NORMATIIVISEN ETIIKAN TEORIAT HYVEETIIKKA VELVOLLISUUSETIIKKA JA SEURAUSETIIKKA Hyveetiikka

NORMATIIVISEN ETIIKAN TEORIAT HYVE-ETIIKKA, VELVOLLISUUSETIIKKA JA SEURAUSETIIKKA

Hyve-etiikka Tarkastelun kohteena moraalinen toimija ja hänen ominaisuutensa (hyveet = suotuisat, hankitut luonteenpiirteet) Tunnetuin edustaja Aristoteles § Onnellisuus ihmisen lajityypillinen päämäärä ja siihen päästään kehittämällä hyveitä hyveellinen ihminen on onnellinen ja elää hyvää elämää § Antiikin ajan keskeiset hyveet viisaus, rohkeus, oikeudenmukaisuus ja kohtuullisuus § Hyveet muodostavat ”kultaisen keskitien” paheiden välillä: liiallinen (esim. uhkarohkeus) tai liian vähäinen määrä (esim. pelkuruus) ominaisuutta on pahe, hyve jotain siltä väliltä (rohkeus)

Velvollisuusetiikka eli deontologinen etiikka Päämääränä ja moraalin lähtökohtana velvollisuuksien mukainen, oikea toiminta Moraalinormit ohjaavat moralisesti oikeaan toimintaan Oikea toiminta on velvollisuuksien noudattamista, jopa seurauksista riippumatta Tunnetuin edustaja Immanuel Kant • Kategorinen imperatiivi: Toimi aina niin, että voisit toivoa toimintaasi ohjaavan periaatteen tulevan yleiseksi laiksi • Kohtele kaikkia ihmisiä aina päämääränä, ei ainoastaan välineenä

Seurausetiikka Tarkastelun kohteena teon seuraukset Hyvää tuottava toiminta oikein Utilitarismi on seurausetiikan muoto, jossa periaatteena on saada mahdollisimman paljon hyvää mahdollisimman monelle • Hyvien ja huonojen seurausten kokonaisvaikutus ratkaisee teon moraalisen arvon • Mikä on kokonaisuuden kannalta paras lopputulos, siis sellainen josta mahdollisimman moni hyötyy ja mahdollisimman harva kärsii? • Voidaan jakaa kahteen eri muotoon 1) Tekoutilitarismi: Tarkastellaan jokaista yksittäistä tilannetta, tekoa ja arvioidaan juuri sen seuraukset 2) Sääntöutilitarismi: Tarkastellaan tekoluokkia, sääntöjä ja sitä minkä säännön noudattamisesta seuraa mahdollisimman suuri hyöty