VOIKUKKIAvertaistukiryhmn ohjaajakoulutus Lapsen ja nuoren erokriisi VOIKUKKIA 2016

VOIKUKKIA-vertaistukiryhmän ohjaajakoulutus Lapsen ja nuoren erokriisi VOIKUKKIA® 2016 | Kasper – Kasvatus- ja perheneuvonta ja Sininauhaliitto Tekijä: Virpi Kujala

SISÄLTÖ • Miten teemaa voi käsitellä ryhmässä? • Mitä vanhempien ja sijaishuoltajien tulee huomioida? • Miten lapset ja nuoret käyttäytyvät ja reagoivat joutuessaan eroon vanhemmistaan? • Miten erokriisin vaiheet ilmenevät lapsilla?

MITEN ASIAA VOI KÄSITELLÄ RYHMÄSSÄ? • Voi käydä läpi lyhyesti teoriaa lapsen ja nuoren kriisistä ja tarpeista sekä antaa kirjallista materiaalia, johon voi palata myöhemminkin. • Tärkeintä on, että vanhemmat saavat mahdollisuuden puhua asiasta, tiedostavat tilanteen lapsen kannalta ja ehkä myös tunnistavat oman lapsen tapaa reagoida sekä löytävät uusia tapoja olla vuorovaikutuksessa lapsen kanssa. • Kokemusten jakaminen toisten kanssa on hyödyllistä. • Apuna kysymykset, joita voi pohtia ryhmässä. • Lapsen tilanteeseen eläytymistä voi helpottaa esim. Nallekorttien tai muiden toiminnallisten menetelmien avulla.

KYSYMYKSIÄ RYHMÄSSÄ POHDITTAVIKSI • Tunnistatko lapsessasi erokriisiin liittyvää reagointia? Millaista? Missä vaiheessa lapsesi mielestäsi nyt on? • Miten olet itse reagoinut lapsesi käyttäytymiseen? • Näetkö tarvetta muuttaa omaa toimintaasi? Jos, niin miten? • Onko lapsesi kiintynyt sijaishuoltajiin? Miltä se tuntuu? • Onko sinulla lapseesi liittyviä asioita, joita et ole voinut tuoda esille sijaishuoltajille tai sosiaalityöntekijöille? Miten voisit jatkossa toimia?

VANHEMPIEN JA MUIDEN AIKUISTEN ON TÄRKEÄ YMMÄRTÄÄ LAPSEN RAEGOINTIA JA TARPEITA EROTILANTEESSA • Lapsellakin on erokriisi, jossa häntä on tuettava. • Lapsikin reagoi muuttuneessa tilanteessa. • Aikuisten tulee auttaa lasta selviytymään uudessa tilanteessa. • Lapsen ja vanhemman välinen yhteys on tärkeä säilyttää. Vastuu yhteyden säilyttämisestä on aikuisilla. • Lapsi tulee säästään aikuisten välisiltä ristiriidoilta.

LAPSEN ON SAATAVA VARMUUS … - etteivät vanhemmat ole hylänneet häntä. - että hän on turvassa. - ettei vanhemmista erottaminen johdu hänestä. - ettei vanhempiakaan hylätä eikä halveksita ja että vanhemmat selviytyvät. - oikeudesta säilyttää yhteys vanhempiin. - varmuus siitä, että lapsen oikeutta omiin tunteisiin kunnioitetaan. - että hän saa olla kiintynyt omiin vanhempiin ja sijaishuoltajiin - sekä apua sen käsittämiseen, mistä ero johtuu ja mitä tapahtuu.

LAPSEN AJATUKSIA JA PELKOJA • ”Miksi minut annettiin pois ja kuka halusi että minut annettiin pois? ” • Lapsi ottaa osan syytä itselleen • Lapsi voi kuvitella, että on jotenkin vääränlainen • Lapsi voi pelätä, että hänet hylätään toistuvasti • Lapsen tilannetta pahentavat katteettomat lupaukset

VANHEMPIEN JA SIJAISHUOLTAJIEN TULEE HUOMIOIDA • Lapsen kriisin vaihe ja hänen tapansa reagoida • On hyväksyttävä lapsen tunteet ja reaktiot • Lapsen reaktiot ovat normaaleita -> lapsi ei ole lakannut voimakkaista reaktioistaan huolimatta välittämästä vanhemmastaan • Vanhemmalle lapsen tilanteen näkeminen voi olla vaikeaa, koska on itse samassa tilanteessa – keskusteluapu tärkeä • Vanhemmille ja lapsille on annettava oikeus suruun, suuttumukseen ja muihin tunteisiin

VANHEMPIEN JA SIJAISHUOLTAJIEN TULEE HUOMIOIDA • Vanhemman säännölliset vierailut ja/tai muu yhteydenpito auttavat lasta • Pieni lapsi kiintyy hoitajaansa kuten vanhempaansa • Lapsen hyvinvoinnille on tärkeää, ettei vanhempi pyri estämään lapsen kiintymyksen syntymistä sijaishuoltajiin • Lasta ei pidä siirtää toistuvasti kodista sijaishuoltopaikkaan ja takaisin. Lapsi kärsii uusista eroista. • Lapsi taakoittuu aikuisten välisistä ristiriidoista

VANHEMPIEN JA SIJAISHUOLTAJIEN TULEE HUOMIOIDA • Lapset tarvitsevat aikuisten tukea ja apua ₋ Lapset tulee ottaa vakavasti ja heitä tulee kuunnella ja antaa aikaa ₋ Lasten kysymyksiin tulee vastata, jos pystyy, jos ei, se tulee kertoa ₋ Lapset tarvitsevat fyysistä läheisyyttä ja turvaa ₋ Lapset suojelevat aikuisia: varovat vaikeita puheenaiheita, kertovat vain, mitä aikuiset tietävät heidän tietävän jne.

LASTEN TAPOJA KÄSITELLÄ KRIISIÄ Pienten lasten keskeisiä kriisien käsittelyssä näkyviä psyykkisiä piirteitä ovat > Konkreettinen ajattelu > Itsekeskeisyys taikauskoisuus > Lyhytjännitteisyys Lapset käsittelevät kriisejä > Leikkimällä > Piirtämällä ja muilla toiminnallisilla tavoilla > Käyttämällä mielikuvituta

MITEN LAPSET REAGOIVAT? 0 -2 -vuotiaat lapset: • Poikkeuksellinen unettomuus tai uneliaisuus • Muutokset syömisessä • Säikähtämisherkkyys • Vetäytyminen kontaktista • Itkuisuus • Levottomuus • Takertuminen hoivaavaan henkilöön • Taantuminen jo hankituissa taidoissa

MITEN LAPSET REAGOIVAT? 3 -6 -vuotiaat lapset: • Ahdistuneisuutta, yksinolon ja pimeän pelkoa • Kuvaavat tapahtumaa toistuvasti sanallisesti ja leikeissä sekä kyselevät asiasta • Voivat taantua ikätasoa nuoremman tasolle • Voivat olla välinpitämättömän tuntuisia • Unihäiriöitä, syömisen häiriöitä (syömättömyys tai ahmiminen) • Ruumiillisia oireita (kivut tai lievä kuume), ylivilkkaus, keskittymättömyys, hallinnan tarve (esim. poikkeuksellinen uteliaisuus ja määräilevyys).

MITEN LAPSET REAGOIVAT? 7 -12 -vuotiaat: • Kertaavat tapahtumia puheissa ja leikeissä • Ahdistuneisuutta, erilaisia pelkoja, pelkäävät että tapahtuu taas jotain ikävää • Keskittymisen vaikeuksia ja suoritustason laskua koulussa, omiin ajatuksiin vaipumista, ylivilkkautta, mielialan muutoksia • Vetäytymistä kaveripiiristä ja harrastuksista • Kastelua ja tuhrimista, pyrkimys ottaa liikaa vastuuta tapahtuneesta (syyllisyys) tai läheisten elämästä

MITEN NUORET REAGOIVAT? • Samat lainalaisuudet kuin lapsilla ja aikuisilla Erityispiirteitä • Turvattomuuden kokemisen vuoksi nuoren itsenäistyminen ja eriytyminen voivat häiriintyä • Jos kyky käsitellä vaikeita tunteita on puutteellinen, eikä saa tukea ulkopuolelta, saattaa nuori vetäytyä kaveripiiristä, jäädä pois koulusta tai joutua voimakkaisiin ristiriitoihin ympäristönsä kanssa. • Ikätovereiden tuki on tärkeää.

MITEN NUORET REAGOIVAT? KO • Voimakkaat tunnekuohut voivat olla pelottavia Øpyrkii latistamaan ja tukahduttamaan tunteet Øtunteiden kirjo kapeutuu, luovuus vähenee ja kyky suunnitella tulevaisuutta estyy Øvetäytyy ulkomaailmasta ja/tai on huomattavan ärtynyt • Purkautumisteitä ovat mm. liikunta, musiikki ja taide • Tunteiden tukahduttaminen voi johtaa alkoholin ja muiden päihteiden käyttöön

LAPSI SOKKIVAIHEESSA Lapsen psyykkisiä oireita Lapsen fyysisiä oireita • Ei pysty uskomaan, mitä on tapahtunut • Ei reagoi, ei puhu asiasta, käyttäytyy kuin mitään ei olisi tapahtunut • Epänormaalia kiltteyttä, toiveena, ettei joutuisi pois kotoa • ”Kuherruskuukausi” • Vilustuminen • Ruokahaluttomuus, ylensyönti, oksentelu • Unettomuus, painajaiset • Vuoteen kastelu • Robottimainen käyttäytyminen

LAPSI SOKKIVAIHEESSA • Jos pieni lapsi ei eron jälkeen näe vanhempaa tai kuule hänestä mitään, voi lapsi pelätä vanhemman kuolleen tai kadottaneen lapsen eikä vanhempi löydä häntä. • Vanhemman on tärkeä tavata tai soittaa ja kertoa, että vanhempi on kunnossa ja tietää, missä lapsi on. • Sokkivaihe kestää yleensä muutamasta päivästä muutamaan viikkoon.

LAPSI REAKTIOVAIHEESSA • Lapsi tekee asioita, joiden uskoo auttavan pääsemään takaisin kotiin > karkaaminen, sairastuminen, raivonpuuskat, huono käytös • Vihaisuus kaikkia kohtaan > vanhempia, sijaishuoltajia, sosiaalityöntekijöitä, toisia lapsia ja itseä kohtaan • Suuttumus ei ole ilkeyttä, vaan normaali reaktio • Surullisuus ja itkuisuus – auttaa toipumaan nopeammin, itkua ei saa estää • Vaihe kestää yleensä useita kuukausia • Lasta auttaa, että vanhempi jatkaa vierailuja ja pitää yhteyttä riippumatta siitä, miten lapsi käyttäytyy

LAPSI KÄSITTELYVAIHEESSA • Lapsi luopuu vastarinnasta • Surullisuus on näkyvää • Ei ehkä osoita huomiota tapaamaan tullutta vanhempaa kohtaan • Ei ole kiinnostusta leikkeihin eikä koulutyöhön • Yliherkkyyttä ja taantumista varhaisemmalle kehitystasolle • Paras apu on vanhemman säännöllinen vierailu ja yhteydenpito • Lapsen pitää saada kuulla, että hänestä pidetään juuri sen ikäisenä kuin hän on • Vanhemman ei kannata loukkaantua, vaikka lapsi torjuisi lähestymisyritykset – lapsi ei pysty ottamaan vielä lohdutusta vastaan • Vaihe kestää yleensä useita kuukausia

LAPSI UUDELLEEN SUUNTAUTUMISEN VAIHEESSA • Lapsi ei ehkä toivu erosta koskaan, mutta voi sopeutua siihen • Lapsen vointi alkaa olla parempi • Lapsi kaipaa vanhempaa, mutta suhtautuu eroon realistisemmin • Lapsi tulee toimeen sijaishuoltajien ja omien vanhempien kanssa • Mielenkiinto leikkeihin, ystäviin, harrastuksiin ja koulutyöhön on palannut • Vanhemmallakin vapautuu energiaa hoitaa enemmän omia asioita, kun lapsen tilanne on parempi • Kestää vähintään yhdeksän kuukautta ennen kuin lapsi pääsee uudelleen suuntautumisen vaiheeseen