TOIMINTAKULTTUURIN MUUTOKSEN JOHTAMINEN LASTEN TOIMIJUUTTA JA OSALLISUUTTA EDISTVKSI

TOIMINTAKULTTUURIN MUUTOKSEN JOHTAMINEN LASTEN TOIMIJUUTTA JA OSALLISUUTTA EDISTÄVÄKSI Johtajuusfoorumi 9. -10. 5. 2017 Lappeenrannassa Virkki Päivi, varhaiskasvatusjohtaja KT, FM, ELA, LTO

Tuoreimman Nuorisobarometrin mukaan enää 56 % nuorista kokee kuuluvansa suomalaiseen yhteiskuntaan. Kolme vuotta aiemmin vastaava luku oli 76 %. Maahanmuuton voimakas lisääntyminen selittää muutoksesta osan, mutta ei kahtakymmentä prosenttiyksikköä. Osallisuuden kokemus eli tunne siitä, että kuulun tänne, minulla ja sillä, mitä teen on merkitystä, on selkeässä laskusuhdanteessa. Niina Junttila, Turun yliopiston kasvatuspsykologian apulaisprofessori, 2017

TOIMIJUUS Osa yksilön itsenäisyyttä, johon liittyy tunne siitä, että hän pystyy itsenäisesti aloittamaan ja suorittamaan toimintoja. (Bruner 1996) Tahtoa toimia aktiivisesti, kokea ja olla olemassa (Emirbayer & Mische 1998) Osallistumisen kautta muodostunutta identiteettiä, johon liittyy olennaisesti ymma rrys ka ytetta vissa olevista resursseista ja niiden ka yto sta (Greeno 2006) Oman elämän rakentamista toimien ja tehden valintoja niissä rakenteellisissa ja kulttuurisissa ajallispaikallisissa puitteissa, joissa he elävät (Elder & Kirkpatrick 2003) Olennainen piirre on toimijan valinnan mahdollisuus (Giddens 1976) 3

TOIMIJUUS Toimijuuden olemukseen liittyy toimiva yksilö, yhteiskunnalliset rakenteet sekä lainalaisuuksien väliset suhteet (Jyrkämä 2008) Nämä elementit tuottavat ja mahdollisesti muuttavat toimijuutta. Jyrkämä (2008) ymmärtää toimijuuden myös toimijan positiona, olemisen tilana, jossa on käsitteellisesti kuusi toisistaan erillään pidettävää, mutta toisiinsa kytkeytyvää modaliteettia. Nämä ovat kyetä, osata, haluta, täytyä, voida ja tuntea. Toimijuuden rakenteellisia elementtejä ovat toimijan • sukupuoli, • taustakulttuuri, • yhteiskunnallinen asema, • sukupolvisuhteet, • ympäristö sekä • toiminnan ajankohta. 4

LASTEN TOIMIJUUS Toimijuus liittyy lapsen kykyyn käsitellä ja käyttää omaa ympäristöään sekä kykyyn osallistua mielekkääseen sosiaaliseen toimintaan annetun vuorovaikutuksellisen kontekstin puitteissa. (Hutchby & Moran-Ellis 1998, 16) Holland, Lachiocotte, Skinner ja Cain (1998) määrittelevät toimijuuden taidoksi, jolla lapsi aktiivisesti muuttaa ja muokkaa omaa lähiympa ristöään kohdatessaan haasteita tai ristiriitoja. Lasten toimijuus ilmenee aloitteisuutena, osallisuutena, kykyna esitta a mielipiteita , taitona pyyta a apua, luoda uusia ideoita ja ajatuksia, tunteena siita , etta voi vaikuttaa oppimisympa risto o nsä ja omaan oppimiseensa. Nämä ilmiöt tulevat esiin erityisesti lasten roolileikeissä.

KÄSITYKSEMME LAPSEN TOIMIJUUDESTA on systeemisesti yhteydessä lasten osallisuuteen

KAKSI LÄHESTYMISTAPAA LASTEN OSALLISUUTEEN 1. Yhteiskunnallinen, sosiologinen > lasten oikeudet (lapsilähtöisyys) > lainsäädäntö 2. Psykologis-pedagoginen > opetussuunnitelmat lapsikeskeisyys (enemmän tai vähemmän) vuorovaikutus > pedagoginen sensitiivisyys 7

LAPSEN OIKEUKSIEN SOPIMUS 12. Lapsella on oikeus ilmaista omat mielipiteensä kaikissa itseään koskevissa asioissa ja ne on otettava huomioon lapsen iän ja kehitystason mukaisesti. 13. Lapsella on oikeus ilmaista mielipiteensä, kunhan ne eivät loukkaa muiden oikeuksia. Lapsella on oikeus saada tietoa. 8

otetaan mukaan määrittelemään toiminnan sisältöjä ja tavoitteita. (Arnstein 1969) Arnsteinin (1969) luoman osallisuuden tikasmallin avulla kuvataan osallistumisen astetta: 1. manipulaatio, ei osallisuutta 2. terapia, ei osallisuutta 3. tiedonsaanti 4. konsultaatio 5. yhteissuunnittelu (tokeismi)

Kasvattajien ja lasten yhteinen suunnittelu Projektit Kokoukset Kasvattajien toiminnan joustavuus Lasten kuuleminen Kasvattajien suunnitelmat Valvonta kontrolli Lasten toiminnan joustavuus Lasten osallisuuden aste Lasten aloitteet ja ideat Lasten omaehtoinen toiminta Treseder 1997

SIISIÄISTÄ (2010) MUKAILLEN VIRKKI Lapset itse Kasvattajat Lapsen aktiivisuus Lapsen passiivisuus Osallistuminen Mukautuminen/suostuva osallisuus Aktivoiva osallistaminen 11 Pakottaminen/ huolenpito/opastaminen

Osallisuus on oikeutta omaan identiteettiin ja arvokkuuteen osana perhettä (tai sitä muistuttavaa yksikköä), ryhmää, yhteisöä yhteiskuntaa tai ekossysteemiä. Osallisuus on todellisen vastuun kantamista ja saamista oman, toisten ja koko yhteisön toimintakyvystä. Se on sitoutumista toimintaan yhteisten asioiden parantamiseksi. 12 (Kiilakoski 2007)

• Osallisuus ja osallistaminen ovat lasten keskinäisen sekä lasten ja kasvattajien välisen vuorovaikutuksen prinsiippi. • Lasten näkökulmasta osallisuus tarkoittaa mentaalista kiinnittymistä toimintaan ja osaksi jotakin kokonaisuutta tai sen osaa. Virkki 2015 13

LAPSET TOIMIJOINA JA OSALLISINA LAPPEENRANNASSA 14

Lasten näkökulma MIELEKÄSTÄ TOIMINTAA JA TYYDYTTÄVIÄ IHMISSUHTEITA Lasten toiveet Riittävästi aikaa leikkiä Toiminnan vaihtelevuus Omat valinnat Toiminnan oikeaaikaisuus Ruuan herkullisuus Välineiden monipuolisuus Ympäristön miellyttävyys Turvalliset kasvattajat Lasten keskinäiset suhteet Ystävyys Tasavertaisuus Yksityisyys Toisten huomioon ottaminen Lasten suhteet aikuisiin Henkilökohtainen huomiointi Tasapuolinen kohtelu Tuki ja apu Valvonta Kodin ihmissuhteet Suhteet omiin vanhempiin Suhteet omiin sisaruksiin 15

Kasvattajien näkökulma LASTEN TARPEITA VASTAAVA PEDAGOGINEN TOIMINTA JA VUOROVAIKUTUS Leikki Lasten keskinäiset ihmissuhteet Leikki on lasten keskinäisen vuorovaikutuksen alue Leikin yksityisyys ja yhteisyys Sukupuoleen sidottu leikki Ystävyys Tasapuolisuus Sukupuolisidonnaisuus Lasten ja kasvattajien suhteet Pedagoginen vuorovaikutus Tasapuolinen kohtelu Tuki ja apu Valvonta 16

LAPSILLE MERKITYKSELLISET KOKEMUKSET LIITTYVÄT välineisiin ja fyysiseen ympäristöön vuorovaikutukseen toisten kanssa omaan ajatteluun ja oppimiseen toiminnan oikea-aikaisuuteen / pakkotahtisuuteen toiminnan vaihtelevuuteen lapsesta itsestään nousevat tuntemukset liittyvät omiin taitoihin ja sukupuoleen 17

KASVATTAJAT MAHDOLLISTAVAT LASTEN OSALLISUUTTA • Osallistava vuorovaikutus tarkoittaa lasten kokemusten mukaan seuraavia asioita: • mahdollisuuksia itsenäiseen ja yhteiseen päätöksentekoon, • kokemuksia yhteisestä päätösten tekemisestä, • mahdollisuuksia valintojen tekemiseen, • tietoisuutta valinnan mahdollisuudesta sekä • kasvattajien toiminnan joustavuutta lasten ideoiden ja ajatusten pohjalta. 18

OSALLISTAVA PEDAGOGIIKKA • Tiedon rakentaminen (vs. tiedon siirtäminen) • Tavoitteena tulevaisuuden tekeminen (vs. maailmaan sopeutuminen) • Lasten merkitysmaailma • Vapaan ilmapiirin luominen • Ilmaisukyvyn ja itsetuntemuksen kehittäminen • Dialogisuus 19

DIALOGINEN VUOROVAIKUTUS • • • Toisten arvostaminen ja kunnioittaminen Todellinen kuunteleminen ja ymmärtäminen Virheiden salliminen Erimielisyyden salliminen ja arvostaminen Toisen kanssa ajatteleminen (vs. toisen puolesta ajatteleminen) Tasavertainen kumppanuus, jossa aikuisen ei tarvitse heittäytyä lapseksi 20

LASTEN OSALLISUUDEN EDISTÄMINEN 21

Lasten toimijuus Lapset kasvattajan toiminnan kohteena Osallisuutta edistävä vuorovaikutus myönteinen vuorovaikutus Osallisuutta heikentävä kielteinen vuorovaikutus - Kasvattaja havainnoi - Keskiössä valvonta ja lasten toimintaa ja kontrolli mukauttaa oman - Yhtäaikaistetut toiminnan lasten toiminnat ”tahtiin” - Kasvattaja antaa Lapset yhdenvertaisena lapsille tilaa, kuuntelee toimijana ja osallistaa - Yhteiset projektit - Lapset määräävässä asemassa - Kasvatuksen tavoitteet? Lapset ympäristöstä ohjautuvana toimijana - Ympäristö tarjoaa lapsen kehitystä ja oppimista edistäviä resursseja (toiminnat, välineet, tilat, aika) - Ympäristö ei tarjoa riittävästi lapsille sopivia resursseja (toiminnat, välineet, tilat, aika) Lapset omaehtoisena toimijana - Ympäristö tarjoaa riittävän autonomian - Heitteillejättö 22

LASTEN TOIMIJUUS VARHAISKASVATUKSEN VUOSISUUNNITELMISSA JA TOIMINTAKERTOMUKSISSA (%) 7 Lapsi kasvattajan toiminnan kohteena Lapsi yhdenvertaisena toimijana Lapsi ympäristöstä ohjautuvana toimijana Lapsi omaehtoisena toimijana 10. 6 34. 8 47. 6 23

24

OSALLISUUDEN FOORUMIT VARHAISKASVATUKSESSA JA ESIOPETUKSESSA OVAT • • Leikki Perustoiminnoista ulkoilu Opetus (informaali) Osallisuutta koettiin olevan vain vähän muilla menetelmäalueilla: • • Työtehtävät Juhlat Retket Muut perustoiminnot (mm. ruokailu, pukeminen, riisuutuminen) 25

PROJEKTIEN ARVIOINTI 1. Oliko projekti syntynyt aikuisten vai lasten aloitteesta? 2. Asetettiinko tavoitteet yhdessä? 3. Kuultiinko projektin edetessä lasten ideoita ja ajatuksia? 4. Millaisia valintoja lapset ovat projektin kuluessa tehneet? 5. Millaista tietoainesta aikuiset tarjosivat lapsille? 6. Oliko projektissa lasten omaehtoista toimintaa? 7. Saivatko lapset tukea projektin toteuttamiseen aikuisilta? 8. Millaisia toiminnan muotoja (käsite Helenius 1993) (menetelmiä) projektissa käytettiin?

• Lapset eivät ole aina tietoisia omasta roolistaan toiminnan muovaajina. • Myöskään kasvattajat eivät aina tunnista lasten toimintaa muokkaavaa vuorovaikutusta ja aloitteita. • Tämä on osoitus siitä, ettei toiminta ole niin lapsilähtöistä tai lapsikeskeistä kuin kasvattajat antavat ymmärtää. 27

• Lasten osallisuus on riippuvainen siitä, millaisia käsityksiä varhaiskasvatuksen henkilöstöllä on paitsi varhaiskasvatuksesta myös lapsista toimijoina. Kyse on kasvatusajattelusta. Päiväkodin toimintakulttuurin muuttamisessa olennaista on henkilöstön ajattelutavan muutos (käsitteellinen muutos). • Muutoksen johtamisessa voi auttaa varhaiskasvatuksen pedagogiseen systeemiteoriaan perustuva kokonaisvaltainen systeeminen malli. • Sen avulla on mahdollista paitsi tuoda näkyväksi henkilöstön käsityksiä varhaiskasvatuksesta ja lapsista toimijoina myös tukea ajattelutavan muutosta ja yhteisen vision luomista.

PEDAGOGINEN JOHTAMINEN JA TOIMINTAKULTTUURIN MUUTOS

30

TYÖYHTEISÖN KEHITTÄMINEN • edellyttää usein postkonventionaalista moraaliajattelua, jolloin moraalinen tieto nähdään tilannesidonnaisensa, ihmisen rakentamana ja siten myös muutettavissa olevana ehdottomien totuuksien sijaan. (Juujärvi 2016)

KÄSITTEELLINEN AJATTELU • Arjessa hankittu tieto auttaa meitä selviämään arjessa, mutta uuden oppiminen voi olla hankalaa. • Uuden oppiminen voi edellyttää aiemman tiedon radikaalia muokkaamista. • Käsitteellinen muutos voi olla hidasta. Se on luonteeltaan kognitiivinen, emotionaalinen ja sosiaalinen prosessi.

PÄIVÄKOTI AIKUISTEN OPPIMISYMPÄRISTÖNÄ • Ihminen siirtyy konkreettisesta havaintomaailmasta kohti abstraktia ja integroivaa ajattelua (Crain 1992) • Aikuisilla on rikas tieto- ja käsitevarasto. • Tiedot ovat usein luonteeltaan synteettisiä, ne sisältävät sekä omaksuttua teoreettista että arkielämässä rakennettua tietoa. • Itseohjautuvuus, metakäsitteellinen tietoisuus ovat merkityksellisiä aikuisen oppimisen kannalta

INTERAKTIIVINE N PEDAGOGIIKKA 1. teoreettinen l. käsitteellinen tieto 2. käytännöllinen l. kokemuksellinen tieto 3. itsesäätelytieto 4. sosiokulttuurinen tieto (Tynjälä 2016)

TODENTUVAN VASUN MALLI • On yhtyma kohtia kriittiseen pedagogiikkaan (mm. Freire 2005) • Korostuu äänen antaminen äänettömälle, kokemuksesta oppiminen, yhdessa oppiminen, jotka ovat kriittisen pedagogiikan piirteitä. • Kasvattajan tehtävänä on yhdessä lasten kanssa luoda kasvu- ja oppimisprosessi, jossa kaikki oppivat. • Kehkeytyvä suunnittelu, jossa toimintaa suunnitellaan ja arvioidaan jatkuvasti yhdessä lasten kanssa edellyttää kasvattajilta luovuutta ja tilanneherkkyyttä. Suoran ohjauksen lisa ksi korostuu myös epäuora toiminnan ohjaaminen.

HARVOISTA ASIOISTA ON IHMISELLE NIIN PALJON APUA KUIN SIITÄ, ETTÄ HÄN SAA VASTUUTA JA TUNTEE ETTÄ HÄNEEN LUOTETAAN 36

LÄHTEITÄ JA KIRJALLISUUTTA • Virkki, P. 2015. Varhaiskasvatus toimijuuden ja osallsuuden edistäjänä. Itä-Suomen yliopisto http: //epublications. uef. fi/pub/urn_isbn_978 -952 -61 -1735 -5. pdf • Virkki, P. , Nivala, E. , Kiilakoski, T. & Gretschel, A. 2012. Päiväkotien tarjoama osallisuusympäristö. Teoksessa A. Gretschel & T. Kiilakoski (toim. ) Demokratiaoppitunti. Nuorisotutkimusverkosto/Nuorisotutkimusseura, julkaisuja 118. Helsinki: Hakapaino, 180– 186. • Virkki, P. 2007. Lapset laatua arvioimassa. Miten viisivuotiaat kokevat päivähoitoarjen? Teoksessa A. Gretschel & T. Kiilakoski (toim. ) Lasten ja nuorten kunta. Opetushallitus. Nuorten osallisuushanke. Nuorisotutkimusverkosto/ Nuorisotutkimusseura, julkaisuja 77. Humanistinen ammattikorkeakoulu, 27– 39. • Kiilakoski, T. 2007. Lapset ja nuoret kuntalaisina. Teoksessa A. Gretschel & T. Kiilakoski (toim. ) Lasten ja nuorten kunta. Opetushallitus, nuorten osallisuushanke. Nuorisotutkimusverkosto/Nuorisotutkimusseura 2007: 77. Helsinki: Hakapaino, 8– 20. • Siisiäinen, M. 2010. Osallistumisen ongelma. Kansalaisyhteiskunta 1, 8– 40. • Treseder, P. 1997. Empowering children & young people: Promoting involvement. • Shier, H. 2001. Pathways to participation: openings, opportunities, and obligations. Children and Society 15, 107– 117. • Kallio, E. 2016. (toim. ) Ajattelun kehitys aikuisuudessa - Kohti moninäkökulmaisuutta. Suomen kasvatustieteellinen seura. Jyväskylä: Jyväskylän yliopistopaino. 37