Mit on ohjaus Jussi Onnismaa Ohjaus Suomessa 2008

Mitä on ohjaus? Jussi Onnismaa Ohjaus Suomessa 2008 2. – 3. 10. 2008 Koulutus- ja kehittämiskeskus Palmenia

Mitä on ohjaus? § § § Määritelmä määritys (Max Weber) Sanan merkitys on sen käyttö (Wittgenstein 2001) ”Käsitteet eivät odota meitä valmiina niin kuin taivaankappaleet. Ei olemassa käsitteiden taivasta. Käsitteet on valmistettava tai pikemminkin luotava, eivätkä ne ole mitään ilman ne luoneiden allekirjoitusta” (Deleuze & Guattari 1993, 16– 17) 2

Mitä ohjaus ei ole? § § § ’Ammatti' moniammatillinen lähestymistapa ’Tieteenala’ monitieteinen tutkimusalue Ei terapiaa, ei hoitoa, ei opetusta – tosin on hyvä varoa tiukkaa dikotomisointia Ei pääasiallisesti neuvojen antamista. Ohjaajaa alkaa kuitenkin helposti neuvotuttaa (Arnkil 2000) Ohjausta ei voi normalisoida (perinteisten instituutioiden perinteiseksi sektoroituneeksi toimintatavaksi) Ohjausta ei tulisi toisaalta mystifioida, koska resursseja on vaikea myöntää selittämättömälle 3

Mitä ohjaus sitten on? § Ihmissuhdeammateissa käytettävä työmenetelmä, ammatillisen keskustelun muoto § Toisaalta: institutionaalinen toiminta, sisällölliset tavoitteet (esim. opinto- kuntoutus- tai uraohjaus) § Ohjauksen määrittelyssä voi painottua 1) menetelmä, 2) vuorovaikutussuhde tai 3) prosessi (Nummenmaa 2001) 4

Ohjaus on ”prosessi”, mutta… § …mikä on prosessi? ”Prosessilla" on keskustelussa viitattu ainakin: – – Mihin tahansa muutokseen yleisesti Terapeuttisia vaikutuksia tuottaviin ja estäviin tekijöihin – Carl Rogersin esittämään teesiin "elämä on jatkuvaa tulemista" – Ohjattavan omaan vaikeiden asioiden prosessointiin (Mc. Leod 1999) § Mitä merkitsee käytännössä se, että ohjaus on "ajan, huomion ja kunnioituksen antamista", mitä tällöin tavoitetaan ja mille ollaan vastavoimana? § Läsnäolo vs. näennäistehokkuus – läsnäolon puute on synti! 5

Mistä tukea siirtymävaiheisiin? 6

Ohjauspuheen muutos ’olemuskäsitteistä’ ’suhdekäsitteisiin’: § § § § Koulutus oppiminen Persoonallisuuden ja työtehtävien yhteensovittaminen (fit, matching) mahdollistaminen Interventiot tarjoumat Intressit intentiot Ohjaus ura- ja elämänsuunnittelu Ammatilliset valinnat siirtymävaiheet Ohjaus(palvelut) siirtymävaiheiden tuki 7

Ohjauksen tasot ja ulottuvuudet 1. Toimintapoliittinen ulottuvuus: policy-taso (policy-teoriat) 2. Ohjausjärjestelyjen systeemitaso ohjauspalveluita tuottavissa organisaatioissa ja verkostoissa (organisaatio-, verkosto-, johtamisja systeemiteoriat) – Kontekstuaalinen ulottuvuus – Organisaatioulottuvuus – Vastuu-ulottuvuus – Työnjaollinen ulottuvuus 3. ’Kansalaisnäkökulma’ (toiminnan, vuorovaikutus- ja ohjausteoriat) – Sisällöllinen ulottuvuus – Menetelmällinen ulottuvuus – Aikaulottuvuus – opinto- ja/tai urapolku (Nykänen, Karjalainen, Vuorinen & Pöyliö 2008) 8

Ohjausasiantuntijuuden painotuksia ’ennen’ ja ’nyt’ Ohjaustyön kohde Ohjaustilanteessa kehkeytyvä tieto Ohjaajan teoria Ohjaajan asiantuntemus Millaiseksi ohjaaja muuten kuvataan Millaiseksi ohjattava kuvataan Millaiseksi Kuvaukset ’ennen’: 1. moderni Kuvaukset ’nyt’: 2. moderni Ammativalinnan tai opintojen ohjaus Ongelmien tarkka diagnoosi, kognitiivisuus, tosiasiat Suurten teorioiden sovellus, ‘Outside in’ • Todellisuuden taju • Yleispätevä ’ensimmäinen asiantuntijuus’ Ohjattavaansa vanhempi, kypsempi, spesialisti, jne. Myös yleinen elämänsuunnittelun metodologia Merkitysten löytäminen, jaettu asiantuntijuus ’Knowing from within’ (Shotter 1993) Tilannekohtainen teoria, ‘Inside out’ Ongelmainen, ahdistunut, vajavainen Monologisuus: ohjaussuhde (Vähämöttönen 1998) • • Mahdollisuuden taju Epävarma ja paikallinen ’toinen asiantuntijuus’ (Giddens 1991) Neuvottelukumppani, kanssakulkija, metodinen opastaja. ”Ihminen ei ole ongelma, ongelma on ongelma” (Peavy 1997) Dialogisuus, kulttuurisesti herkkä 9

Lähteitä § § § § Arnkil, E. (2000). Dialogista opintojen ohjausta. Janus. Sosiaalipolitiikan ja sosiaalityön tutkimuksen aikakauslehti 8: 4, 398– 411. Deleuze, G. & Guattari, F. (1993). Mitä filosofia on? Helsinki: Gaudeamus. Giddens, A. (1991). Modernity and Self-Identity. Self and Society in the Late Modern Age. Cambridge: Polity Press. Feltham, C. (2000). What is Counselling? The Promise and Problem of the Talking Therapies. London: Sage. Mc. Leod, J. (2000). An Introduction to Counselling. Buckingham, Philadelphia: Open University Press. Nummenmaa, A. R. (2001). Ohjaus ammattina, osaamisena ja työprosessin osana. Ammatinvalinnanohjauksen vuosikirja. Helsinki: Työministeriö. Nykänen, S. , Karjalainen, M. , Vuorinen R. & Pöyliö L. (2008). Ohjauksen alueellisen verkoston kehittäminen – poikkihallinnollinen ja moniammatillinen yhteistyö voimavarana. Chances. Jyväskylä: Koulutuksen tutkimuslaitos. Onnismaa, J. (2007). Ohjaus- ja neuvontatyö – aikaa, huomiota ja kunnioitusta. Helsinki: Gaudeamus Peavy, R. (1999). Sosiodynaaminen ohjaus. Helsinki: Psykologien kustannus. Savickas (2000). Career Development and Public Policy: The Role of Values, Theory and Research. In: B. Hiebert & L. Bezanson (Eds. ). Making Waves: Career Development and Public Policy. Ottawa: CCDF. Shotter, J. (1993). Conversional Realities. Constructing Life through Language. London: Sage. Vähämöttönen, T. (1998). Reframing Career Counselling in Terms of Counsellor. Client Negotiations. An Interpretive Study of Career Counselling Concepts and Practice. Publications in Social Sciences 34. University of Joensuu. Wittgenstein, L. (2001). Filosofisia tutkimuksia. Helsinki: WSOY. Kuva: Pieter Brueghel (1525– 1569) Ikaroksen putoaminen. 10