Onko ruoho vihremp aidan toisella puolella Eri uskonnonopetusmallien

Onko ruoho vihreämpää aidan toisella puolella? – Eri uskonnonopetusmallien sopivuus suomalaiseen koulujärjestelmään Arto Kallioniemi, HY, Soveltavan kasvatustieteen laitos

1. Aidan takana……… • uskonnonopetus osa koulun antamaa opetusta eri Euroopan maissa • uskonnonopetuksen tarkastelu eurooppalaisella tasolla ei ole yksiselitteistä • käytetyt käsitteet ja tulkinta siitä, mitä uskonnonopetus on vaihtelee eri maissa

• Hull: 4. tekijää, jotka vaikuttavat uskonnonopetuksen luonteeseen ja lähestymistapaan: • 1. yhteiskunnan uskonnollinen ilmapiiri • 2. uskonnon ja maalisen suhde kussakin maassa • 3. eri maiden historiallinen traditio • 4. käsitykset uskonnonopetuksen tehtävästä ja olemuksesta yhteiskunnan koulutusjärjestelmässä

• Kun tarkastellaan uskonnonopetusta eri Euroopan maissa taustalla mm. seuraavat tarkasteluun liittyvät ongelmat: • 1. terminologiset ongelmat • 2. kielen ja kulttuurien välisiin eroihin liittyvät ongelmat • 3. koulutusjärjestelmien eroihin liittyvät ongelmat

A. Yhdenmukainen, vahva ratkaisu Uskonnonopetus osana koulun opetussuunnitelmaa Uskontoon perustuva kaikille oppilaille tarkoitettu järjestelmä Italia, Espanja, Malta Uskonnonopetuksen puuttuminen koulun opetussuunnitelmasta Uskonnonopetusta annetaan yleisenä oppiaineena kaikille oppilaille Ruotsi, Islanti, Norja ja Tanska Uskonnonopetusta ei anneta yleissivistävässä valtion koulussa Ranska

B. Monimuotoinen, heikko ratkaisu Sekoittuneet järjestelmät Rinnakkainen järjestelmä, jossa useat tai monet koulut perustuvat uskonnolliselle pohjalle Irlanti, Pohjois. Irlanti, Alankomaat ja Belgia Sekulaarit järjestelmät Sekulaari järjestelmä, mutta merkittävä määrä yksityisiä tai uskonnolliselle pohjalle rakentuvia kouluja Englanti, Wales, Skotlanti Sekulaari järjestelmä, jossa uskonnolliset ryhmät mukana uskonnonopetukse n koordinaatiossa tai toteutuksessa Saksa, Suomi, Itävalta, Romania, Puola, Unkari

Kolme tapaa lähestymistapaa uskonnonopetukseen • Brittiläisessä uskonnon- • didaktisessa tutkimuksessa • erotettu • 3. lähestymistapaa • 1. oppia uskonto • koulun uskonnonopetus perustuu yhden tradition ympärille • • opetuksen tavoitteena joko vahvistaa oppilaiden sitoutumista omaan uskonnolliseen traditioon tai tehdä heistä kyseisen tradition kannattajia 2. oppia uskontoa lähestymistapaa voidaan luonnehtia uskontotieteelliseksi tai antropologiseksi uskonnonopetus perustuu usein yhdelle tai useammalle uskontotieteen osaalueelle, esimerkiksi uskontohistorian tai uskontofenomenologian pohjalle

• 3. oppia • opetuksen uskonnosta fokuksena on oppilaiden elämys • lähestymistapa ja perustuu kokemusmaailma ajatukseen, jonka mukaan oppilaat • perustuu kasvatusosallistuvat tieteelliseen tai käsittelyn kohteena uskonnondidaktise olevan uskonnon en tutkimukseen uskomusten ja toteutumismuotoje n tarkasteluun

• Eurooppalaisen yhteiskuntien uskonnonopetukselle asettamista tavoitteista voidaan löytää yhteyksiä • useiden Euroopan maiden uskonnonopetuksen tavoitteena on • 1. rohkaista oppilaita olemaan herkkiä uskonnolle ja elämän uskonnolliselle ulottuvuudelle • 2. tuottaa orientaatiota uskonnon erilaisille olemusmuodoille ja eettiselle ymmärrykselle

• 3. antaa tietoa ja ymmärrystä erilaisista uskomuksista ja kokemuksista • Oppiaineen sisältöinä ovat kokoavasti tarkasteltuna seuraavat: • 1. perimmäiset kysymykset • 2. inhimilliset kokemukset • 3. elävät uskonnolliset järjestelmät

• Ruohon määritteleminen vihreäksi vaikeaa: • 1. eri yhteiskunnat niin erilaisia • 2. koulujärjestelmät eroavat • 3. meiltä puuttuu vertailevaa komparatiivista tutkimusta

• suomalainen uskontosidonnainen tai uskontolähtöinen malli luotiin 1920 -luvulla jolloin maassa käytännössä vain luterilaisia ja muutama ortodoksi • koulujen uskonnonopetus monipuolistui erityisesti 1990 -luvulla vähemmistöuskontojen opetuksen lisääntymisen myötä

• malli tulee lähelle itävaltalaista tai saksalaista mallia • suomalaissa opetussuunnitelmissa ollut viime vuosikymmeninä eri painotuksella esillä kaikki Hullin esittämät lähestymistavat uskonnonopetukseen

NORJAN VISIO VIHREÄMMÄSTÄ • opetus vuoteen 1969 asti päälähtökohdiltaan kristillistä opetusta, joka oli suunniteltu kastettujen lasten opetukseksi • 1969 10 -vuotinen peruskoulu: uskonnonopetus perustui luterilaiseen uskontoon • opetus luonteeltaan tunnustuksellista

• 1990 -luvulla keskustelu ja uusi oppiaine • Afdal, Haakedal ja Leganger (1997) kuvaavat historian • vuonna 1974 uskonto oli pääosin opetettava aine, vieraat uskonnot siirrettiin yhteiskuntaopin yhteyteen • 1974 mahdolliseksi valita uusi oppiaine orientaatio elämänkysymyksiin

• 1987 vieraat uskonnot takaisin uskonnonopetuksen oppisisällöksi • 1987 pedagoginen siirtymä oppiainekeskeisestä opetuksesta temaattiseen opetukseen • 1990 -luvun alussa ilmeni, ettei rinnakkainen malli sovellu muuttuneessa yhteiskunnallisessa tilanteessa

• 1997 rakennettiin uusi oppiaine Kristinusko ja elämänkysymykset (Kristendomskunnskap med religions- og livssynorientering, KRL) • kaikki uskonnot esiteltiin sisältäpäin ja uskonnonopetuksen lähtökohdaksi asetettiin oppilaiden persoonallinen kehitys • oppiaine koulun oppiaine, kaikki mitä oppiaineessa tapahtuu tulee tapahtua koulun lähtökohdista käsin • oppiaine avainvälineenä saavuttaa yhteiskunnan kansallinen henki

• Opetuksen perusta nousee kristillisestä kulttuurista, mutta opetuksessa pyritään antamaan taidot kommunikoida monikulttuurisessa maailmassa ja ymmärtää eri uskontoja ja niiden ilmenemismuotoja

• Oppiaineen keskeiset tavoitteet: • 1. uskontoihin ja elämänkatsomuksiin liittyvä tieto • 2. toleranssi ja dialogi eri uskontojen välillä • 3. uskonto, kulttuuri ja yhteiskunta • 4. ekumeenisuus • 5. eri uskontojen ja katsomusten tasaarvo • Oppiaine on jaettu viiteen sisältöalueeseen: • 1. Raamattutieto • 2. kristinuskon historia • 3. tämän päivän kristillisyys • 4. muut uskonnot • 5. maailmankäsitykset, etiikka ja filosofia

• Uskonnon oppitunteja on luokka-asteilla 17 yhteensä 427 tuntia (60 minuuttia ja luokka-asteilla 8 -10 yhteensä 157 tuntia • Oppitunneista tuli 55% käyttää kristinuskon käsittelyyn, 25% muiden uskontojen käsittelyyn ja 20 % filosofian ja etiikan käsittelyyn • Opetussuunnitelma käyttöön otto sai valtiovallan tuen, mutta ei sujunut yksimielisesti, vaan herätti kielteisiä kannanottoja.

• Humanistioppilaiden ja maajamuuttajataustaisten lasten vanhemmat nostivat oikeusprosessin, joka päätyi Euroopan ihmisoikestuomioistuimen käsittelyyn • Norja valtion katsottiin toimineen YK: n ihmisoikeusjulistuksen vastaisesti • 2005 uusi opetussuunnitelma, joka referoi 1996 opetussuunnitelmaa. • 2005 opetussuunnitelma on vapaammin tulkittavissa kuin 1996, ja se ei korosta kristinuskon asemaa samalla tavalla Norjan kansallisena pohjana

• Uskonnonopetusrintamalla tällä hetkellä Norjassa rauhallista, mutta siellä käydään jatkuvaa keskustelua oppiaineen tarpeellisuudesta, tavoitteista ja opetussisällöistä • Norjan visio uskonnonopetusta uskonnonopetuksen kehittämisestä pidettävä perustellusti oppiaineen traditiota kunnioittavampana kuin Ruotsin, jossa uskonnonopetus integroitu osaksi orientoitumisaineita • Uskonnonopetuksen perinteisen aineksen palauttaminen osoittautunut pitkän integraation jäljiltä hankalaksi

Exkurssi Quebeckiin • Syksyllä 2008 Kanadan Quebeckin kaikkiin kouluihin tulee uusi etiikan ja uskonnollisen kulttuurin opetuksen ohjelma • Uusi ohjelma ei poista tunnustuksellista uskonnonopetusta yksityiskouluista, mutta myös niiden on otettava ohjelmaansa uusi ei-tunnustuksellinen etiikka ja uskonnollinen kulttuuri- ohjelma

• Etiikka ja uskonnollinen kulttuuriohjelmassa kolme osaaluetta: • 1. eettisten kysymysten reflektointi • 2. uskonnon ilmiönä ymmärtäminen • 3. dialogiin rohkaiseminen

Visioita tulevaisuudessa • vaikka uusi uskonnonvapauslaki vakiinnutti tilanteen, suomalaisessa yhteiskunnassa olemassa selviä paineita mallin kehittämiseksi ja uudenlaisten skenaarioiden rakentamiseksi • 3. skenaariota tulevaisuuden uskonnonopetukseksi

1. Yhteinen oppiaine vastaavanlaista kehitystä Britanniassa ja muissa Pohjoismaissa • Krohin lakialoite • skenaarion toteutumiseen liittyy erilaisia kysymyksiä: • esim. miten vanhemmat hyväksyisivät • mitkä olisi oppaineen tiedeperusta, mistä oppiaineet tavoitteet ja sisällöt otettaisiin • ketkä oppiainetta opettaisivat? • Alkuvaiheessa ainakin useita kriisejä ja konflikteja

2. Nykyisen jatkuminen • • Nykyiseen malliin liittyvät ongelmat jatkuvat missä määrin yhteiskunta kokee tehtäväkseen vastata oman uskonnonopetuksesta? toisaalta luterilaisille osa alueellista, paikallisidentiteettiä (yhteiskuntauskonnollisuus), maahan muuttajille taas osa kotouttamisohjelmaa koulu kuitenkin varsin sekulaari konteksti: vrt. yhteiskunnan murrokset (samanaikainen uskonnon maallistuminen, privatisoituminen ja arvopluralismi, toisaalta taas uudenlainen uskontojen tulo) mallin soveltuvuus monikulttuuristuvaan yhteiskuntaan: ambivalenssi: omaan uskonnolliseen identiteettiin kasvun ja sitoutumisen versus moniuskontoiseen yhteiskuntaan kiinnittymisen välillä

3. Oman uskonnon voimakkaampi painotus • ongelmana: jos uskonnonopetus tapahtuu yhteiskunnan kasvatus- ja opetusjärjestelmissä • yhteiskunnan maallistuessa ja uskonnon privatisoitumisessa uhkana uskonnonopetuksen siirtäminen uskonnollisten yhdyskuntien toteuttamaksi • Miten mahdollistuu, että yleissivistävässä koulussa taataan tietty vähimmäistaso uskonnollista ja katsomuksellista yleissivistystä ja modernia symbolien lukutaitoa?

4. Mix • osa uskonnonopetuksesta yhteisenä oppiaineena, osa eriytetysti • malli esillä suomalaisessa esiopetuksen opetussuunnitelmassa (2000), jossa kulttuurisen katsomuskasvatuksen alla kulttuurisesti keskeisiä sisältöjä ja uskontokasvatuksen alla omaan uskontoon liittyvää erityisainesta

• Saksalaiset uskontodialogi-tunnit • Konteksti toinen: Saksassa 1500 -luvulta lähtien perinne, että maassa asuu protestantteja ja katolisia • Missä määrin suomalaiset luterilaiset lapset identifioituneet uskontoonsa tavalla, että pystyvät uskontodialogiin • Ongelmana myös vähemmistöoppilaiden näyttäytyminen uskonnollisiksi ainokaisiksi

Lopuksi • suomalaisen katsomusmallin visiointi vaatii syvällistä perehtymistä muissa maissa toteutettuihin malleihin • tunnettava näiden heikkoudet ja vahvuudet • uskonnonopetuksen kehittämisskenaarioihin liittyvä keskustelu ollut ideologisesti ja maailmankatsomuksellisesti sävyttynyttä

• Suomalainen malli, jossa jokainen saa oman uskontonsa mukaista opetusta, herättänyt kansainvälistä kiinnostusta lähinnä teologisissa piireissä • Mallin kiistattomana etuna on, että se ottaa uskonnonvapauden vahvasti huomioon

• Toisaalta mallin heikkous on kasvatus dialogiin, kunnioitukseen ja yhteistyöhön eri katsomuksia ja uskontoja kohtaan uskonnon mukaan eriytyneessä opetuksessa • Kaikissa eri maissa viime vuosina toteutetuissa uskonnonopetusremonteissa (esim. Norja 1997, Quebec 2008, ranskalainen keskustelu, EteläAfrikka) lähtökohtana ovat olleet uskonnonopetuksen yhteiskunnalliset ja kasvatukselliset tehtävät

• Suomessa keskustelua ehkä käyty liiaksi uskonnollisten yhteiskuntien näkökulmasta • keskustelun lähtökohtana tulisi olla uskonnonopetuksen yhteiskunnalliset ja kasvatukselliset näkökulmat • Luterilaisen kirkon aseman ja roolin selkeä muuttuminen suomalaisessa yhteiskunnassa, voi aiheuttaa nykyiselle mallille muutospaineita

• aihepiiri vaatii laajaa tutkimustoimintaa • Tulossa väitöskirjoja (esim. Lyhykäinen) uskonnonopetuksesta eri Euroopan maissa, tehty graduja (esim. Sundvall. Falck) uskonnonopetusuudistuksista eri maissa • Lopuksi muistettava, että uskonnonopetus malli ja sen toteutuminen on poliittinen kysymys, joka on kiinni eduskunnasta • Poliittisen päätöksenteon perustaksi oltava tutkimustietoa