Ohjauksen aukot ja koulutuksen keskeyttneet AnneMari Souto tutkijaopiskeluhuollon
- Slides: 12
Ohjauksen aukot ja koulutuksen keskeyttäneet Anne-Mari Souto, tutkija/opiskeluhuollon koordinaattori, PKKY
2 Tutkimuksellisen mielenkiinnon kohteena siirtymät ammatilliseen koulutukseen sekä sinne kiinnittyminen (ml. koulutuksen keskeyttäminen) Aineistona: Koulutuksen keskeyttäneitä (Ohjaamon ja avoimen ammattiopiston) nuoria, 1 -4 keskeytystä takana Maahanmuuttajataustaisia opiskelijoita Suosituimpien alojen opiskelijoita (kosmetologi-, parturi-kampaaja, av-viestintä, sähköala sekä peliala) Ohjaushenkilöstöä peruskoulusta ja ammatillisista oppilaitoksista Esityksen nimi / Tekijä 14. 6. 2021
3 Keskeyttäneiden tilanteet yksilöllisiä ja moninaisia, toisaalta niissä toistuu Kotiongelmia (päihteitä, väkivaltaa, avioeroja, mielenterveysongelmia, köyhyyttä, lasten varhaista vastuunottoa) Ikäviä opettaja-oppilassuhteita, huonoja koulukokemuksia Oppimisvaikeuksia (joita ei olla välttämättä tunnistettu) Ala- ja yläkoulussa koulukiusaamista, johon ei olla koulussa puututtu tai pystytty puuttumaan Jaksamis- ja mielenterveysongelmia, johon ei ole välttämättä saatu apua Kokemus siitä, että koulussa ei välitetä (ollaan vaan kiinnostuneita opetuksesta, poissa oloista ja arvosanoista; suorituskeskeisyys) Opiskelu ammattiopistossa näyttäytyy härdellinä: ei ole valmiuksia ottaa vastuuta omasta opiskelusta On muiden mielestä väärällä alalla sukupuolen tai etnisen taustan/ ihonvärin takia Keskeyttäminen opittu ja ”tuttu” toimintatapa Yksinäisyys, sosiaalisten tilanteiden pelot Huono itsetunto, näköalattomuutta Päihteiden käyttöä, asunnottomuutta, talousongelmia, velkaisuutta 14. 6. 2021
AMS: Mites koulussa suhtauduttiin tähän sun jaksamisongelmaan? Tiina: No ammattikoulussa kun olin, niin enhän mie nyt sinne voinu soittaa, et hei nyt mulla on tämmönen päivä, että tuntuu siltä ja tältä, et jos niiku masenti tai joku asia ahisti. . Mieluummin sano, et on kuumetta, tuntu siltä, et ei sinne voi soittaa, eipä siellä juuri kukkaan ollu kiinnostunu siitä, mitä oppilaat tekkee, kuhan oli tunnilla ajoissa. . ei siellä välttämättä tarvinnut ees hommiaan tehä et kuhan vaan naama näky paikalla, niin. .
5 Luottamuksen puute & välinpitämättömyys osana sukupolvien välisiä suhteita Sukupolvien välisiä suhteita (niin kotona ja/tai koulussa) leimaa useimmiten petetyksi ja yksin jättämisen kokemukset Mitä oppimisvaikeusdiagnoosista seuraa? Leimatuksi vai autetuksi tulemista? Mukaan ottamista vai yksin jättämistä? Onnistumisia vai epäonnistumia? • Luottamuksen menetys aikuisiin -> ei pyydetä (enää) apua Prekaarin ajan nuoruus: koulutus- ja työmarkkinoiden epävarmuus, yhteiskunnallinen epävarmuus Puhe menestyjistä ja syrjäytyjistä: ”jokainen on oman onnensa seppä” –ajattelu luo paineita onnistumiselle Itseluottamuksen puute & epäonnistuminen turvallisena ratkaisuna 14. 6. 2021
Haasteet ohjaukselle: Menetettyä luottamusta ei rakenneta hetkessä Vaatii ammattilaisilta aikaa ja vastaan menemistä Vaatii myös rohkeutta holistiseen/kokonaisvaltaiseen otteeseen ohjauksessa Oppimisen ja opiskelun ohjaus Persoonallisen kasvun ja aikuistumisen tukeminen Uraohjaus, ml. ammatinvalinta ja työelämäsiirtymät
Oppilaitoksessa on ohjauksen järjestelmiä, mutta ne eivät tavoita nuoria: millä ehdoin apua saa? Mitkä ovat nuorten resurssit ottaa apua vastaan? ”mehän ei niitä hyysätä” ”ei siellä työelämässäkään perään soitella” Vaade oma-aloitteisuudesta, itseohjautuvuudesta, Perheellä myös roolinsa Anne-Mari Souto ”ei ne kuitenkaan auta” ”ei minusta ole mihinkään” ”en uskalla mennä” ”en edes tiijä missä mutsi on, ei niitä kiinnosta, ei meidän porukat tiijä näitä juttuja” 15. 11. 2012
Ohjauksen aukot? Ohjauksen ja avun saaminen näyttää edellyttävän usein oma-aloiteittisuutta & itseohjautuvuutta Opot koetaan punaisen napin takana oleviksi Harva opinnoista eronnut/ keskeyttänyt oli tavannut opoa Oma-aloitteisuus, sosiaalisuus, ahkeruus, yritteliäisyys, täsmällisyys, itseohjautuvuus, hyvinvointi: ovat laajemminkin ammatillisessa koulutuksessa arvostettuja ominaisuuksia Ammattilaiseksi kasvattaminen ja työelämänpelisääntöihin sosiaalistaminen Ovatko ne myös ominaisuuksia, joita opiskelijoilta vaaditaan pikemminkin joihin kasvatetaan/ ohjataan? Onko niistä muodostunut eräänlaisia koulutukseen kiinnittymisen ehtoja? Kaikilla nuorilla ei tähän rahkeet riitä! Yksin jääminen. .
Ohjauksen aukot? Tunnistetaanko opiskelijoiden erilaisia tarpeita ja eriytetäänkö ohjausta sen mukaan vai Hopsauksesta puhutaan, mutta. . Tarjotaanko opiskelijoille ohjausta saman kaavan ja mallin mukaan (myös rakenteellinen kysymys): esimerkiksi opinto-ohjauksessa jokaisella on ennalta määritetty aika yksilöohjaukseen, jota toteutetaan kahdenvälisenä keskusteluna. Tämä edellyttää nuorelta kykyä pukea ajatuksena, mieltymyksenä, tunteensa ja toiveensa sanoiksi ja rohkeutta myös kertoa niistä opettajalle/ opolle. Tämä ei ole kaikille nuorille lainkaan luontevaa. Käytäntö on osoittanut, että etenkin kohdennetun tuen piirissä olevat nuoret haastavat konventionaaliset tavat toimia, olipa kyseessä yksilö- tai pienryhmäohjaus. Ohjauksen keston ja sisällön tulisi vaihdella sen mukaan, millaisesta nuoresta on kysymys: itseohjautuva, vähäistä tukea tarvitseva, ajoittaisesti tehostettua tukea tarvitseva vai tehostettua tukea tarvitseva (”Ohjauksen HOJKS: it käyttöön? ”) Työsaleihin jalkautuvaa ohjausta, pienryhmä- ja vertaisohajusta (esim. sosiaalisista pelkotiloista kärsiville), moniammatillista yhteistyötä (ml. erityisopetus, etsivä nuorisotyö, työpajat, yms. )
Ohjauksen aukot? Yksilökeskeisyys ohjauksen paradigmana (ovatko kaikki ”vain” omia valintoja? ) vai sosiaalisen/ yhteiskunnallisen kontekstin tunnistava? Koulutusalavalinta eikä koulutukseen kiinnittyminen tapahdu sosiaalisessa tyhjiössä – niissä on mm. merkityksellistä oman sosiaalisen viiteryhmän antama tuki tai sen puuttuminen Ainokaiset ja keskeyttäminen Esimerkkinä sukupuolen/etnisyyden merkitys koulutusvalinnassa Alavalinnastaan epävarmojen kohdalla on tyypillistä, että 1. valinnassa painottuu omalle sukupuolelle/ etniselle ryhmälle tyypilliset valinnat – ala ei kuitenkaan ole välttämättä pitkän päälle se ”mun oma juttu” Missä määrin näitä tunnistetaan, käsitellään tai jopa kyseenalaistetaan ohjauksessa? Tunnistaako ryhmänohjaus ryhmään kuulumisen ehdot ja rajat? Missä määrin ohjauksessa vahvistetaan sosiaalisia suhteita, vertaisryhmiä & verkostojen muodostumista?
Ohjauksen aukkoja? Riski työelämälähtöisyydessä ja työelämäntarpeisiin vastaavassa koulutuksessa ja ohjauksessa on se, että se sivuttaa kysymykset kasvatuksesta ja nuoruuden tukemisesta ”ei siellä työelämässäkään soitella perään” Äärimmillään nuorten kasvun tukeminen näyttäytyy hyysäämisenä Huomionarvoista työelämän pelisääntöjen korostamisessa näyttää olevan se, että sen sisällä ei ole riittävästi herkkyyttä nuorten pahoinvoinnin kohtaamiselle & aikuistumisen haasteiden käsittelylle Aikuismainen työelämäkykyisyys kiinnittymisen ehtona? Typistyykö ohjaus uraohjauksen painottamiseen? (elinikäisen ohjauksen paradigma) Kysymys kokonaisvaltaisesta otteesta ohjauksessa jakaa niin opoja kuin muitakin opettajia ammatillisessa koulutuksessa: kuuluuko se minulle vai ei? Esim. olenko vain opintojen ohjaaja/ ammatillisen osaamisen opettaja, en kasvun tukija Kenellä on valta määrittää tai rajata ohjauksen painopisteet – ja siten myös sen aukot?
Kiitos! Lisäluettavaa: Parempia ratkaisuja koulutuksen ja työelämän ulkopuolella olevien nuorten tukemiseen (toim. Mirja Määttä & Anne Määttä) http: //vnk. fi/documents/10616/1456483/VNK+16_2015. pdf/2 efb 35 eb-0 f 6 e-4428 -93 bf-5998 df 7 d 983 d