Helmikuun vallankumous ja Nikolai II n hahmo nyky

Helmikuun vallankumous ja Nikolai II: n hahmo nyky. Venäjän historiapolitiikassa ja kollektiivisessa muistissa

Jabloko-puolueen järjestämä pyöreä pöytä teemaan: ”Helmikuun vallankumous ja modernisaation tehtävät 2000 -luvulla”

Jabloko- (Omena) oppositiopuolueen puheenjohtaja Emilia Slabunova: • ”Nykyinen poliittinen hallinto ei halua, ei voi eikä luultavasti voi koskaan tulevaisuudessa antaa rehellistä ja täydellistä arvonantoa 1917 vuoden tapahtumille eikä sille, millä lailla tämä vaikutti maamme kohtaloon. Syynä sille on tämän hallinnon orgaaninen suhde neuvostobolševikki systeemin kanssa; • Jabloko-puolue on poliittinen voima, joka johdonmukaisesti puolustaa kansanvaltaa ja vapautta, ei voi tietenkään sitä hyväksyä. Meidän mielestä se, että valta kieltäytyi rehellisesti arvostamasta vuoden 1917 tapahtumia on maan intressien ja meidän kansamme tulevaisuuden pettymys.

Jabloko-puolueen perustaja, taloustieteilijä Grigori Javlinski. On ollut kahdesti puolueen presidenttiehdokas. • Helmikuun vallankumouksen jälkeen valtaan tuli hyvin viisaita ihmisiä, jotka kaiken lisäksi eivät olleet korruptoituneita; • Kuitenkin he eivät tajunneet, että väliaikana ennen Perustuslakia säätävää kansalliskokousta voi ilmestyä terroristeja, bandiitteja, populisteja, jotka lupaavat kansalle kaiken mitä se haluaa (”me annamme teille rauhan”, ”me annamme teille tehtaat”, ”me annamme teille maata”); • Meidän mielestämme, Helmikuun vallankumous on maan uudistamisen myöhästymisen tulos. Ne, jotka silloin saivat vallan käsiinsä, eivät osanneet ohjata valtiota, koska kansa ei osallistunut valtaan millään.

Grigori Javlinski: • Valta sanoo meille: ”Älkäämme rikkoko kansan yhtenäisyyttä, koska tämä on sovinto”. Kenen sovinto? Uhrien ja teloittajien, sellainen sovinto se on. Mitä varten pidetään sitä yllä? Koska pyritään säilyttämään itseään vallassa; • Tehtävää, jonka toi esiin Helmikuun vallankumous, ei ole edelleenkään toteutettu. Postneuvostomodernisaatio on epäonnistunut. Miksi näin on tapahtunut? Koska ei ollut annettu rehellistä arviota tälle historialliselle vaiheelle: mitä tapahtui vuonna 1917? Mitä tapahtui tammikuussa 1918? Miksi tapahtui Kansalaissota? Ja on selvää, että ilman sellaisen arvion tekemistä on mahdotonta toteuttaa taloudellista uudistusta.

Mikä alla olevista mielipiteistä on teille kaikkein läheisin? (Levada-keskus, helmikuu 2017) янв. 17 Helmikuun vallankumouksella itsellään ei ole minkäänlaista merkitystä, se oli vain Lokakuun vallankumouksen ensimmäinen, ennakkotapahtuma. 45 Helmikuun vallankumous avasi tie Venäjän porvarillisdemokraattiselle kehitykselle, jonka tulokseksi Venäjä muuttuisi sellaiseksi maaksi kuin muut eurooppalaiset maat. 21 Ei ole kantaa 35

Milloin elämä meidän maassamme oli parasta? (Levada-keskus, 2017) Kesäkuu 1993 Lokakuu 1994 Tammikuu Ennen vuoden 1917 vallankumousta 20 18 6 Stalinin aikana 6 8 6 Brežnevin aikana 39 41 29 Perestroikan aikana 5 4 2 Jeltsinin aikana 6 4 1 Nyt, Putinin aikana – – 32 Ei kantaa 26 24 24 2017

Venäläisten suhtautuminen monarkismin ideaan: • Pitäisikö monarkia palauttaa Venäjälle? 1996 2000 2013 • kyllä 9% 9% 10% • ei 91% 76% • ei kantaa 14% (Levada-keskus, tutkimus vuodelta 2013).

Nikolai II: n hahmo nyky-Venäjän historiapolitiikassa ja kollektiivisessa muistissa

Ex-tsaarin lapset Tsarskoje Selossa, toukokuu 1917.

Nikolai Ipatjevin talo Jekaterinburgissa, missä ex-tsaarinperhe vietti elämänsä viimeiset 78 päivää. Tämän talon kellarissa 16. ja 17. 7. välisenä yönä teloitettiin kaikki perheenjäsenet ja neljä seurueen jäsentä.

16. -17. 7. 1918 välisenä yönä Ipatjevin talon kellarissa teloitettiin Nikolai II, Aleksandra Fjodorovna, suuriruhtinattaret Olga, Tatjana, Marija ja Anastasija, suuriruhtinas Aleksei sekä heidän seurueensa jäsenet henkilääkäri Jevgeni Botkin, hovikokki Ivan Haritonov, hovineito Anna Demidova ja kamaripalvelija Aleksei Trupp.

Ikoni on omistettu Nikolai II: lle perheineen Venäjän ortodoksinen ulkomaankirkko vuonna 1981 julisti Nikolai II perheensä kanssa pyhimyksiksi.

Nikolai II perheineen julistettiin pyhimykseksi 20. elokuuta 2000. Muistopäivä on 17. (4. ) heinäkuuta

Nikolai II: n perheen jäännöksien hautaaminen Pietarin ja Paavalin tuomiokirkkoon 17. heinäkuuta 1998

Mitä mieltä olette, onko Nikolai II’n julistaminen pyhimykseksi ansaittu tai ansaitsematon? • ansaittu • ansaitsematon • ei kantaa 41% 28 % 31% (Yhteiskunnallisen mielipiteen säätiö (FOM) 2017).

Nykyään Nikolai II: n ja hänen hallituskautensa virallinen ”noste” on monien asiantuntijoiden mielestä sidottu historiallisen ”kultakauden” etsimiseen.

David Gzgzjan, Pyhän Filaretin ortodoksisen instituutin professori: • ”Ihmiset haluavat symboleja ja merkkihahmoja. Kuitenkin valikoima on hyvin rajoitettu: massojen tajunnassa vallitsee kaksi suurta muotokuvaa: Stalin ja Nikolai II. ”; • Gzgzjanin mukaan, Nikolai II: n hahmoa mytologisoidaan nykyään, koska halutaan näyttää, että valta voi olla positiivinen, että sillä on romanttistraaginen sädekehä; • Monarkian ylistämisestä tulee eräänlainen massashow, se antaa kansalle ymmärtää, että vallalla on sekä hurmaa että auktoriteettia.

Kohtaus elokuvasta ”Romanovit. Kruunupäinen perhe”. Ohjaaja Gleb Panfilov, 2000. Tsaariperheen idealisoitu kuva.

Venäläisten historiallisessa muistissa suhtautuminen Nikolai II: een on edelleen ambivalenttia ------------------- Millainen rooli Nikolai II’lla Venäjän historiassa? tammikuu 2014 elokuu 2017 • myönteinen 41% 50% • kielteinen 15% 19% • ei kantaa 44% 31% (Yhteiskunnallisen mielipiteen säätiö (FOM) 2017).

”Nimi Venäjä”- televisioprojektin (joulukuu 2008) katsojien mielipiteitä Nikolai II: sta: • ”Nikolai II on asianhaarojen ja ovelan vapaamuurarisalaliiton uhri. ”Verisunnuntain” tarinan vääristelivät toki kommunistit, koska tämä oli heille hyödyllistä … Häpeää Leninille ja Stalinille! Kunnia Tsaarille!” • - ”Nikolai II on vastuussa noista kauheista tapahtumista, jotka koki Venäjä 1900 luvun alussa. Hänen lyhytnäköinen, raukkamainen, itsepäinen politiikkansa vei kahteen vallankumouksiin ja, epäsuorasti, Lokakuun vallankumoukseen ja kansalaissotaan. Hän on samanlainen pyhimys kuin Boris Jeltsin”. • - ”Isä-Tsaari Nikolain ja Pyhän Venäjän puolesta!” • - ”Oikeasti [he] tekivät että teloittivat [häntä]. Harmillista, etteivät teloittaneet teitä, monarkisteja ja rukoilijoita! Olisi pitänyt. ” • - ”Nikolai II on Venäjän ylpeys! Ainoastaan hän on Nimi Venäjän arvoinen. Jumala, suojaa Tsaaria!” • - ”Juu, pojat. Jos olette Nikolai II: n puolesta, mistäpä voi teidän kanssa jutella…” • - ”Nikolai II on suuren Kotimaamme historian häpeällinen sivu!” • - ”Hän oli hyvä ihminen. Ei onnistunut vaan hallituskautensa kanssa…”

Esittäkää kymmenen kaikkein aikojen etevää ihmistä. Levada-keskus, 2017. 1989 1994 1999 2003 2008 2012 2017 1. СТАЛИН Stalin 12 20 35 40 36 42 38 2. ПУТИН Putin – – – 21 32 22 34 25 23 42 39 47 29 34 3. ПУШКИН Puškin 4. ЛЕНИН Lenin 72 34 42 43 34 37 32 5. ПЕТР I Pietari Suuri 38 41 45 43 37 37 29 Juri Gagarin 15 8 26 33 25 20 20 Leo Tolstoi 13 8 12 12 14 24 12 19 14 20 22 23 15 12 – 10 10 11 8 11 11 5 5 9 10 9 8 11 13 18 17 17 15 10 17 18 18 16 16 12 10 13. МЕНДЕЛЕЕВ Dmitri Mendelejev 13 6 12 13 13 12 10 14. НАПОЛЕОН Napoleon 6 19 19 13 9 – 6 8 12 9 12 8 Einstein 9 5 6 7 7 Sergei Esenin – 2 3 5 6 5 7 18. КУТУЗОВ marsalkka Kutuzov 10 11 11 10 11 12 7 19. НЬЮТОН Isaac Newton 6 3 4 6 6 6 7 – 10 4 8 6 6. ГАГАРИН 7. ТОЛСТОЙ Л. 8. ЖУКОВ marsalkka Žukov 9. ЕКАТЕРИНА II 10. ЛЕРМОНТОВ Katariina II Juri Lermontov 11. ЛОМОНОСОВ Mihail Aleksandr Suvorov 12. СУВОРОВ Leonid Brežnev 15. БРЕЖНЕВ 16. ЭЙНШТЕЙН 17. ЕСЕНИН Lomonosov 20 20. ГОРБАЧЕВ Gorbatšev

On olemassa ideologinen liike, jota voisimme kutsua Nikolai II: n ylistykseksi. --------------------------Internet-sivu ”Tsaarin puolesta! Katumus pelastaa Venäjän” • http: //xn----7 sbbz 2 c 8 a 3 d. xn-p 1 ai/facts? yclid=6172869658151229022

”Valtiaan, Keisari Nikolai II’n muistin kiivailijoiden Taurialaisen seuran” jäsenet

Tapaus ”Matilda”

Ohjaaja Aleksei Utšitel. Elokuvaa ”Matilda” Nikolai II: n ensimmäisestä rakkaudesta.

Nuori tanssija Matilda Feliksovna Kšesinskaja, jonka kanssa Nikolailla oli suhde vuosina 1890 -1894.

Aleksei Utšitel Nikolai II: sta: ”Haluan avata katsojien silmät näkemään Nikolai II: en. Koulusta saakka olemme kuulleet heikosta, tahdottomasta henkilöhahmosta, joka vei maata kohti tragediaa. Mutta hän oli kaikkein viisain ja sivistynein henkilö, joka muutti Venäjän kukoistavaksi valtioksi. ”

Kuvassa: kohtaus Nikolai II ja Matilda

Kuvassa: kohtaus Nikolai II ja Aleksandra Fjodorovna kruunajaisseremoniassa

Natalja Poklonskaja, Venäjän duuman kansanedustaja ja entinen Krimin tasavallan korkein syyttäjäviranomainen.

Mielenosoitus Moskovassa ”Matildaa” vastaan

Mielenosoitus Pietarissa ”Matildaa” vastaan

Mielenosoitus Omskissa ”Matildaa” vastaan

Pysäytetään ”Matildaa”!

”Matilda” on korvapuusti Venäjän kansalle

”Kristillinen valtio – Pyhä Rus’” järjestö poltti ohjaajan Utšitelin asianajajan auton; hyökättiin eräisiin elokuvateattereihin. Loppujen lopuksi järjestön johtaja, Aleksandr Kalinin ja eräitä jäseniä pidätettiin.

• Informaatio-analyyttisen keskuksen ”Sova” johtaja Aleksandr Verhovski: • Nikolai II: n hahmo ei ole niin tärkeä kaikille, mutta on sellaisia ihmisiä, joille ortodoksisuus assosioituu ennen kaikkea monarkismin kanssa, joille tsaarin hahmo välillä korvaa Jumalan; • Nämä ihmiset ovat hyvin näkyviä Kirkon sisällä, mutta niitä ei voi helposti huomata Kirkon ulkopuolella. Ja noille ihmisille, jotka oleskelevat omassa pienessä fundamentalistisessa maailmassaan, ”Matildan” tapaus oli sysäyksenä, joka antoi heille toivoa, että nyt loppujen lopuksi valtio kääntyy oikeaan suuntaan.

Helmikuun vallankumouksesta Lokakuun vallankumoukseen

Ensimmäisen Väliaikaisen hallituksen istunto

• Ensimmäisen Väliaikaisen hallituksen jäsenet: • Puheenjohtaja Georgi Lvov; • Ulkoministeri kadetti Pavel Miljukov; • Oikeusministeri sosialisti Aleksandr Kerenski; • Liikenneministeri kadetti Nikolai Nekrasov; • Kauppa- ja teollisuusministeri progressisti Aleksandr Konovalov; • Kansanvalistusministeri kadetti Aleksandr Manuilov; • Sotaministeri lokakuulainen Aleksandr Gutškov.

Sotilaat ja matruusit, jotka siirtyivät ”kansan puolelle” Taurian palatsissa.

• 27. 2. järjestäytyi Pietarin neuvosto (koko nimeltään Pietarin [Petrogradin] työläisten ja sotilaiden edustajien neuvosto, joka koostui sosialististen puolueen (sosiaalivallankumoukset ja sosiaalidemokraatit [menševikit]) edustajista; • 2. (15. ) maaliskuuta Pietarin neuvosto julkaisi käskyn No 1. , joka oli osoitettu kaikille armeijan sotilaille. Sen päätarkoituksena oli armeijan demokratisointi; • Käskyn mukaan piti välittömästi luoda valittuja elimiä kaikissa armeijan osastoissa; • Kaikissa poliittisissa toimenpiteissä sotilaiden piti alistua neuvostoille ja komiteoille; • Kaikki aseet olivat tästä ajasta lähtien neuvostojen hallussa; • Armeijassa nyt piti olla täydellinen tasa-arvoisuus.

Luodaan käskyä No 1.

Kenraali Anton Denikin kirjoitti: ”Vallankumouksen alussa Väliaikainen hallitus, epäilemättä tunnustettiin kaikkien väestön tervejärkisten ryhmien toimesta. • Koko ylin johto, kaikki upseerit, monet sotilasosastot, porvaristo ja demokraattiset elementit, jotka sosialistit eivät olleet saanet ymmälleen, olivat hallituksen puolella”.

Väliaikaisen hallituksen tärkeimpiä uudistuksia: • lakkautettiin Salainen poliisiosasto (Ohrana) ja santarmiosasto. Niiden tilalle luotiin kansanmiliisi; • julistettiin armahdus kaikille poliittisille ja uskonnollisille vangeille; • laillistettiin sanan- ja liittoutumisvapaus; • poistettiin poliittinen sensuuri; • pehmennettiin rikoslainsäädäntöä; • vahvistettiin paikallisten itsehallintoelimien oikeuksia; • otettiin käyttöön kaikkien kansalaisten täydellinen tasavertaisuus; • poistettiin Pyhä Synodi ja aloitettiin patriarkan vaalien valmistelu.

Lakkautettiin Salainen poliisiosasto (Ohrana) ja santarmiosasto. Niiden tilalle luotiin kansanmiliisi. Kuvassa: Kansanmiliisi Kiovan kaduilla. Maaliskuu 1917

Kansanmiliisi pidättää valepukuisia poliiseja

Ensimmäinen vuoden 1917 poliittisista kriiseistä, huhtikuun kriisi • Perussyynä oli Pietarin neuvoston konflikti Väliaikaisen hallituksen, ennen kaikkea ulkoministeri Miljukovin kanssa; • Silloin Neuvoston voima ja vaikutusvalta oli kasvanut, ja se vaati hallitusta aloittamaan työn sodan lopettamiseksi; • Maaliskuusta alkaen neuvosto väitti, että sen päätehtävänä on sodan lopettaminen. • Neuvosto julisti ajatuksen siitä, että sodan lopettamisen edellytyksenä pitää olla kaikkien maailman sosialistien yhdistyminen. Hän vaati rauhaa ”ilman anneksioita ja sotakorvauksia”.

Nk. ”Miljukovin nootti” julistettiin 18. huhtikuuta: • Ulkoministeri Pavel Miljukov väitti, että Venäjä jatkaa sotaa ”ratkaisevaan voittoon saakka”; • Miljukov kirjoitti mm. siitä, että Venäjän pitää liittää itseensä Galitsia sekä ottaa Bosporinsalmi ja Dardanellit Venäjän kontrollin alle; • Nootti vaikutti Neuvostoon ärsyttävästi.

• Sosiaalivallankumouksellisten puheenjohtaja Viktor Tšernov: ”Miljukovin nootti” suorastaan järkytti Neuvoston enemmistöä. He pitivät sitä tahallisena iskuna selkään, provokaationa ja haasteena. ” • Irakli Tsetreteli sanoi: ”Jos Miljukov tahallaan haluaisi herättää konfliktin Neuvoston ja hallituksen välillä, hän ei olisi voinut löytää parempaa keinoa kuin tämä hänen noottinsa. ”

Aleksandr Labas: Leninin saapuminen Pietariin. Maalaus vuodelta 1930.

Vasta emigraatiosta saapunut Vladimir Lenin esittää 4. 4. 1917 Taurian palatsissa, Pietarin neuvostossa ns. ”Huhtikuun teesit”: ”Kaikki valta neuvostoille, maa talonpojille, rauha kansoille ja leipää nälkäisille”. Lenin kehotti hajottamaan Väliaikaisen hallituksen ja luovuttamaan vallan neuvostoille. Neuvoston enemmistö, mm. bolševikit, eivät hyväksyneet Leninin ajatuksia.

Huhtikuun kriisin tuloksena oli ensimmäisen koalitiohallituksen luominen. • Väliaikaisesta hallituksesta erosivat sotaministeri Gutškov ja ulkoministeri Miljukov; • Kerenskista tuli sotaministeri, hänen paikalleen tuli ”kansansosialisti” Pavel Pereverzev; • Hallitukseen tuli kaiken kaikkiaan kuusi sosialistiministeriä, mm. Viktor Tšernov sai maatalousministerin paikan; • Alkoi välitön sosialistien ja liberaalien yhteistyö.

• Alexander Rabinowitch, Professor Emeritus of History, Indiana University, Bloomington, and Affiliated Research Scholar, St. Petersburg Institute of History: • The Bolsheviks Come to Power: The Revolution of 1917 in Petrograd.

Alexander Rabinowitch: • Keväällä yhä suuremmat ihmisjoukot alkoivat pettyä vallankumouksen tuloksiin, ja luottamus hallitusta kohti putosi; • Taloudellinen tilanne huononi, Pietarissa oli elintarvikkeiden, asuinpaikkojen, vaatteiden, polttopuiden ja raaka-aineiden pula. Tämä oli liikenne- ja jakelusysteemin luhistumisen tulos; • Kasvoi inflaatio; • Talonpojat kieltäytyivät myymästä ruokaviljaa, koska eivät pystyneet ostamaan teollisuustuotteita; • Reaalipalkka putosi noin kolminkertaisesti verrattuna sotaa edeltävään periodiin; • Raaka-aineiden ja polttoaineiden pula vei siihen, että monia teollisuuslaitoksia suljettiin, minkä takia kasvoi työttömyys; • Kasvoi tyytymättömyys myös Pietarin varuskunnan sotilaiden keskellä.

• Suurena ongelmana olivat vähemmistökansojen separatistiset liikkeet, jotka alkoivat toimia yhä tarmokkaammin; • Nopeasti ilmestyi erilaisia kansallisia puolueita, joiden määrä oli kolme kertaa suurempi kuin yleisvenäläisten puolueiden määrä; • Miltei kaikki nämä puolueet vaativat erimuotoisia (kulttuurillisia, valtiollisia jne. ) autonomioita omia kansallisia alueitaan varten:

Maaliskuun 1917 alussa Kiovassa luotiin erikoinen ukrainalaisten poliittisten, kulttuurillisten ja ammattijärjestöjen edustuselin, Ukrainan Rada. Huhtikuussa 1917 yleisukrainalaisessa kansallisessa kansankokouksessa päätettiin, että Radasta tulee yleisukrainalainen edustuselin. Rada alkoi taistella kansallis-territoriaalisen autonomian puolesta. Kuvassa: yleisukrainalaisen kansallisen kansankokouksen osallistujat.

Kenraali Anton Denikin muisteli: ” Vallankumouksen alussa, kun valta heikkeni, ilmeni hyvin vahva rajamaiden keskipakoliike, ja sen kanssa pyrkimys kansallistamisiin… Alettiin kutsua koolle loputtomia kansallisia sotilaskansankokouksia. […] Yhtäkkiä alettiin puhua kaikkia kieliä: liettuaa, viroa, gruusiaa, valkovenäjää, vähävenäjää, muslimia, - vaatien ”itsemääräämisen” julistamista – kulttuurillis-kansallisesta autonomiasta täydelliseen itsenäisyyteen”.

Allan K. Wildman. The End of the Russian Imperial Army The Road to Soviet Power and Peace. Volume I-II. 1980 -1986

Allan K. Wildman (1927 -1996): • Käsky No 1. otettiin armeijassa vastaan ikään kuin tämä olisi Väliaikaisen hallituksen käsky. Alkoivat konfliktit sotilaskomiteoiden ja upseerien välillä; upseerit tajusivat, että on pakko olla yhteistyössä sotilaskomiteoiden kanssa; • Komiteoiden johdossa melkein kaikkialla oli sosialistismielisiä sotilaita, jotka hyväksyivät Pietarin neuvoston päätökset sodan lopettamisesta; • Hyökkäys alkoi 16. kesäkuuta. Ensimmäisetkin suuret taistelut herättivät sotilaitten tyytymättömyyttä ja sotilaskapinoita. Suuria ryhmiä sotilaita pakeni rintamalta. Ainoana menestyksenä oli kenraali Kornilovin johtaman 8. armeijan hyökkäys Romanian rintamalla; • Kokonaisuudessaan hyökkäys meni myttyyn. Saksalaiset aloittivat suuren vastahyökkäyksen.

Toukokuun lopulla Pääesikunta valmisteli suurhyökkäystä. Sotaministeri Kerenski kiersi rintamalla ja agitoi sotilaita.

Aleksandr Kerenski rintamalla

Venäjän armeijan kesäkuun hyökkäyksen skeema. Sotilaitten joukkoprotestien takia hyökkäys meni myttyyn.

Heinäkuun päivät. Edellytyksiä oli muutamia: • Väliaikaisen hallituksen konflikti anarkistien kanssa, jonka huippuna oli varsinainen taistelu 2. (15. ) heinäkuuta, jolloin valtiovalta väkisin poisti anarkisteja Durnivon huvilalta, jota he käyttivät päämajanaan; • Anarkistit aloittivat agitaation tehtaissa, missä välittömästi alkoivat protesti-ilmaisut. Alkoi kapina sotilasosastoissa: sotilasosastot, jotka oleskelivat Pietarissa ja odottivat lähettämistä rintamalle, järjestivät monituhantisia mielenosoituksia. Iskulauseina oli: ”Kaikki valta Neuvostolle!”; • 17. 7 tapahtui mielenosoitus, jossa lähteistä riippuen oli 100 000– 500 000 osallistujaa. Suurmielenosoitukseen osallistui työläisiä, sotilaita ja matruuseja, joiden iskulauseena oli hallituksen syrjäyttämistä vaativa ”kaikki valta neuvostoille”.

Alexander Rabinowitch: • Prelude to Revolution: The Petrograd Bolsheviks and the July 1917 Uprising. • Heinäkuun kaappaus alkoi bolševikkien ja itse Leninin tahtoa vastaan, koska heidän mielestään se oli sinä aikana enneaikainen.

Mielenosoitus iskulauseella ”Kaikki valta Neuvostolle”

Hallitus päätti tukahduttaa protestit väkivalloin. Mielenosoittajia vastaan asetettiin tuhansia miliisejä, hallitukselle uskollisia sotilaita sekä kasakoita. Kahden päivän aikana hallitus riisui punakaartit aseista, hajotti kapinoineet sotilasyksiköt sekä pidätti bolševikkien johtohahmoja ja joitakin anarkisteja.

Toinen koalitiohallitus heinäkuussa. Hallituksen kriisin syynä oli 10. (23. ) kesäkuuta Ukrainan Radan Komitean julistama Ukrainan kansallis-territoriaalinen autonomia.

Konflikti Väliaikaisen hallituksen ja Suomen eduskunnan välillä. Sosiaalidemokraattien parlamentin enemmistö äänesti nk. Valtalain puolesta, jossa oli kaksi tärkeää seikkaa: vallan siirto Pietarista Suomeen ja toisaalta senaatilta eduskunnalle. Alla: pääministeri Aleksandr Kerenski ja Suomen ministerivaltiosihteeri Carl Enckell

• Suomen eduskunta äänesti 18. heinäkuussa Valtalaista (äänestys 136 -55). Päätettiin myös, ettei lakia lähetetä Pietariin hyväksyttäväksi. • 31. 7. Venäjän väliaikainen hallitus käsitteli Valtalakia. Sen toteuttamisen katsottiin olevan mahdotonta ilman perustuslakia säätävän kokouksen päätöstä; • Päätettiin, että Suomen eduskunnan päätökset loukkaavat voimassa olevaa hallitusmuotoa. Tämän vuoksi väliaikainen hallitus julkaisi manifestin, jossa määrätään Suomen eduskunta hajotettavaksi ja uudet vaalit järjestettäviksi lokakuun alussa. • Uuden eduskunnan olisi kokoonnuttava viimeistään 1. marraskuuta.

Kornilovin kapina. Kuvassa: kenraali Lavr Kornilov

Kapina kenraali Kornilovin johdolla • Venäjän armeijan pääkomentaja kenraali Lavr Kornilov järjesti hallitusmielisten sotajoukkojen kapinan neuvostoa vastaan; • Kornilovin ohjelman ytimenä oli vahvan vallan asettaminen, sodan jatkaminen, taistelukykyisen armeijan luominen ja kaikkien valtiollisten, sosiaalisten ja kansallisten kysymyksien ratkaiseminen vasta sitten, kun Perustuslakia säätävä kansalliskokous alkaisi toimia; • Keskustelut Kerenskin kanssa antoivat Korniloville vihjeen siitä, että Kerenski olisi valmis antamaan hänelle tukea ja julistaa sotatilan Pietarissa.

• Kerenski julisti Kornilovin ”kapinalliseksi”; • Kerenski antoi ”vapaat kädet” bolševikkimielisille sotilaille ja työläisille, jotka lähtivät taistelemaan Kornilovin sotajoukkoja vastaan; • Kapinayritys päättyi ilman taisteluja. Kornilov hävisi. Hän ja häntä tukeneet korkeat upseerin vangittiin; • Kornilovin tappion seurauksina oli poliittisen oikeistosiiven tuho ja saattaminen huonoon huutoon; • Kerenski ei voinut enää harrastaa luovintataktiikkaa, hänen riippuvuutensa neuvostosta kasvoi moninkertaiseksi.

• Vallan neuvostoissa yhä useammin saivat käsiin bolševikit, joiden rooli Venäjän politiikassa oli ratkaisevasti muuttanut: bolševikit, jotka aktiivisesti osallistuivat Kornilovia vastaiseen vastarintaan, rehabilitoitiin; • Bolševikit alkoivat tarmokkaasti toimia. Esimerkiksi puolueen keskuskomitean jäsen Lev Trotski, joka oli vangittu heinäkuun päivien jälkeen, vapautettiin Kornilovin kapinan jälkeen; • Välittömästi, 20. syyskuuta hänet valittiin Pietarin neuvoston puheenjohtajaksi; • Kolmen viikon kuluttua (12. (25. ) lokakuuta 1917) Trotski loi Pietarin Neuvoston Sotilas-vallankumouksellisen komitean, joka käytännössä valmisteli ja sitten ohjasi Lokakuun vallankaappausta.

Aleksandr Reznik: ”Trotski ja toverit. Vasemmisto-oppositio ja poliittinen kulttuuri 19231924; *** Lev Trotski: Pro et contra. Venäjä vuonna 1917.

• Lev Trotskii as the Mirror of the Russian Revolution // Kritika: Explorations in Russian and Eurasian History. 2016. Vol. 17, No 1. P. 181– 191.

• Boris Kolonitski. ”Toveri Kerenski”: monarkiavastainen vallankumous ja ”kansan johtajan” kultin muotoutuminen, maaliskesäkuu 1917.

Boris Kolonitski: • tutkimuksen objektina on ”Kerenskin kultti”, se, miten luotiin hänen kuvia ihmisten tajunnassa; • tutkimus ei ole Kerenskin elämäkerta, se on omistettu vallankumouksen poliittiselle kulttuurille; • Kerenskin eri hahmojen, niiden luomisen ja käyttämisen menetelmien kautta pyrin ymmärtämään aikakautensa poliittisia, kulttuuri- ja sosiaalisia prosesseja; • Monien aikalaisten mielestä nimenomaan Kerenki oli Helmikuun vallankumouksen keskihahmona; • Kerenski esittäytyi eri kuvina: hän oli ”profeetta”, maan ”viimeinen toivo”, ainutlaatuinen ja korvaamaton poliitikko, pelastaja. Kesäkuussa hahmottui ”suuren johtajan” kultti, ja Kerenskistä tehtiin vallankumouksellisen Venäjän symbolina. • Kerenskin kultti oli hyödyllinen erilaisille poliittisille voimille, jotka käyttivät sitä oman auktoriteetin vahvistamista varten; • Kerenskin kultin luomiseen osallistuivat monia kuuluisia kirjailijoita, ohjaajia, tiedemiehiä, taiteilijoita.