Tekstin moninisyys http blogs helsinki fitieteellinenkirjoittaminen Anna Hermi
Tekstin moniäänisyys http: //blogs. helsinki. fi/tieteellinenkirjoittaminen/ Anna Hermiö
Tieteellisen tekstin kolme ääntä n Alalle yhteinen ääni (tiedeyhteisö) n Toisten tutkijoiden ääni (lähteet) n Kirjoittajan oma ääni
Tieteellisen tekstin ominaispiirteet (Kniivilä ym. 2007) A. metateksti A. argumentaatio B. referointi
Viittausten tehtäviä n aikaisempien tutkimusten esittely ja oman tutkimuksen asemointi suhteessa niihin n argumentatiiviset tehtävät n liittoutuminen koulukuntiin ja erottautuminen niistä n lukijan palveleminen n kohteliaisuus ja tunnustus n markkinointi ja tutkimuksen tarpeellisuuden osoittaminen
Pääperiaatteita n Erota aina oma ja vieras toisistaan. n Liitä lainaukset osaksi omaa ajatteluasi. n Lainaa oikein. n Mieti, mikä on tarkoituksenmukaisin viittaustapa.
Toisen tutkijan ääni n Suora lainaus (sitaatti) n Epäsuora kerronta
Epäsuora kerronta eli referointi n Referaatti (tiivistys) n Parafraasi (toisin sanoin kertominen)
Referointitapoja (tekstin lainaamistapoja): 1) Tekstiä voi lainata omin sanoin niin, että teksti lyhenee (= tiivistävä referointi). Kirjoittaja siis tiivistää käyttämästään lähteestä oman tutkimuksensa kannalta keskeiset ydinasiat ja sanoo ne omin sanoin. 2) Tekstiä voi lainata omin sanoin ilman tiivistämistarkoitusta (= parafraasi). 3) Tekstiä voi lainata sellaisenaan (= suora sitaatti).
n SUORA SITAATTI ”Lukutaito ei ole pelkästään kykyä seurata kirjoittajan ajatuksenjuoksua”, kirjoittavat Luostarinen ja Väliverronen (1991, 7). n PARAFRAASI Luostarinen ja Väliverronen (1999, 7) esittävät, että lukutaitoon tarvitaan muutakin kuin kykyä seurata kirjoittajan ajatuksia.
n Lähdekeskeinen viittaaminen n Asiantuntijapainotteinen viittaaminen n Asiakeskeinen viittaaminen n Sisältöpainotteinen viittaaminen
n LÄHDEKESKEINEN VIITTAUS Törrönen (2002, 38− 40) tarkastelee kertojan ja yleisön välistä luottamussopimusta. n ASIAKESKEINEN VIITTAUS Kertojan ja yleisön välillä vallitsee luottamussopimus (Törrönen 2002, 38− 40).
Suora sitaatti n Käytä harkiten ja ainoastaan, n jos asia on alkuperäisteoksessa sanottu harvinaisen ytimekkäästi n jos haluat kritisoida tai eritellä sitaatissa esitettyjä ajatuksia. n Sitaatin on oltava lyhyt ja sanatarkka. n Alle kolmen rivin sitaatti laitetaan lainausmerkkeihin, sitä pitempi sisennetään omaksi kappaleekseen.
Huomioitavaa sitaattien käytössä n lainattavan tekstin tyyli n sitaattien määrä n alkuperäisen tekstin konteksti n lyhentäminen n tarkentaminen
Kokenut tutkija ja kirjoittaja n löytää lähteistä olennaiset tiedot ja osaa käyttää niitä luontevana osana omaa argumentointiaan n pystyy myös keskusteluttamaan eri lähteitä keskenään.
”Helsingin yliopiston perustehtävänä on pyrkimys totuuteen. Tähän liittyy se, että tutkimukseen ja opetukseen liittyvät eettiset kysymykset otetaan vakavasti. Kaikenlainen vilppi on vastoin yliopiston olemusta. Yliopistolain mukaan yliopistojen tulee järjestää toimintansa siten, että tutkimuksessa, taiteellisessa toiminnassa, koulutuksessa ja opetuksessa varmistetaan korkea kansainvälinen taso eettisiä periaatteita ja hyvää tieteellistä käytäntöä noudattaen (YOL 2. 2 §). ” (Rehtorin päätös 172/2011)
Vilppi n Sepittäminen n Vääristely n Luvaton lainaaminen (plagiointi) n Anastaminen n Opintovilppi (tenttivilppi, läsnäolovilppi, sääntöjen vastainen yhteistyö)
Plagiointi n sanatarkka lainaus, ei lähdeviitettä n sanatarkka lainaus, lähde ilmoitettu, mutta sitaattia ei n hiukan muunneltu teksti, ei lähdeviitettä n hiukan muunneltu teksti, lähde ilmoitettu n itseplagiointi (ks. lisätietoja Älä kopsaa -blogista http: //blogs. helsinki. fi/alakopsaa/opiskelijalle/)
Urkund n plagiaatintunnistusjärjestelmä n kaikki ylemmän korkeakoulututkinnon opinnäytteet
Sudenkuoppia n Kirjoittaja ei ole perehtynyt käyttämäänsä lähteeseen. n Kirjoittaja tyytyy toissijaiseen lähteeseen. n Kirjoittaja ei hallitse viittaustekniikkaa. n Kirjoittaja ei enää erota, mistä lähteestä tieto on peräisin. n huolimattomuus
Viittaustekniikka n tekstinsisäiset viitteet n alaviitteet n loppuviitteet
Viittaustekniikka n tekijä tai tekijät n julkaisuvuosi n (sivut, joilta tieto on peräisin) n esim. Tieteellisen artikkelin kirjoittajalla on mielikuva yleisöstä, jolle hän kirjoittaa (Kinnunen 2002, 144).
Viittaustyylejä n Harvard: Lähteen kirjoittaja(t), julkaisun ilmestymisvuosi ja viitatut sivut merkitään suluissa tekstiin, esim. (Aho 2008, 25– 26). Lähdeluettelo täydellisine tietoineen julkaisusta on tekijän mukaan aakkostettu. Suositellaan useimmissa tiedekunnan laitosten kirjoitusoppaissa. n Vancouver: Lähde merkitään numerolla [1] (usein yläindeksinä) tekstiin. Lähdeluettelo täydellisine julkaisutietoineen on numeroitu joko käytettyjen lähteiden mukaiseen järjestykseen tai tekijän mukaan aakkosjärjestykseen. n Noottiaparaatti: Lähde merkitään numerolla tekstiin, mutta lähteen tiedot merkitään saman sivun alalaitaan. Suositellaan yhteiskuntahistorian alalla.
Viitteiden ulottuvuus n Viittaus yhteen virkkeeseen Kirjoittamiseen liittyy myös paljon piilevää tietoa (Svinhufvud 2007, 104). n Viittaus yhtä virkettä laajemmalle Kirjoittamiseen liittyy myös paljon piilevää tietoa. Piilevä tieto on satunnaista ja epäorganisoitua, joten sitä on hankala muotoilla ohjeiksi tai opetukseksi. (Svinhufvud 2007, 104. ) n Viite ei ulotu yhtä kappaletta laajemmalle.
Viittaustekniikkaa n Useita lähteitä, eri tekijät n (Kinnunen 2002, Metsola 2005, Ylijoki 2006) n Useita lähteitä, sama tekijä n (Kinnunen 2002, 2006) n Useita lähteitä, sama tekijä, sama vuosi n (Kinnunen 2002 a, 2002 b) n Lähdeteosten kirjoittajilla sama sukunimi n (Kinnunen M. , 2002)
Viittaustekniikkaa n Kaksi tekijää n tekstissä: Kinnunen ja Uusitalo (2002) n tekstiviitteessä: (Kinnunen ja Uusitalo 2002) tai (Kinnunen & Uusitalo 2002) n Tekijöitä 3− 5 n ensimmäisen n myöhemmin kerran tekstissä: kaikki nimet mainitaan tekstissä: Kinnunen ym. n tekstiviitteessä: (Kinnunen ym. 2005) n Tekijöitä kuusi tai enemmän n Kinnunen ym.
Yleisesti käytettyjä lyhenteitä n ks. ’tarkemmin’ n vrt. ’kuitenkin’ n ks. esim. n vrt. esim. n ks. myös n ks. lisäksi n vrt. myös n mts. n mp. n ibid. n et al.
Viittaaminen sähköisiin lähteisiin: tekstiviitteet n Tekstiviitteeseen kirjoittajan nimi ja vuosiluku normaaliin tapaan n Jos kirjoittajaa ei löydy, viitteeseen (ja samoin myös tunnisteeksi lähdeluetteloon) voidaan tällöin merkitä - Julkaisijaorganisaatio, -yhteisö, sivun ylläpitäjä - Pelkkä tekstin/teoksen nimi
Viittaaminen sähköisiin lähteisiin: lähdeluettelomerkinnät n Ensin normaalit lähdetiedot: kirjoittaja, vuosiluku, julkaisun tiedot n Viitattu/Haettu/Tulostettu + pvm n Lähteen verkko-osoite (mielellään pysyväistunniste, jos sellainen on saatavilla)
n Useimpien tieteellisten (ja muidenkin) e-julkaisujen viitetiedoista löytyy pysyvä url-osoite, jota on syytä käyttää istuntokohtaisen selainosoitteen sijaan. Pysyväisosoitteiden standardointisysteemejä on useita, muun muassa seuraavat: n URI (uniform resource identifier) n URN (uniform resource number) n DOI (digital object identifier)
Esimerkki Isoherranen, Kaarina 2012: Uhka vai mahdollisuus – moniammatillista yhteistyötä kehittämässä. Helsingin yliopiston sosiaalitieteiden laitos. Väitöskirja. Viitattu 29. 9. 2013. http: //urn. fi/URN: ISBN: 978 -952 -10 -7664 -0
Moniäänisyys ja aineisto n Tutkimushaastattelusta käy ilmi, että kuntaan tarvitaan kipeästi lisää nuorisotiloja. Ei ole ihme, että alkoholi maistuu nuorille, jos muutakaan virikettä ei ole. Nuorille pitäisi järjestää toimintaa, jotta he eivät maleksisi kaduilla iltaisin. n Tutkimushaastattelusta käy ilmi, että kuntaan kaivattaisiin lisää nuorisotiloja. Haastateltavat ovat huolissaan nuorten alkoholinkäytöstä ja toivoivat kunnan järjestävän lisää nuorille suunnattua toimintaa. "Ei ihme, että humalaiset nuoret maleksivat kadulla, jos muutakaan tekemistä ei ole", eräs haastateltavista huomauttaa.
Lähdekriittisyys n Tiedontuottajan luotettavuus n Alkuperäisyys n Ajankohtaisuus
- Slides: 32