8 TIETO ENSIN Humanistinen tiedekunta Johdatus tietooppiin Markus

8. TIETO ENSIN Humanistinen tiedekunta Johdatus tieto-oppiin / Markus Lammenranta 2. 9. -16. 10. 19 1

SISÄLLYS 1. Gettierin opetus 2. Tiedon ensisijaisuus 3. Tieto mielentilana 4. Tiedon selitysvoima 1. Uskomus 2. Väittäminen 3. Evidenssi Humanistinen tiedekunta Johdatus tieto-oppiin / Markus Lammenranta 2. 9. -16. 10. 19 2

GETTIERIN OPETUS • Linda Zagzebski, ”The Inescapability of Gettier Problems” (1994) • Gettier-resepti: Kuvittele oikeutettu epätosi uskomus. Muuta tilannetta niin, että uskomus on onnekkaasti tosi. • Gettier-tapaukset ovat huonon onnen ja hyvän onnen yhdistelmiä: Huonoksi onnekseni kello on pysähtynyt. Hyväksi onneksi se sattuu näyttämään oikeaa aikaa. • Oikeutettu uskomus, joka on onnekkaasti tai sattumalta tosi, ei voi olla tietoa. • Opetus: Ehdon, joka tekee todesta uskomuksesta tietoa, täytyy taata uskomuksen totuus. • Williamson: Opetus on ennemmin se, ettei tietoa voi määritellä. Humanistinen tiedekunta Johdatus tieto-oppiin / Markus Lammenranta 2. 9. -16. 10. 19 3

TIETO ENSIN • Tieto tulee käsitteellisesti ja metafyysisesti ensin. • Tieto on perustavaa: muut käsitteet tai ominaisuudet, kuten uskomus, oikeutus ja evidenssi, selitetään sen avulla eikä päinvastoin. • Vallitseva analyyttinen kanta: tieto = tosi uskomus + x. • Filosofien yritykset määrittää x, joka ei olisi triviaali • • eikä kehäinen, ovat olleet epäonnistuneita. Harvalle arkikielen termille tai käsitteelle on tällainen analyysi. Vaikka tosi uskomus on tiedon välttämätön ehto, tästä ei seuraa, että tieto = tosi uskomus + x. ‒ Vrt. kaikki punaiset esiteet ovat värillisiä, mutta punaisuus ≠ värillisyys + x. ‒ Tosin valitseva kanta selittäisi hyvin sen, miksi tieto vaatii toden uskomuksen. Tämä on tiedon osatekijä. Humanistinen tiedekunta Johdatus tieto-oppiin / Markus Lammenranta 2. 9. -16. 10. 19 4

TIETO ON MIELENTILA • Vakiintunut internalistinen kanta: Tieto ei ole mielentila. Se muodostuu sisäisestä komponentista (mielentila, uskomus) ja ulkoisesta komponentista (totuus, tosiasia). • Ongelma: Mentaalisen eksternalismin mukaan monilla tyypillisillä mielentiloilla on ulkomaailmaa koskevia seurauksia. ‒ Esim. : Minulla voi olla uskomuksia vedestä, vain jos olen ollut kausaalisessa vuorovaikutuksessa veteen. Maijan rakastaminen (tai vihaaminen) vaatii sekä Maijan olemassaoloa että kausaalisen yhteyden Maijaan. ‒ Jos uskominen ja rakastaminen ovat tästä huolimatta mielentiloja, miksei tieto olisi? • Tieto on yleisin faktiivinen mielentila. • tietää että p → p • Muut faktiiviset mielentilat ovat tiedon erikoistapauksia (tietämisen tapoja): havaita että p → tietää että p → p muistaa että p → tietää että p → p katua sitä että p → tietää että p → p • Jos tieto on mielentila, sen pitäisi olla myös keskeinen mielenfilosofian tutkimuskohde. Humanistinen tiedekunta Johdatus tieto-oppiin / Markus Lammenranta 2. 9. -16. 10. 19 5

TIETO SELITTÄÄ MUITA ASIOITA Järkevä toiminta Selittäminen TIETO Oikeutus Evidenssi Humanistinen tiedekunta Uskomus Väittäminen Johdatus tieto-oppiin / Markus Lammenranta 2. 9. -16. 10. 19 6

USKOMUS • Tietämisestä seuraa uskominen. • Uskomisen päämäärä on tieto: uskomukset ovat tulosta kognitiivisista kyvyistä, joiden tehtävä on tuottaa tietoa. • Silloin, kun kaikki menee hyvin, uskomukset ovat tietoa. • Pelkkä uskominen on ”mokattua” (botched) tietämistä. • Tieto on onnistunut tila; uskomus on yleisempi tila, joka on onnistumisen ja epäonnistumisen suhteen neutraali. • Analogia: yrittäminen – tekeminen uskominen – tietäminen • Tieto on arvokkaampi kuin tosi uskomus, koska onnistuminen parempi kuin epäonnistuminen. Humanistinen tiedekunta Johdatus tieto-oppiin / Markus Lammenranta 2. 9. -16. 10. 19 7

VÄITTÄMINEN • Väittäminen on puheakti, jota ohjaa seuraava konstitutiivinen normi. • J. Searle: regulatiivinen/konstitutiivinen (esim. liikennesäännöt/šakin säännöt) Väittämisen normi: Väitä että p, vain jos tiedät että p. • 1. Väitteen esittäjältä on asianmukaista kysyä ”Mistä tiedät? ” Tämä osoittaa, että väitteen esittäjän oletetaan tietävän sen, mitä hän väittää. 2. Normi selittää, miksi väite ”Sataa, mutten tiedä että sataa” tuntuu paradoksaaliselta. 3. Normi selittää, miksi on epäasianmukaista väittää, että arpani ei voita. Kritiikki: Normi on liian vahva. • Lackey: kreationistinen biologian opettaja • Väitä että p, vain jos olet oikeutettu uskomaan että p. • TW: Tämä normi ei selitä, miksi on väärin väittää jotakin, mikä on epätotta. • Sosa: Lackeyn tapauksessa henkilö ei esitä väitettä omana itsenään vaan tietyn roolin edustajana, opettajana. Rooli (opettaja, tuomari, lehtimies) voi velvoittaa sanomaan jotakin, mitä ei edes usko (ja siis rikkomaan väittämisen normia). Tapaus ei siis osoita, ettei tällaista normia olisi. Humanistinen tiedekunta Johdatus tieto-oppiin / Markus Lammenranta 2. 9. -16. 10. 19 8

EVIDENSSI • Yleisen internalistisen näkemyksen mukaan henkilön evidenssi muodostuu hänen nykyisistä mielentiloistaan. • Tämän näkemyksen vetovoima perustuu internalismiin, jonka mukaan nykyiset mielentilat ovat aina introspektiivisesti tiedettävissä. Williamsonin mukaan mielentilamme eivät kuitenkaan ole tällä tavalla läpinäkyviä (luminous). • Evidenssi = tieto. • Henkilön kokonaisevidenssi muodostuu niistä propositioista (tosiasioista), jotka hän tietää. • Asteinen oikeutus: Proposition oikeutuksen aste S: lle on P(p |e), jossa e muodostuu kaikesta, minkä S tietää. Humanistinen tiedekunta Johdatus tieto-oppiin / Markus Lammenranta 2. 9. -16. 10. 19 10