Rakuunamen Pumppuhuone historiaa ja tulevaisuutta Rakuunamen Pumppuhuone ry

Rakuunamäen Pumppuhuone -historiaa ja tulevaisuutta Rakuunamäen Pumppuhuone ry Yhteisöllinen ulkoliikuntaa edistävä hanke

Pumppurakennus valmistui jo vuonna 1892 Rakuunamäen Pumppuhuone on suojelurakennuksen yhteisöllinen ulkoliikuntaa edistävä hanke

Pumppurakennus jo vuodelta 1892 Suomen rakuunarykmentti perustettiin Rakuunamäelle 1889, jolloin tehtiin rakennukset kansallisen asevelvollisen ratsuväen käyttöön. Rakennuksia näkyy Senaatinkartassa vuodelta 1893

Piirustukset 1890 -luvulta

VARUSKUNNAN VESIHUOLLON HISTORIAA • • Lappeenrannan varuskunnan laajennuksen yhteydessä 1890 -luvulla tuli esille samaan aikaan myös vesihuollon järjestäminen. Saimaan pintatasoa paljon korkeammalla sijaitsevana ja runsaan hevosmäärään vuoksi kasarmialueen katsottiin tarvitsevan vesijohdon. Vesijohtoasia oli esillä alusta alkaen. Kustannusten ohella ongelmana oli kuitenkin kokemattomuus tällaisen järjestelmän rakentamisessa. Lappeenrannan varuskunnan laajuus huomioiden vesihuollon järjestäminen oli vaikea ratkaistavaksi. Rakennuskasarmien suunnittelija Sebastian Gripenbergin mukaan kaivoja tarvittaisiin "kolossaalinen" määrä vesihuollon jäjestämiseksi ja edes nekään tuskin riittäisi. Jo tuon vuoksi oli päätetty vesi nostaa varuskunta-alueelle länsipuolen syvästä lahdesta. Lappeenrannan varuskunnan suuren miesmäärän ohella piti puhdasta vetta saada 800 hevoselle. Gripenberg piti parhaana mahdollisena veden saamisen keinona rakentaa länsirannalle veden nostoa varten pumppaamo, josta nostetaan vesi varuskunta-alueelle. Puhdas Saimaan vesi nostettaisin pumppuhuoneen kautta maanalaista putkea pitkin varuskunnan rakennuksissa sijaitseviin vesisäiliöihin. Sen kun tulisi olla 6 -8 asteen lämpöistä myös talviaikana koska hevosille kylmän veden juottaminen olisi vahingollista ja jäätyisi putkissa. Vesihuoltoa ei Gripenberg´in mukaan tulisi rakennuksiin järjestää sillä se lisäisi veden kulutusta ja pakottaisi järjestämään jätevesiviemärit.

Vesi nostettiin 45 m korkeuteen • Lappeenrannan rakuunakasarmien uutta ja edistyksellistä tekniikkaa ja vesijohtoa kuvailtiin yleisten rakennusten ylihallituksen vuosikertomuksessa seuraavasti: "Vesijohto on laitettu seuraavalla tavalla: Pumppuhuone, jossa 4 hp Worthinton´in suorastaaan vaikuttava höyrypumppu sekä koneenhoitajan asunto, joka sijaitsee rannalla. Johtotorvi on noin 100 metriä rannasta ja siili, jonka suojaksi jäitä ja muuta vahinkoa vastaan on laitettu k. duc´dalbeja, on 3 m syvällä. Johtotorvi, 200 metriä pitkä 100 mm. lävistäjällä, nostaa veden raudasta tehtyy vesisäiliöön vetävä 60. 000 litraa. Säiliö on läntisimmän sotilaskasarmin vinnillä. Veden painokorkeus on 45 metriä. Säiliö on huoneessa, joka lämmitetään kahdella uunilla vinniltä käsi, joten siis veden lämpö säiliössä aina korkeammalla jäätymispistettä. Säilöstä johdetaan vesi joka sotilaskasarmin pesuhuoneeseen, joka artelliikeittiöön, talleihin, maneeseihin, upseereiden leipomotupaan sekä veden säilyttämiseen naideinen alipäälliköiden asunnossa. Jokaisesta tallista löytyy vesijohto ja letku tulipaloa varten. Likavesiviemäreitä löytyy pesuhuoneissa ja aartellirakennuksissa ja johtaa veden suurempaan likakaivoon, joka on tehty rautatiilistä sementtiin ja asfaltilla laskettu. Pienempiä likakaivoja löytyy sitäpaitsi kasarmin ylempänä olevalla alueella eri paikoilla. Nämä kalliit ja epämukavat likakaivot täytyi laittaa sentaähden, että kaupungin hallitusmiehet eivät suostuneet likaveden laskemiseen johonkin kaupungin lahteen ja taas ei likavesi voinut tulla siihen lahteen, josta vesi rykmentin tarpeeksi johdettiin.

Hevosten uitto kiellettiin vuonna 1935 Sunisenselällä

Huber suunnitteli ja rakensi • • • Vesijohto- ja viemärijärjestelmän suunnitelma laadittiin ensin tie- ja vesrakennusten ylihallituksessa. Tämä ehdotus ei kuitenkaan tyydyttänyt eikä sitä toteutettu, vaan suunnitelman ja kustannusarvion laatiminen annettiin insinööri Robert Huberille. Hänellä oli yleisten rakennusten ylihalllituksen mukaan "suurin kokemus näissä asioissa". Huberin ehdotus hyväksyttiinkin senaatissa kesäkuussa 1891 ja kustannusarvioltaan 64. 000 markkaan nousevia vesijohto- ja viemäröintitöitä päästiin tekemään. Ne valmistuivat vuonna 1892. Vesijohto oli tarpeellinen, sillä alueella oli valmistuttuaan 800 hevosta ja yhtä monta miestä. Ennen vesijohtojen saamista olivat kasarmialueella jo majailevat opetuskomennuskunta ja ensimmäiset asevelvollisuudet joutuneet kolmasti päivässä juottamaan hevoset lähes kilometrin päässä sijaitsevassa rannassa ja talvella vetämään veden rannasta talleille ja kasarmiin. Ratsuväkiprikaatin hevoset käytiin uittamassa Saimaan rannassa. Varsinainen uittopaikka sijaitsi Huhtiniemen ampumaradan pohjoispuolella ja toinen yksittäinen hevosten uittamiseen tarkoitettu paikka sijaitsi esikunnan itäpuolella. Myös aivan Pumppuhuoneen lähettyviltäkin on valokuvia hevosten uittamisesta. Veden saastumisen estämiseksi kiellettiin hevosten uittaminen kasarmialueen rannassa kokonaan vuonna 1935.

60. 000 litran säiliö • • Vesijohdon ja pumppausjärjestelmän suunnittelun ja urakoinnin kustannukset olivat 64. 000 markkaa (nykyrahassa vuonna 2016 noin 280. 700 euroa ). Pumppausjärjestelmää varten rakennettiin rantaan pumppuhuone ja sen yhteyteen pumpunhoitajan asunto. Pumppu syötti veden ylös mäelle 60 000 litraa vetävään säiliöön, joka oli kasarmin ullakolla. Säilöstä vesi johdettiin kasarmien pesuhuoneisin, keittiöihin, talleihin, maneesiin, upseerien leipomoon ja perheellisten alipäällystön asuntolan edesssä sijainneeseen vesipostiin. Vesihuoltojärjestelmään liittyi myös viemärijärjestelmä. Jätteet aiottiin aluksi poistaa Saimaaseen viemäriä pitkin. Tästä kuitenkin kaupungin vastustuksen ja oman tuloveden pilaantumisen pelossa luovuttiin, ja viemärit johtivat yhteen isoon ja useaan pienempään jätekaivoon. Lappeenrannan kaupungin vesijohtoasia oli esillä ensi kertaa 29. 10. 1908 Lappeenrannan naisyhdistyksen kokouksessa. Tuosta alkaen kaivoja lisättiin kaupunkiin. Lappeenrannan vesilaitoksen historia alkaa 16. 4. 1926 päätöksestä perustaa vesijohto- ja viemärijärjestelmä. Sijoituspaikaksi tuli Huhtiniemen kärki. Tuosta alkaen alkoi vähin eri vesi virrata kaupunkiin eri paikkoihin. Ensimmäinen vesijohto asennettiin kaupungin hallinnossa silloin toimineen toimitusjohtaja Väinö Tammilehdon ehdotuksesta Chymoksen tehtaalle. Lappeenrannan varuskunta-alue liitettiin kaupungin vesijohto- ja viemäriverkkoon vähin erin mm. asuinrakennusten myötä ja myöhemmin kokonaan.

Rakuunamäen vesihuollon vaiheet Rakuunamäen Pumppuhuoneen historia Suunnittelu alkoi 1891 Pumppuhuone 1892 Pumppaamon käyttö lopetettiin (ei tiedossa) 19 xx Rakuunamäki osin liitettiin kaupungin verkkoon 1960 Rakuunamäelle rakennettiin runkoverkko 1977 Rakuunamäellä alkoi veden kulutuksen mittaus 1979 Rakuunamäen vesijohtoverkko siirtyi kaupungille 1999 Pumppurakennus ja alue siirtyi kaupungille 19. 12. 1999 Pumppurakennus vuokrattiin perustetulle Rakuunamäen Pumppuhuone ry: lle yhdistykselle 30. 10. 2016 • Pumppuhuone sai kunnostusta varten rak. luvan 25. 08. 2017 • • •

• • • Rakuunamäen Pumppuhuone ry Nimi ja kotipaikka 1 § Yhdistyksen nimi on Rakuunamäen Pumppaamorakennus ry, jonka toimialue on Leirin ja Pallon alue ja kotipaikka Lappeenranta. Yhdistyksen perustajajäsenet ovat 01. 06. 2016 perustamiskokouksessa: 1. Leirin ja Pallon kaupunginosayhdistys ry, jonka kotipaikka on Lappeenranta ja toimialue on Leirin ja Pallon alue Lappeenrannassa, Rekisteri nro 215. 287 2. Saimaan Latu ry, liikuntaseura, jonka kotipaikka on Lappeenranta ja toimialue Lappeenranta, Rekisteri nro 59532 ja Y-tunnus 0696136 -3 3. Rakennusmestari Sakari Karjalainen, Lappeenranta, 260447 -479 S • • • Perustettava yhdistys on puoluepoliittisesti sitoutumaton Tarkoitus ja toiminta 2 § Lappeenrannan kaupungilta Rakuunamäen puistoalueeseen kaavoitetulla alueella sijaitseva pumppaamorakennus yhteisökäyttöön. Pumppurakennuksen ja sen ympäristön tarkoituksena - edistää asukastoimintaa - edistää paikalliskulttuurien arvon ymmärtämystä huolehtimalla arvorakennuksesta ja järjestämällä siinä palveluita. - edistää luonnon- ja kulttuuriympäristön vaalimista alueella - edistää liikunnan ja virkistyksen toimintoja alueella - tarjoaa kokoontumis- ja säilyttämistiloja - kunnostaa ja ylläpitää Rakuunamäen Pumppurakennusta 2§: n mukaisiin tarkoituksiin - kehittää Pumppaamorakennuksen ja ympäristöä, tarjoamalla tiloja jäsenistön toimintaan ja vuokrattavaksi halukkaille lyhytaikaiseen käyttöön.

Rakennus on geopark kohteena • • Toiminnallisesti Rakuunamäen rantatasanne tulee sisältymään Unescolle 2017 jätettävään Saimaa geoparkin hakemuksen kohdelistaan. Pumppuasema voisi palvella myös ao. kohteen informaatiokeskuksena ja yhteisöllisenä tapaamispaikkana. Perustelut geopark-kohteena toimimiselle: Rakuunamäen etu geologian esittelyn näkökulmasta on siinä, että upseerikerhon kohdalla maanpinnan taso laskee BI deltan laelta (105 m mpy) nykyiselle rannalle (76 m mpy) vain 140 m matkalla. Maasto siis tarjoaa mahdollisuuden esitellä aitoihin maastomuotoihin viitaten noin lyhyellä matkalla Lappeenrannansiirtymishistorian aikaväleillä 12 100 - 11 400 vuotta sitten ja n. 7 500 – nykyhetki. Puolet rinteen 29 m korkeuserosta on varustettu jo nyt portailla. • Aikavälin 11 400 – 7 500 vuotta sitten ranta on ollut Lappeenrannan edustalla nykyistä alemmalla tasolla. Taipalsaaren ympäristön järvialtaat kehittyivät lähes koko tuon ajan muusta Ala-Saimaasta erillisenä altaana. Sen vedenpinnan taso oli mainittuna ajanjaksona enimmillään n. 16 m Ilkonselän pinnan yläpuolella. Lappeenrannan-Taipalsaaren ympäristön vedet virtasivat tuolloin nykyistä Lappeenrannan syväväylän reittiä pitkin Päihäniemenselälle ja sieltä edelleen Ala-Saimaaseen. • Rakuunamäen länsirinne portaineen ja sitä mahdollisesti täydentävä pienimuotoinen geoparkopastuspiste deltan laella soveltuvat Saimaan vaiheiden esittelyyn Lappeenrannan näkökulmaa painottaen. Rakuunamäen palauttaminen listalle ja hyödyntäminen esitetyllä tavalla on perusteltua myös sen vuoksi, että geoparkin muissa rannansiirtymiskohteissa Taipalsaaren ympäristön altaiden kehitys jää väistämättä sivujuoneksi. Toisaalta kehityksen yksityiskohtia ja rannansiirtymiseen keskeisesti vaikuttaneita kynnyskorkeuksia ei Lappeenrannan-Taipalsaaren alueella kaikilta osin tunneta.

Suojelumerkinnät velvoittavat ja kannustavat • Sijaitsee valtakunnallisesti merkittävässä rakennetussa kulttuuriympäristössä • Sijaitsee valtakunnallisesti arvokkaalla maisema-alueella • Maakunnallisesti arvokas kohde, Etelä-Karjalan maakuntakaavassa ma/kv-merkintä • Paikallisesti arvokas kohde • Suojelumääräys yleiskaavassa sr-2 • Suojelumääräys asemakaavassa sr-2 • Mainittu kulttuurihistoriallisessa inventoinnissa/Inventoitu • • Muu suojelu- tai inventointitilanne. Rakennus sijaitsee tulevalla Geopark –alueella RAKENTAMISTA VALVOO ETELÄ-KARJALAN MUSEO.