Pronssi eli vaski vanha suomalainen nimi on metalliseos

Pronssi eli vaski (vanha suomalainen nimi) on metalliseos eli lejeerinki, jonka pääkomponenttina on kupari. Tavallisimmin pronssilla tarkoitetaan kuparin ja tinan seosta, mutta nimitystä käytetään myös muista kuparin metalliseoksista, paitsi kuparin ja sinkin seoksesta, jota nimitetään messingiksi.

Historia Pronssikaudella seos sisälsi kuparin ohella muita saatavissa olevia metalleja, yleensä tinaa ja sinkkiä, joskus myös lyijyä. Pronssia valmistettiin sulattamalla kuparia sinkkimalmin kanssa. Metallissa oli usein epäpuhtautena arseenia eli arsenikkia, joka paransi sen mekaanisia ominaisuuksia. Pronssi oli myös lujempaa kuin alkeellisimmat rautalaadut. Euroopassa siirryttiin kuitenkin rautakauteen merenkulun ja kaupan vaikeuduttua Välimerellä 1200– 1100 eaa. Kirkonkelloihin käytettävä pronssi sisältää 20 % tinaa. Suurin pronssista valettu kirkonkello, Tsar-Kolokol, joka painaa noin 200 tonnia ja on 6, 14 m korkea, valettiin 1733– 1735. Se on edelleen Moskovan Kremlissä, tosin hajonneena.

Pronssin käyttö Pronssia käytetään symbaalien, eli peltien tai lautasten valmistamiseen, jotka ovat osana rumpuja Piipronssia käytetään hitsattaviin metalliliitoksiin, heloihin, pultteihin, nupeihin, sinkilöihin, pieniin renkaisiin, sekä enenevästi taidevaluun.

Kierrätys Luonnon ja taloudellisuudenkin kannalta tehokkain tapa on metallien kierrätys. Vaikka kaikkea metallien tarvetta ei voida kierrätyksellä yksin saavuttaa, sillä on suuri merkitys metalliteollisuudelle ja sitä paitsi käytetyn metallin keräämistä talteen voidaan vielä tehostaa.