Narratologia Kertovan tekstin rakenteet a tarina kerronta ja

Narratologia Kertovan tekstin rakenteet: a) tarina, kerronta ja teksti b) kertoja, henkilöhahmot ja yleisö c) tekijä, teos ja lukija

Kertomuksen tieteellinen tutkimus • Kertomuksen (=narratiivin) olemusta, luonnetta ja funktiota tutkiva teoria • Engl. ’narratology’, narrative theory; ransk. ’narratologie’ (termi peräisin Tzvetan Todorovin teoksesta Grammaire du Décaméron, 1969) • http: //www. google. com/imgres? biw=1280&bih=668&tbm=isch&tbnid=o. FUgd 882 onfs. YM: &imgr efurl=http: //www. dashe. com/blog/erp-training/using-storytelling-to-add-the-why-to-erptraining/&docid=3 K 9 u. FZU 5 rf-Lf. M&imgurl=http: //www. dashe. com/blog/wpcontent/uploads/2012/08/storytelling-once-upon. gif&w=959&h=719&ei=o. Z 3 Ura. GDMSoh. Ae. Jn. YHw. CA&zoom=1&ved=1 t: 3588, r: 1, s: 0, i: 93&iact=rc&page=1&tbnh=184&tbn w=246&start=0&ndsp=10&tx=26&ty=98

• Narratologia ei tutki vain fiktiivisiä ja kirjallisia teoksia, vaan mediasta riippumatta kertovia ’tekstejä’ (myös visuaalisia, auditiivisia, audiovisuaalisia, esittäviä, tallennettuja tai tallentamattomia jne. tuotteita) • Vaarana liiallinenkin yleisyys, sillä rajat kertovan ja esittävän tai kertovan ja kuvailevan välillä usein häilyviä. Tarvitaanko näitä rajoja vai ei? • Kritiikkiä saanut myös suuntauksen teknisyys, yliinnokkuus luonnontieteelliseen eksaktiuteen ja typologisointiin. • Klassisen narratologian rinnalle ja siihen sulautuneena on syntynyt postklassinen narratologia, joka pyrkii dynamisoimaan ja kontekstualisoimaan staattiseksi ja epähistorialliseksi syytettyä alkuperäänsä.

Narratologia ja strukturalismi: Epäpyhä liitto? • Strukturalismi = Ranskassa 1950 -luvulla kehittynyt eksistentialismin vastavoima (Lévi-Strauss, juuret Saussuressa 1910 -luvulla tosin; korosti lingivistiikkaa mestaritieteenä, jolle myös ei-sanallisetkin merkit analogisia (Barthes: maito vs. punaviini, nyrkkeily vs. roolipaini) • Narratologiassa näkyi ”lihaa ja verta”-tekijyyden ja yksilökeskeisyyden kyseenalaistamisena, mikä turhautti emansipatorisia kriitikkoja, kuten feministejä ja postkolonialisteja – joskin strukturalismi (ja sen sisarpuoli semiotiikka) innoitti heitä myös, mutta varsinaisesti vasta poststrukturalismin (josta myöhemmin enemmän) myötä.

Postklassinen narratologia • ”Klassista” edeltäjäänsä historistisempi ja sosiokulttuurisesti konteksualisoivampi tendenssi (ei mikään yhtenäinen suuntaus), joka hyödyntää osittain samoja rakenteita, mutta dynaamisemmin (esim. James Phelan) ja vähemmän dualistisesti (vrt. iloinen dualisti – tarinan ja diskurssin / juonen eroa korostava Seymour Chatman) https: //encryptedtbn 3. gstatic. com/images? q=tbn: ANd 9 Gc. Qc. ONG 3 r. J 0 XEQD 0 Js. Kpu 7 op. SLMRrzqo Xrrn. Cqb. Bz_EXJfeyo. M 1 x

Ei ’kuka’(persoona), vaan ’mikä’ (instanssi) tuottaa tekstin, eli kuka välittää Dostojevskin (omasta) valeteloituksesta? http: //en. wikipedia. org/wiki/File: Tr utovsky_004. jpg http: //biblioklept. org/2013/07/07/manuscript-page-ofdostoevskys-demons-with-doodles/

Tarina ja juoni • Tarina = Kuningas kuoli, ja sitten kuningatar kuoli. • Juoni = Kuningas kuoli, ja siitä seurauksena kuningatar kuoli suruun. - E. M. Forsterin klassikkoesimerkki luentopohjaisesta Aspects of the Novel-kirjasta (1927) • https: //encryptedtbn 3. gstatic. com/images? q=tbn: ANd 9 Gc. Qq 4 v. MWVZHBg. Lefwu. Tq. EAV 44 d. Jauwzxx. Ez_1 K 2 VTz. Uqi. Iv. Lq. D 6 Uu. A

Kerronta ja fokalisaatio Kertoja kertoo tarinan, mutta fokalisoija suodattaa sen perspektiivistään. Jos fokalisaatio on prisma, on sillä eri fasetteja (havainnon, psykologinen ja ideologinen). Toisin kuin kertojalla, fokalisoijalla ei ole ääntä, hän / se ei ilmaise muuta kuin oman positionsa kertomuksessa. Ulkoisessa fokalisaatiossa ei, kuten sisäisessä, mennä fokalisoijan ”pään sisälle”. Kertojuuden tasot: extradiegeettinen kertoja: “ylimmän” tai “uloimman” tason tai “kehyksen” kerrontaprosessin tuottaja intradiegeettinen kertoja: toisen “asteen” / kehystetyn kerronnan tuottaja Kertojan osallistuminen kertomansa tarinan maailmaan heterodiegeettinen kertoja: ei osallistu, pysyy tarinan maailmasta erillään siitä kertomista lukuunottamatta homodiegeettinen kertoja: osallistuu henkilönä kertomaansa tarinaan, tyypillinen minäkertoja, joka voi olla kertomuksen päähenkilö tai ei

Tekijä ja lukija • Siinä lukija, missä tekijä: lukija todellinen henkilö tekstin ulkopuolella tai konstruoitu positio tekstin sisällä; tekijän asettama ideaali; todellinen lukija vastineena todelliselle tekijälle, konstruoitu lukija vastineena konstruoidulle tekijälle (Wayne C. Booth)

Kirjallisuutta Booth, Wayne C. 1983. The Rhetoric of Fiction: Second Edition. London: The University of Chicago Press. Chatman, Seymour. 1980 [1978]. Story and Discourse: Narrative Structure in Fiction and Film. London: Cornell University Press. Cohn, Dorrit. 1983 [1978]. Transparent Minds: Narrative Modes for Presenting Consciousness in Fiction. Princeton, New Jersey: Princeton University Press. Culler, Jonathan D. 2012 [2004]. “Omniscience. ” In Narrative (January 2004, Volume 12, Number 1). Pp. 22 -34. Document URL http: //go. galegroup. com/ps/i. do? id=GALE%7 CA 114326247&v=2. 1&u=uhelsink&it=r&p=Li t. RC&sw=w (last retrieved 2012 -2 -21). Nünning, Ansgar. 2001. “On the Perspective Structure of Narrative Texts: Steps toward a Constructivist Narratology. ” In New Perspectives on Narrative Perspective. Edited by Willie van Peer and Seymour Chatman. Albany: State University of New York Press. Pp. 207 -223. Phelan, James. 2001. “Why Narrators Can Be Focalizers–and Why It Matters. ” In New Perspectives on Narrative Perspective. Edited by Willie van Peer and Seymour Chatman. Albany: State University of New York Press. Pp. 51 -64. Rimmon-Kenan, Shlomith. 2002 [1983]. Narrative Fiction: Contemporary Poetics. London and New York: Routledge. Huom. , ensimmäisen painoksen suomennos: Kertomuksen poetiikka (1991, suom. Auli Viikari, Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura). Tieteen termipankin artikkeli ”Kertoja”: http: //tieteentermipankki. fi/wiki/Kirjallisuudentutkimus: kertoja (luettu 20. 3. , 2018)