Taide nyt Estetiikka FM Petteri Enroth petteri enrothaalto

Taide nyt! Estetiikka FM Petteri Enroth (petteri. enroth@aalto. fi) Syksy 2019, luento 5: Taide ja yhteiskunta

Kertaukseksi • Populaari- ja massakulttuurin filosofiset kysymykset ovat tärkeitä; muodostavat suuremman osan esteettistä elämäämme kuin korkeataiteen teokset? • Camp eroaa kitschistä olemalla itsetietoisesti ”huonoa makua”? Ja kitsch taiteesta olemalla yksiulotteista, toisteista ja sentimentaalista? • Taiteistumista tapahtuu ”kahteen suuntaan”; prosessit eivät aina ongelmattomia

Taide ja yhteiskunta • Kun taide 1700 -luvulla alkoi itsenäistyä omaksi erikoisalakseen, samalla menetettiin sen aiempi itsestään selvyys uskonnon, myyttien ja vallanpitäjien palvelijana • Kysymykset ”taiteen tehtävästä” ja asemasta yhteiskunnassa tulivat sekä mahdollisiksi että akuuteiksi • Tätä käsiteltiin luennolla 3 ”Näkökulmia nykytaiteeseen” • Esim. ”estetismi” vs. taiteen ”totuusarvo”

Taide ja yhteiskunta • 1900 -luvulla kysymykset taiteen asemasta muodostuivat yhä tärkeämmiksi taiteilijoille ja siten myös esteetikoille (ja muille teoreetikoille) • Analyyttisessa estetiikassa on käyty keskustelua, jonka ääripäät ovat autonomismi ja moralismi • Onko taideteoksen esteettinen arvo itsenäinen moraalisista arvoista? Milloin moraalisia näkökohtia voi tai tulee soveltaa? Onko moraalinen näkökulma jopa keskeisin taideteoksen arvioinnille? • Mannereurooppalaisessa filosofiassa on usein pidetty itsestään selvänä, että taide on aina yhteiskunnallinen tai poliittinen teko, ja sitä tulee arvioida ja ajatella tätä lähtökohtaa vasten

Taide ja yhteiskunta • Estetiikan fokus ei yhtä paljon siinä, miten yhteiskunta vaikuttaa taiteeseen, kuin siinä, miten taide ja sen kokeminen vaikuttavat ihmisiin ja yhteiskuntaan – ja ovatko vaikutukset päämääriä vai sivutuotteita • Luennon tavoite: Saat peruskäsityksen joistakin filosofisista tavoista lähestyä taiteen ja yhteiskunnan suhdetta ja hahmotat paremmin omaa tapaasi kokea eri taiteenlajien teoksia

Autonomismi ja moralismi • Usein kuulee sanottavan, että taiteellinen vapaus on tärkeää • Toisaalta nykyään taidetta arvioidaan vähintään yhtä paljon eettisesti kuin esteettisesti – myös menneiden aikojen taidetta • Kuinka pahaa hyvä taide voi olla?

Autonomismi ja moralismi • Oletteko kokeneet ristiriitaa jonkin teoksen esteettisen laadun ja sen moraalisten puutteiden välillä?

Autonomismi ja moralismi • Radikaali autonomismi: taiteen arvioinnissa tulee huomioida vain esteettiset kategoriat • L'art pour l’art, ”Taidetta taiteen vuoksi” • Oscar Wilde: ”Taiteen käsittelemiin aiheisiin meidän tulee suhtautua enemmän tai vähemmän välinpitämättömästi. ” • Radikaali moralismi: taiteen arvioinnissa moraaliset kategoriat ja kriteerit ovat ensisijaisia, esteettiset kategoriat näille alisteisia • Taide kasvattajana, edistäjänä, sivistäjänä, arvojen ilmentäjänä jne. • Leo Tolstoi: kauneus, muoto tai nautinto on väärä lähtökohta; teoksia tulee arvioida sitä vasten, ”mitä tarkoitusta ne voivat palvella ihmisen ja ihmiskunnan kehityksessä”

Autonomismi ja moralismi • HUOM: Moralismi ei siis sama kuin esim. konservatiivinen suhtautuminen • Fundamentalistikristitty, vannoutunut ateisti, nihilistinen trollaaja tai marxilainen voivat arvottaa moralistisesti, joskin täysin eri tavoin, vaikkapa Andres Serranon Piss Christ -teoksen (1987) • Kyse ei siis moraalisen kannan sisällöstä vaan moraalisten kysymysten ensisijaisuudesta

Autonomismi ja moralismi • Noël Carroll (1996): Radikaali autonomismi vetoaa, koska • se tarjoaa vastaukset siihen, mikä eri taiteissa on oleellista ja yhteistä (esteettiset ominaisuudet) • se soveltuu myös esim. musiikin ja abstraktin kuvataiteen arviointiin • RA ei pätevä kanta narratiivisissa taiteissa: teokset ovat ymmärrettäviä vain sitä vasten, että ymmärrämme hahmojen ja tarinan moraaliset asemat: ”Jopa modernistiset romaanit, jotka näyttäisivät kaihtavan ’moraalisuutta’, yleensä tekevät näin haastaakseen porvarillisen moraalin ja vakuuttaakseen lukijan suuntaamaan ylenkatsetta sitä kohtaan. ”

Autonomismi ja moralismi • Maltillinen autonomismi (esim. J. C. Anderson ja J. T. Dean, 1998) • Joissakin taidemuodoissa moraaliset arvioinnit ovat asiaankuuluvia • Teoksen moraalinen ja esteettinen arvo ovat kuitenkin täysin erillisiä: yksikään teos ei ole esteettisenä kokonaisuutena huonompi moraalisten puutteiden vuoksi eikä parempi moraalisten ansioiden vuoksi • Esim. Vladimir Nabokovin Lolita (1955) voi olla moraalisesti tuomittava, mutta tämä ei vaikuta sen asemaan tai ansioihin taideteoksena

Autonomismi ja moralismi • Rebecca Solnit: ”Men Explain Lolita to Me” (2015) ”Sohaisin jokin aika sitten mehiläispesää ilmaisemalla feministisiä näkemyksiä kirjoista. Kaikki kiteytyi Lolitaan. ’Joitakin lempiromaaneistani mustamaalataan melko pinnallisesti. Jos Lolitaa lukiessa ’samastuu’ johonkin hahmoista, ymmärtää Nabokovin täysin väärin”, yksi keskustelija sanoi. . . Suosittu argumentti, että romaanit ovat hyviä, koska ne teroittavat empatiakykyämme, perustuu ajatukselle hahmoihin samastumisesta, eikä kellekään sanota, että tämä on väärässä samastuessaan Gilgameshiin tai edes Elizabeth Bennettiin. Lolitaan samastuessa tulee vain selventäneeksi, että tämä romaani kertoo valkoisesta miehestä, joka toistuvasti raiskaa lasta useamman vuoden aikana. Pitäisikö Lolitaa lukea sivuuttaen sinnikkäästi, että tämä on juoni, ja nämä ovat hahmot? Eikö narratiivilla tulisi olla mitään suhdetta omaan kokemukseesi? Mainittu kommentoija ajattelee näin. ”

Autonomismi ja moralismi • Maltillinen moralismi (esim. Carroll) • Joissakin taidemuodoissa moraaliset arvioinnit ovat asiaankuuluvia, minkä lisäksi ne joissakin tapauksissa kuuluvat esteettisen arvioinnin piiriin (contra maltillinen autonomismi) • Ts. eivät siis kaikki moraaliset arvioinnit • Joskus moraaliset oletusarvot ovat rakenteellisesti välttämättömiä teoksen ymmärtämiselle ja kokemiselle; tällöin esteettinen kokemus edellyttää moraalisia arvoja ja samastumista, ja moraalinen puute teoksessa voi muodostua esteettiseksi puutteeksi, koska se estää osallistumisemme siihen

Autonomismi ja moralismi • Huomataan, että maltillisen autonomismin ja maltillisen moralismin ero palautuu lopulta siihen, miten esteettisen käsite ymmärretään • MA: ssa se on muista arvoista itsenäinen, puhtaan muodollinen, etäisyyttä vaativa ja hillityn kontemplatiivinen • MM: ssa vedotaan mainittujen rakenteellisten seikkojen lisäksi siihen, miten ihmiset (oletetusti) kokevat teoksia • Klassikkoesimerkki: natsiohjaaja Leni Riefenstahlin Tahdon riemuvoitto (1935)

Autonomismi ja moralismi • Historiasta tietoinen joukko katsojia voi arvostaa Tahdon riemuvoiton muodollisia piirteitä, mutta samalla heidän taiteellista arvostustaan estää teoksen moraalinen arveluttavuus • Näin MM olisi vakuuttavampi kanta kuin MA; MM väittää vain, että joissakin tapauksissa moraalinen puutteellisuus on yhtä kuin esteettinen puutteellisuus; MA taas väittää, että nämä ovat täysin eri asioita

Autonomismi, moralismi ja etisismi • Etisismi (esim. Berys Gaut, ”The Ethical Criticism of Art”, 1998) • Teoksen moraaliset ansiot aina vaikuttavat esteettiseen laatuun (ts. esteettinen ei ole arvona itsenäinen), mutta eivät määritä sitä • Gautin mukaan ”on olemassa monia esteettisiä arvoja, joista eettiset arvot ovat vain yksi tapaus” • Tulee tehdä ns. all-things-considered -arvio, jossa erilaisia esteettisiä ansioita (mukaan lukien eettisiä) punnitaan toisiaan vasten

Autonomismi, moralismi ja etisismi • MM: n ongelmia • Perustuu ajatukselle moraalisesti herkästä ”ideaaliyleisöstä” todellisten yleisöjen sijaan. Ja jos vain ideaaliyleisöllä on väliä, looginen lopputulos on, että ei vain joissain tapauksissa vaan kaikissa tapauksissa moraaliset puutteet/ansiot ovat esteettisiä puutteita/ansioita ( etisismi) • Carroll ei myöskään erittele moraalisten puutteiden ja ansioiden kriteerejä, jolloin koko ajatus yleisöstä on turha: hyvää tai puutteellista on se, mikä Carrollin mielestä on sitä • Ei myöskään tarjoa esimerkkiä tapauksesta, jossa moraaliset puutteet eivät olisi esteettisiä puutteita, vaikka väittää, että vain joskus nämä ovat yhtä

Autonomismi, moralismi ja etisismi • Etisismi lupaavin? Moraaliset ansiot aina vaikuttavat esteettisiin ansioihin, mutta ovat vain yksi osa esteettisten arvojen kokonaisuutta • Ei tarvitse vedota ideaaliyleisöön, vaan jättää tilaa yleisöjen erilaisuudelle ja eri näkemyksille siitä, mikä itse asiassa on moraalinen ansio ja mikä ei • Toisaalta 2010 -luvulla on kiinnitetty huomiota juuri siihen, miten epämääräisiä koko keskustelun peruskäsitteet – moraaliset puutteet ja esteettiset puutteet – ovat (Rafe Mcgregor, ”A Critique of the Value Interaction Debate”, 2014)

Autonomismi, moralismi ja etisismi • Nämä pohdinnat luonnollisesti tärkeitä, ja liittyvät oleellisesti taiteesta käytyihin julkisiin keskusteluihin • Morris Weitzia mukaillen: teorioiden arvo ei ehkä niiden saavuttamassa totuudessa vaan ajattelun terävöittämisessä ja huomion kiinnittämisessä kokemuksen rikastamisessa • Vai? Heräsikö ajatuksia? Näyttäytyykö jokin oma kanta tai kokemus uudessa valossa?

Yhteenvetona • Autonomismi vs. moralismi: missä määrin esteettiset ja missä määrin moraaliset piirteet ovat ”ensisijaisia” teoksessa – voiko hyvä teos olla paha • Lopulta kyse siitä, miten ”esteettinen” ymmärretään: täysin itsenäinen kategoria vai esim. koostuuko muiden lisäksi moraalisista piirteistä • Keskustelu jatkuu; kiinnitetty huomiota tarpeeseen tarkentaa keskeisiä käsitteitä

Entä jos taide on aina yhteiskunnallista? • Jotkut ajattelevat, että koska taide joka tapauksessa toimii osana muuta yhteiskuntaa, sitä kannattaa kategorisesti käsitellä yhteiskunnallisena käytäntönä, ja siltä voi jopa edellyttää jonkinlaista yhteiskunnallista funktiota • Ajatus ”autonomisesta” taiteestakin on yhteiskunnallisen kehityksen tulosta, ja sosiologisten tutkimusten mukaan tyypillistä ylemmille sosiaaliluokille • Minkälainen on juuri taiteelle – ei journalismille, tieteelle, aktivismille tai politiikalle – ominainen tapa toimia yhteiskunnassa? Miten reagoida epäkohtiin? Tuleeko taiteen esittää väitteitä? Hylätä autonomiansa?

Entä jos taide on aina yhteiskunnallista? • Manner-Euroopassa filosofia ollut yhteiskunnallisesti painottuneempaa myös esteettiset pohdinnat lähteneet liikkeelle tämän tyyppisistä kysymyksistä • Argumentit normatiivisia ja suosittelevia • Eivät pyri määrittelemään taidetta vaan perustelemaan kantansa kiinnittämällä huomiota esim. historiaan, yhteiskuntaan, politiikkaan ja taiteen omiin kehityslinjoihin

Entä jos taide on aina yhteiskunnallista? • Esim. Alain Badiou (1937—): taide yksi neljästä ”totuusprosessista” • Näissä, ja vain näissä, prosesseissa ihmiset törmäävät itseään, maailmaa ja olemassaoloa koskeviin totuuksiin • Totuudet ”rakentuvat” kaikissa neljässä eri tavoin; yhteistä se, että niissä koittaa hetkiä, joissa olemisen ja aistimisen normaalit lait repeävät hetkellisesti auki, ja jokin, mikä jo oli totta, tulee koettavaksi totuutena Tiede Politiikka Rakkaus Taide

Taide surutyönä? • Theodor W. Adorno (1903— 1969) • 1900 -luvun sodat, Auscwhitz, yhteiskuntien byrokratisoituminen, vallan keskittyminen, jakautuminen jättiblokkeihin, kulttuurin massoittuminen, kokemuksen ja ajattelun surkastuminen… • Länsimainen kulttuuri paljastanut todellisen luonteensa • ”Es gibt kein richtiges Leben im Falschen” (”Vääryydessä ei voi elää oikein”)

Taide surutyönä? • Taiteen tulee viedä alueelle, jossa ei ole mitään tuttua: aistittavan, käsitettävän ja sanottavan todellisuuden tuolle puolen • Näistä repeämistä voi nähdä maailman juuri niin epänormaalina, epäkelpona, julmana ja typeränä kuin se on • Taide ei tarjoa utopiaa tulevaisuudesta, mutta suree historiaa ja nykyhetkeä • Esim. Kafka, James Joyce, Samuel Beckett, Arnold Schönberg…

Taide surutyönä? ”Musiikin alkuperä … liittyy läheisesti kyynelten luonteeseen. Se on irtipäästämisen ele. … Antautuessaan kyynelille ja musiikille, joka ei muistuta häntä itseään millään tavoin, ihminen päästää virtaamaan lävitseen kaiken sen, mitä hän ei itse ole. ” (Adorno 1949) ”Tärkeiden teosten vaikutus ei merkitse, että teoksia käytettäisiin omien, muuten tukahdutettujen emootioiden laukaisijoina. Vaikutus kuuluu pikemminkin siihen hetkeen, jossa vastaanottaja unohtaa itsensä ja katoaa teokseen: kyseessä on järisyttävä hetki. Vastaanottaja menettää pohjan jalkojen alta; totuuden mahdollisuus, joka konkretisoituu esteettisessä kuvassa, koskettaa häntä. ” (Adorno 1970)

Taide ”kokemuksellisen ruumiin hajoamisena”? • Jacques Rancière (1940—): ”Mitä odottaa gallerian seinille ripustetuilta etnisen puhdistuksen uhreja esittäviltä valokuvilta: Synnyttävätkö ne raivoa teloittajia kohtaan? Hyödytöntä myötätuntoa kärsiviä kohtaan? Suuttumusta valokuvaajiin, jotka näkevät ihmisten hädässä tilaisuuden taidonnäytteelle? Vai kenties vihastusta kuvaajan katseeseen, joka on osasyyllinen rikokseen, koska ei näe näissä ihmisissä kuin heidän alentavan uhrin asemansa? Kysymys ei ole ratkaistavissa. … Ongelma johtuu … oletuksesta että kuvien, eleiden tai puheen tuottamisen ja katsojien tilanteesta saaman … vaikutelman välillä vallitsee aistinen jatkumo. ” (2006)

Taide ”kokemuksellisen ruumiin hajoamisena”? • Rancièrelle yhteiskunta on oleellisesti sitä, että yhdet aistivat kehot määräävät toisten aistivien kehojen todellisuuden • Työn luonne ja ehdot, liikkumismuodot ja -mahdollisuudet, kauneusihanteet ja muoti, kaupunkisuunnittelu ja arkkitehtuuri… • Taide murtaa tämän normaalina ja luonnollisena koetun aistimellisen järjestyksen • ”Esteettisestä kokemuksesta ei seuraa jonkin tiedon, hyveen tai habituksen sisäistämistä, vaan päinvastoin kokemuksellisen ruumiin hajoaminen. ”

Taide ”kokemuksellisen ruumiin hajoamisena”? • Rancière 1800 -luvun työväenliikkeestä: ”Työläisten kollektiivisen äänen mahdollisuus edellyttää tätä esteettistä katkosta, työläisenä olemisen tapojen hajoamista. Alistettujen ongelmana ei näet koskaan ole ollut se, kuinka tulla tietoiseksi hallinnan mekanismeista, vaan kuinka tehdä itsestään ruumis jonka kohtalona on jotakin aivan muuta kuin alistua. ” • Ajatusta voinee soveltaa luokan lisäksi sukupuoli-, seksuaalisuus- ja etnisyys-asetelmiin? • Kuluttajan kokemuksellinen ruumis? Superflex-ryhmän Free Shop

Esteettisen yhteiskunnallisuus? • Adorno ja Rancière korostavat taiteen erityislaatua aistimellisen ja kokemuksellisen todellisuuden hajottajana; taiteen ei tule hylätä esteettistä ulottuvuuttaan • Taiteen yhteiskunnallisuus ei siis heillä osoittamista, syyttämistä, väittämistä tai kritiikkiä (tämän hoitavat tutkimus, journalismi ja julkinen keskustelu) • Pikemmin yhteiskunnallisuus tulee siitä, että taide uskaltaa olla taidetta ja keskittyä omiin erityisiin ulottuvuuksiinsa

Kiitos kurssista! • Muistakaa palauttaa luentopäiväkirjat • yhtenä tiedostona • doc- tai pdf-muodossa • My. Coursesiin • viimeistään pe 1. 11. aikana • Toive: teksteissä ei esiinny lausetta ”lopulta jokainen kokee taidetta omista lähtökohdistaan” tms. : ) • Koska ”ihanko totta? ”