Turvallisuuden alueellisesta vaihtelusta Suomessa 2000 luvulla Matti Kortteinen

Turvallisuuden alueellisesta vaihtelusta Suomessa 2000 -luvulla Matti Kortteinen Helsingin yliopisto

Esipuhe: tavoite • Tarkoituksena on • (1) koota yhteen se tietämys, joka toistaiseksi on tutkimusperustaisesti syntynyt pahoinpitelyrikollisuuden ja koetun turvattomuuden alueellisesta vaihtelusta Suomessa 2000 –luvulla, ja (2) tätä kautta pohjustaa kuntien turvallisuustyön kohdentamista ja muuta suunnittelua tavalla joka liittyy Sisäministeriön tuoreeseen kaupunkien turvallisuusohjelmaan.

1. Johdanto: yleisiä tuloksia • Koettu turvattomuus kaupunkialueilla on 1990 –luvulta alkaen noussut uudella tavalla yleiseksi huolenaiheeksi (vrt. kuntakohtaiset turvallisuussuunnitelmat). • Kaksi eri ajanjaksoa: kymmenvuotisjakso 1988 -1997 oli koetun turvattomuuden kasvun aikaa (samalla kun rikostilastot kertoivat vakaasta tilanteesta), 2000 – luvulla koettu turvallisuus on kohentunut (vaikka pahoinpitelyrikollisuus on ollut kasvussa). (Smolej 2011. )

• Arvoitus: jos koettu turvattomuus ei vaihtele rikosten esiintyvyyden mukaan, minkä mukaan se vaihtelee, mihin turvattomuuden kasvu perustuu? • Vastaus 1 (Mirka Smolej: News Media, Crime and Fear of Violence, 2011): kansallisella tasolla turvattomuuden tunne kansalaisten keskuudessa vaihtelee työttömyysasteen mukaan. • Vastaus 2 (Kortteinen ym. 2005): kuntien sisällä (osaalueittain) koettu turvattomuus vaihtelee miesten työllisyysasteen mukaan, so. sen mukaan, kuinka paljon alueella on sellaisia työikäisiä miehiä, jotka eivät käy töissä.

TURVATTOMUUDEN KOKEMINEN OMALLA ASUINALUEELLA 2003 JA 2006 PERUSPIIREITTÄIN (Tuominen 2010)

Graph 1: Age-standardized male employment rate in the Helsinki Capital Region in 2003

• On siis vahvaa (väestötilastoihin ja isoihin kyselytutkimuksiin perustuvaa) näyttöä siitä, että koetun turvattomuuden taustalla ovat ainakin osin sosioekonomiset erot, ennen muuta elämäntapaerot työssäkäyvän perheellisen keskiluokan ja (pysyvästi) työtä vailla olevan väestönosan välillä. • Tätä kautta kysymys turvallisuudesta ja turvattomuudesta on noussut esille uuden urbaanin köyhyyden synnyn myötä.

• Vaikka pahoinpitelyrikollisuus vaihtelee ajassa eri tavalla kuin koettu turvattomuus, se näyttäisi paikantuvan samoihin kohteisiin. • Kortteinen & Tuominen & Vaattovaara (2005): pahoinpitelyrikollisuus (sekä julkisilla että yksityisillä paikoilla) vaihtelee osa-alueen työttömyysasteen ja ravintolatiheyden mukaan. • Väkivaltaisimpia ovat logistiset solmukohdat tai palvelukeskittymät, joiden ympärille on keskittynyt asumaan keskimääräistä enemmän sellaista työikäistä väestöä, joka elää pysyvästi vailla työtä.

• Saattaa olla, että ilmiöiden alueellisessa tarkastelussa ja hoitamisessa olisikin syytä erottaa nämä kaksi seikkaa: yhtäältä alueellinen huono-osaisuus (onko alue erityinen huono-osaisuuden keskittymä vai ei? ) ja toisaalta alueen asema seudun logistisessa ja palvelurakenteessa (onko alue erityinen logistinen ja/tai palvelukeskus vai ei? ). • Näyttäisi nimittäin siltä, että turvattomuusongelmien lajityyppi ja järkevät hoitotavat vaihtelevat näiden seikkojen mukaan.

Tapaus 1: Riihimäen Peltosaari

Tausta: deindustrialisaatio • Peltosaari rakennettiin maan myöhäisen teollistumisen kautena 1970 –luvulla, ja suunnitelmana oli asuttaa kasvavan teollisuuden tarjoamaa (paikallista ja pendelöivää) työvoimaa. • Uudenlainen taloudellisen kasvun aika 1990 –luvun alusta alkaen (tietointensiivinen, koulutettuun väestönosaan rakentuva kasvu) on kohdellut tällaisia alueita huonosti. • Riihimäki ei ole ollut erityinen menestyjä tämän taitteen keskellä. Työvoiman kysynnässä tapahtunut siirtymä koulutetun väen suuntaan näkyy selvästi siinä, kuinka Peltosaaren asukasrakenne on kehittynyt.

Male employment rate 2007 Opiskelijat mukana työllisissä. Ikävakioitu, vakioväestönä vuoden 2007 miehet

Peltosaari on kuitenkin aivan omassa luokassaan

• Työttömien ja työikäisten eläkeläisten yhteenlaskettu osuus Peltosaaressa keskimäärin n. 50%, vuokratalosektorissa tätä korkeampi. • Peltosaaren vuokratalosektorissa työikäisen väestön työssäkäynti on poikkeavaa käyttäytymistä.

Asuntomarkkina-asema Helsingin seudulla

Ongelmien paikallinen kokeminen • Paikallisen tulkinnan mukaan alueen pääasiallinen ongelma liittyy alueen ”huonoon maineeseen”, ja sen taustalla nähdään alkoholiongelmia, sosiaalista epäjärjestystä ja turvattomuutta. • Näin on ennen muuta alueen asukkaiden näkökulmasta. Suuri osa asukkaista on asettunut ja viihtyy alueella, vaatien samalla, että kaupunki tekee jotakin alueen turvallisuuden kohentamiseksi.

• Turvattomuuden tunteet ovatkin mitatusti poikkeuksellisen korkealla tasolla. • Reilu neljännes asukkaista (27%) ei pidä pihoja turvallisina lapsille. • Noin neljännes pelkää kuukausittain väkivallan kohteeksi joutumista (24%). • Kaikki tämä keskittyy alueen sisällä vuokrataloklusteriin, joka sijaitsee isona keskittymänä alueen läntisellä reunalla.

Alueelliset erot suuria

• Kuvatut mittaluvut ovat vähintään kaksinkertaisia verrattuna pääkaupunkiseudun heikoimpiin alueisiin (alimpaan alueelliseen tuloviidennekseen). • Turvattomuus lisää muuttohalukkuutta (Kortteinen ym. 2005), ja tämä on erityisen korostunutta koulutetun väestönosan keskuudessa (51% ylioppilaista ja 55% korkeakoulututkinnon suorittaneista haluaa muuttaa alueelta pois)(Vaattovaara ym. 2009). • 10% asunnoista on tyhjillään (kasvavan kaupungin keskustassa). Hintataso pysyvästi seudun muita vastaavia alueita alempi.

Paikalliset ratkaisut • Ecodrive (VTT & Tekes, 2009 -2010): Peltosaaren peruskorjaushanke • Vuokra-asumisen hajauttamissuunnitelma • Kansainvälinen arkkitehtikilpailu uuden Peltosaaren rakentamisen perustaksi. • Kaikki tämä tähtää asiallisesti ottaen (1) väestöpohjan monipuolistamiseen (osin vaihtamiseen, hajauttamisen kautta), ja (2) sellaiseen ”uuden Peltosaaren” suunnitteluun, joka nostaisi alueen asemaa seudullisilla asuntomarkkinoilla.

Tapaus 2: Vantaan Tikkurila • Poliisin tietoon tullut, henkeen ja terveyteen kohdistunut rikollisuus on esiintyvyytensä osalta Tikkurilassa samalla tasolla kuin Itäkeskuksessa (Haartti ym. 2011), joka edustaa tässä suhteessa Helsingin ongelmallisinta sivukeskusta (Kortteinen ym. 2005). • Kun tämän rikollisuuden esiintyvyys suhteutetaan kävijämääriin, saadaan tulos, jonka valossa Tikkurila on moninkertaisesti Itäkeskusta – siis Hgin heikointa vastaavaa kohdetta - väkivaltaisempi.

• Tikkurilassa vajaat 60% tästä rikollisuudesta tapahtuu kaduilla (tai muilla julkisilla paikoilla), 37% ravitsemusliikkeissä, n. 70% viikonloppuisin, tästä valtaosa ilta- tai yöaikaan. • Asemanseutujen hälytystehtäviä koskevassa vertailussa Tikkurila on absoluuttisten lukumäärien valossa seudun rauhattomin, kävijämääriin suhteutettuna mitalisijoilla yhdessä Korson ja Martinlaakson kanssa. • Miksi Tikkurila on näin rauhaton?

• Aiemman tutkimuksen nojalla tiedämme, että järjestyshäiriöt ja väkivaltarikollisuus tapaavat keskittyä logistisiin solmukohtiin, ja alueille, joilla on keskittynyttä huono-osaisuutta ja suuri ravintolatiheys (Kortteinen ym. 2005). • Nämä kaikki esiintyvät Tikkurilassa, ja muodostavat kokonaisuuden, jota kautta Tikkurila profiloituu omanlaisekseen sekä Itäkeskukseen että Selloon verrattuna.

• Tikkurila on pohjoisen radanvarren suurin majoitus- ja ravitsemustoiminnan keskittymä, joka vetää puoleensa radanvarren juhlijoita (Jäppinen ym. 2011). Määrällisesti erot palvelutarjonnassa tältä osin Itäkeskukseen ja Selloon verrattuna eivät kuitenkaan ole suuria (mt. ). • Tikkurilan väestöpohja ei ole kehittynyt suotuisasti 1990 –luvun laman jälkeen. Työllisyyden osalta kehitys on ollut hitaampaa kuin muualla Vantaalla. Laajat alueet Tikkurilan keskustassa ja Jokiniemessä ovat laskeneet alimpaan koulutuskvintiiliin 1995 -2009 välisenä aikana.

• Itäkeskus ympäristöineen on tässä suhteessa kuitenkin pysyvästi paljon heikompi: Tikkurilan sosioekonominen tilanne tai heikentyminen ei siis riitä selitykseksi. • Keskeiseksi selittäväksi seikaksi nousee se, millä tavalla Tikkurila on suunniteltu ja rakennettu. • Itäkeskus ja Sello ovat kauppakeskuksia, muodostavat siistejä, hyvin valaistuja ja tarkasti vartioituja sisätiloja, jotka sulkeutuvat illalla määräaikaan.

• Tikkurila sen sijaan noudattaa vanhempaa suunnitteluajattelua muodostaen pikkukaupunkimaisen rakenteen, jossa palvelut ovat katujen varsilla siellä täällä. • Tikkurila on myös (toisin kuin kauppakeskukset) auki läpi yön, ja purkautuu aamuyöllä kaduille, joita yksityinen vartiointi ei kata ja joiden pysyvään valvontaan poliisien resurssit eivät riitä. • Tikkurila siis tästä johtuen muodostaa uudempiin kaupallisiin keskittymiin verrattuna vapaan, huonosti valvotun tilan, joka on seudulla vetovoimainen jatkopaikka juuri tästä syystä.

• Tikkurilan asema seudullisessa dynamiikassa vaikeuttaa sellaista kehittämistä, jossa olisi mahdollista puuttua rakenteelliseen taustaan. • Tikkurilan ja ympäröivien kauppakeskusten välinen kilpailutilanne muistuttaa monen suomalaisen pikkukaupungin tilannetta: vanhan keskustan palvelutarjonta kärsii, kun ostovoima kanavoituu kauempana sijaitseviin, vetovoimaisiin automarketteihin (Jumbo, Tammisto yms). Isolle kauppakeskukselle Tikkurilassa tuskin on tilaa.

• Yöelämään liittyvä tarjonta sen sijaan on laajemminkin houkutteleva ja laajentumassa. • Samalla julkiset toimet lisäävät asemanseudun kävijämääriä jatkossa voimakkaasti. • Muutokset yhdessä merkitsevät suurella todennäköisyydellä sitä, että tilanne jatkossa vaikeutuu.

• Epäjärjestys ja turvattomuus keskittyy hyvin tarkkarajaiselle, kauppakeskuksen kokoiselle alueelle. • 1. Voisiko uuden keskuksen suunnitella ja rakentaa niin, että siitä tulisi hyvin valvottu (ilman että se olisi kauppakeskus)? • 2. Voisiko palvelutarjontaa muuttaa (esim. valomerkki klo 2330 ja portsarit oville? Hotellissa tämän jälkeen tarjoilu vain yöpyville asiakkaille. ) • Muutokset tekisivät lopun Tikkurilan toimimisesta seudullisena jatkopaikkana ja rauhoittaisivat aluetta/asemaa (mutta tuottaisivat liiketoiminnalle tappioita).

Lopuksi: yhteenveto • Tapaukset ovat turvallisuuden näkökulmasta kummatkin erityisiä ongelmia, mutta hyvin eri tavoilla. • Ongelmien lajityyppi (turvattomuuden tunne vs. väkivaltarikollisuus), esiintyvyyden ajankohdat (tarkka keskittyminen viikonloppuöihin vs. diffuusimpi ajallinen rakenne), sosiaalinen merkitys (missä määrin säteilee väestörakenteen kehitykseen), rakenteellinen tausta (väestörakenne vs. palvelurakenne) ja järkevät hoitotavat (väestörakenteeseen vs. palvelutarjontaan puuttuminen) kaikki vaihtelevat.

• Olisi kiinnostavaa rakentaa alueellisten turvattomuuskeskittymien (alustava) luokittelu, tai typologia, joka siis syntyisi sitä kautta, että vertailun perusulottuvuuksiksi nostetaan osa-alueen huonoosaisuus toisaalta (pieni vs. suuri) ja asema logistisena ja/tai palvelukeskittymänä (pieni vs. suuri) toisaalta. • Kohde, jossa kummatkin ongelmat yhdistyvät (esim. Sörnäisten metroaseman ympäristö, ns. piritori) on myös omanlaisensa haaste.

• Sisäministeriön tuore Kaupunkien turvallisuusohjelma nojaa ns. hot spot –tyyppiseen lähestymistapaan, jossa ajatuksena on keskittyä erityisiin ongelmakeskittymiin moniammatillisesti, eri hallintokuntien paikallisia voimia yhdistämällä. • Tässä syntyviä aineistoja olisi kiinnostava kerätä em. tyypittelyn sisälle sen selvittämiseksi, olisiko mahdollista löytää tyyppikohtaista toistuvuutta ja parhaita käytäntöjä niiden kohtaamisessa. • Tästä voisi jatkossa olla apua yksittäisten kuntien turvallisuustyössä.