Latinan kielen kaudet Outi Merisalo syksy 2010 Indoeurooppalainen

Latinan kielen kaudet Outi Merisalo syksy 2010

Indoeurooppalainen kieliryhmä

Indoeurooppalaiset kielet

Satem – centum -kielet • Rekonstruoidun indoeurooppalaisen kantakielen murrejako • ie. *dk´mtóm ‘ 100’ > lat. centum, sanskrit satәm (palataalikonsonanttien kehitys, esim. k’) • centum-kieliä italo-keltti+ tokaari ja heetti • satem-kieliä balto-slaavi, indo-iraani, armenia ja albaani

Italo-kelttiläinen ryhmä • Kelttiläiset kielet: a) kontinentaalikeltti, esim. galli – ei enää puhujia; b) insulaarikeltti, esim. iiri, wales, gael • Itaaliset kielet: oski, umbri, latina

Itaaliset kielet n. 700 e. Kr. : latino-faliski ja sabelli (oski, umbri) ehkä itaalinen itaal.

Latinan kieli • Latium > Latinus, a, um • Rooma perustetaan n. 750 e. Kr. • varhaisimmat tekstit 600 -luvulta

Fibula Praenestina c. 670 -650 Praenesten solki Manios med fhefhaked Numasioi Subj. Obj. Predik. Datiiviadverbiaali

Latinan kielen kaudet 1 • 1. Varhaislatina: n. 700 -250 e. Kr. • suuret kielimuutokset tasavallan alkuvuosina 400 -l. : vanhoista teksteistä käsittämättömiä jälkipolville • Julkisia tekstejä, mm. 12 taulun lait; uskonnollisia tekstejä; omistuskirjoituksia (esim. Praenesten solki)

Latinan kielen kaudet 2 • 2. Arkaainen latina 250 -50 e. Kr. • kirjallisuus alkaa 200 -l: lla e. Kr: Livius Andronicus (n. 280200), Odysseia-käännös; Q. Ennius (239 -169), epiikka; T. Macc(i)us Plautus (254 -184 e. Kr. ), komediat, M. Porcius Cato Vanhempi 234 -149), maanviljelys, puheet; T. Lucretius Carus (99? -55), luonnontieteet; C. Valerius Catullus (87 -54), lyriikka • Roomasta eurooppalais-aasialainen suurvalta (puunilaissodat 200 -100 -luvuilla, itäisen Välimeren valloitus 195 e. Kr. lähtien) • hellenistinen kulttuuri Roomaan 195 e. Kr. jälkeen, kreikan kieli prestiisikieleksi

Rooman laajentuminen n. 750 -117 j. Kr.

Latinan kielen kaudet 3 • 3. Klassinen latina 50 e. Kr. -14 j. Kr. • Latina kirjallisuuden, hallinnon, tieteen kieli: C. Iulius Caesar (100 -44 e. Kr. ), historiankirjoitus; M. Tullius Cicero (106 -43 e. Kr. ), poliittiset puheet, puhetaidon teoria, moraalifilosofia, kirjeet; Q. Horatius Flaccus (65 -8 e. Kr. ), lyriikka; • P. Vergilius Maro (70 -19 e. Kr. ), epiikka; T. Livius (59 e. Kr. – 17 j. Kr. ), historiankirjoitus

Latinan kielen kaudet 4 Klassinen latina 2 • syrjäyttää alkukielet valtakunnan länsiosissa (eivät prestiisikieliä) • ei syrjäytä kreikan kieltä, joka prestiisikieli > valtakunnan itäosien yleinen kommunikaatiokieli kreikka

Rooman valtakunta laajimmillaan 117 j. Kr.

Latinan kielen kaudet 5 • 4. Jälkiklassinen latina 14 -200 j. Kr. • kieli kehittyy (fonetiikka, morfologia, sanasto, syntaksi), koulunormi hillitsee kehitystä • Rooma monikansallinen, monikielinen valtakunta, jossa latina länsiosien hallinto- ja kulttuurikieli, kreikka itäosien (paitsi armeija latinankielinen 500 -luvulle j. Kr. asti ) • useita itämaisia uskontoja, mm. kristinusko, jonka perustekstit käännetään latinaksi 100 -luvulla j. Kr.

Latinan kielen kaudet 6 • 5. Myöhäislatina n. 200800 j. Kr. • kielellinen kehitys kiihtyy • valtakunta jaetaan kahtia 300 luvun alussa • Konstantinus Suuri (n. 272/3337) perustaa v. 324 uuden pääkaupungin, Konstantinopolin (nyk. Istanbul) > painopiste itään • Konstantinus laillistaa kristinuskon 313 • ainoa sallittu uskonto 391

Kansainvaellukset

Latinan kielen kaudet 7 Myöhäislatina 2 • kansainvaellukset: germaanikansat tunkeutuvat Rooman alueelle 200 -luvun lopulta lähtien • Länsi-Rooman valtakunta lakkaa olemasta 476 j. Kr. > germaaniset seuraajavaltakunnat (frankit Galliaan, ostrogootit Keski-Italiaan, visigootit Hispaniaan jne. ) • germaanikielet eivät kirjallisuuden kieliä > hallinnon kielenä latina • kirkon kieli on latina • entisen Länsi-Rooman alueelle asettuneet germaanit omaksuvat latinan

Latinan kielen kaudet 7 Myöhäislatina 3 • Pohjois-Galliassa koululaitos häviää valtakunnan mukana, Etelä-Galliassa, Apenniinien niemimaalla, Iberian niemimaalla säilyy 600 -l: llakin • kielen kehitys kiihtyy (fonetiikka, morfologia, syntaksi) • näkyy kirjallisuudessa, dokumenteissa erityisesti Pohjois-Galliassa

Latinan kielen kaudet 8 Myöhäislatina 4 • Karolinginen renessanssi n. 770 lähtien: Kaarle Suuri (742 -814) luo suuren eurooppalaisen valtakunnan • hallinnon ja kirkon reformi edellyttää kielen ja kirjoituksen reformia

Uusi kirjoitus: karolinginen minuskeli n. 800 • kaikki kirjaimet erottuvat toisistaan helposti

Latinan kielen kaudet 9 • 6. Keskiajan latina 800 -1400 • karolingien uusi kieli: morfologia ja syntaksi palautettu jälkiklassisen/klassisen latinan kaltaiseksi > ei ymmärrettävää latinaa äidinkielenään n. 800 puhuville > puhuttu latina kehittyy romaanisiksi kieliksi 800 -luvulta lähtien • sanasto vaihtelee käyttäjän ja alan mukaan (esim. filosofian ja teologian sanasto, lyriikan sanasto jne. ) • länsimaiden yhteinen kulttuuri- ja kommunikaatiokieli • näennäisesti muuttumaton: grammatica • muinaisranska: termi latin myös ’kieli’

Latinan kielen kaudet 10 • 7. Uuslatina 1400 • italialaiset humanistit palaavat klassiseen ja jälkiklassiseen kielenkäyttöön: tekstejä ymmärrettävä niiden alkuperäisessä historiallisessa kontekstissa • latina monimuotoinen, sofistikoitunut kirjallisuuden ja tieteen kommunikaatiokieli 1900 luvulle asti • mallina kansankielien kehitykselle kieliryhmästä riippumatta G. W. Leibniz (1646 -1716) Carl von Linné (1707 -1778)

Klassinen latina • fonologia: /a e i o u/ lyhyinä ja pitkinä (/malum/ ’paha’ – /ma: lum/ ’omena’), kuten ie-kantakielessä; lisäksi kreikasta lainattu /y/; soinnittomat ja soinnilliset klusiilit /k p t g b d/, nasaalit /m n/, sibilantti /s/, frikatiivi /f /, puolivokaali /w/ • aksentti toiseksi tai kolmanneksi viimeisellä tavulla, mahdollisesti musikaalinen • taipuva kieli: nominit (5 deklinaatiota) ja verbit (4 konjugaatiota) • subjektia ei tarvitse ilmaista • sanajärjestys erittäin joustava • syntaktiset suhteet ilmaistaan taivutussijoin ja prepositiosyntagmoin: paljon synteettisiä rakenteita • tavallisimmat prepositiosyntagmat a(b) de ex in + ablatiivi > sijavaihtelu rajoitetumpaa kuin näyttää

Vergilius, Aeneis 2. 1 -9 • • • Conticuere omnes intentique ora tenebant; inde toro pater Aeneas sic orsus ab alto: “Infandum, regina, iubes renovare dolorem, Troianas ut opes et lamentabile regnum eruerint Danai, quaeque ipse miserrima vidi et quorum pars magna fui. quis talia fando Myrmidonum Dolopumve aut duri miles Ulixi temperet a lacrimis? et iam nox umida caelo praecipitat suadentque cadentia sidera somnos.

Vulgaarilatina 1 • kielen variantti = kielellisen systeemin sellaisten piirteiden kokonaisuus, joiden esiintyminen liittyy kielenpuhujiin tai kielenkäyttötilanteisiin • vulgaarilatina = latinan kielen ei-kirjalliset ja eikorkeakulttuuriset variantit • n. 750 e. Kr. – 800 j. Kr. • ei kokonaisia tekstejä säilynyt (tai ollut olemassa) • vulgaarilatina on romaanisten kielten pohja

Vulgaarilatinan lähteet • 1. Kielenkäyttöä koskevat kommentit asia- ja kaunokirjallisissa teksteissä varsinkin jälkiklassisella kaudella • 1. 1. grammaatikot: valituksia ”virheistä” • Appius Claudius n. 300 e. Kr. – Paulus Diaconus 740 -801 • Cicero, orator 48. 159: consule veritatem, reprehendent; refer ad aures, probabunt • = puhuttu kieli ristiriidassa koulunormin kanssa

1. 2. appendix Probi • n. 300 j. Kr. (tai 700!) • välittynyt yhdessä ns. Pseudo-Probuksen kanssa • vetulus non veclus

1. 3. Sanastot • 1. 3. 1. Reichenaun glossat Pohjois-Ranska 700 -l: n lopulta • klassinen latina – vulgaari/myöhäislatina • pulcra: bella • arena: sabulo • isset: ambulasset • transgredire: ultra alare • minatur: manatiat • iecore: ficato • in ore: in bucca • vespertiliones: calves sorices • 1. 3. 2. Kasselin glossat 800 luvulta • myöhäislatinalaisgermaaninen (baijeri) parlööri • indica mihi: sage mir • homo iste: deser man • tundi meo capilli: skir min fahs • radi meo barba: skir minan part

• 1. 3. 5. S. Millánin glossat (Glossae Emilianenses), n. 950 • 1. 3. 6. Siloksen glossat (Glossae Silenses), 900 luvulta • repente: lueco • diversis: muitas

• 1. 4. Piirtokirjoitukset kiveen, laastiin, lyijyyn hakattuina, maalattuina (Pompejin vaalimainokset), raaputettuina (graffiti) tai kaiverrettuina (lyijytaulut, tabulae defixionum)

1. 5. Kaunokirjallisuus • Plautus, Ciceron kirjeet, Catullus • Cicero: belle ’hyvin, kivasti' • Att. 5. 17. 6. Sed hoc Bruto nostro velim dicas, illum fecisse non belle, qui adventu meo [. . . ] discesserit • mi vetule = ’kuomaseni’, vrt. mon vieux • Muita lähteitä: Horatius, Iuvenalis, Persius, Martialis, Petronius, Satyricon-romaanin osa cena Trimalchionis, ’Trimalchion pidot’

1. 6. Tekninen kirjallisuus • M. Vitruvius Pollio (80/70 -25 e. Kr. ): non architectus potest esse grammaticus • Cato vanhempi, M. Terentius Varro (116 -27 e. Kr. ), L. Iunius Moderatus Columella (4 - n. 70 j. Kr. ): maanviljelysoppaita (de agri cultura) • Mulomedicina Chironis 350 -400, Vegetius, epitome de re militari n. 400, Apicius, de re coquinaria n. 400

• 1. 7. Historiankirjoitus 500 -800 • Gregorius Turonensis (538 -594), Historia Francorum • Ps. -Fredegarius, Chronicorum libri IV, 600 -l. • Liber historiae Francorum 727 (St Denis) • Iordanes, 500 -l. , Historia Gothorum • 1. 8. Asiakirjat • merovingihovi (Frankia) 500 -750 • langobardit (Apenniinien niemimaa)500 -600 • visigootit (Iberian niemimaa), 500 -700

2. Kristilliset kirjailijat • Versio vetus Latina: latinalaisia raamatunkäännöksiä 2. vs: lta lähtien (sanatarkka) • Kirkkoisä Augustinus (k. 430): Melius est reprehendant nos grammatici quam non intelligant populi, enarr. in psalmos 138. 20 • n. 350 lähtien kristilliseen kulttuuriin sulautuu hellenistinen ja roomalainen kulttuuriperintö > kristillistä sanastoa yleiskieleen • Augustinus, Hieronymus (Versio vulgata eli tarkistettu latinalainen raamatunkäännös 383 -406), kristilliset runoilijat, esim. Ambrosius • Itinerarium Egeriae n. 400: länsieurooppalainen (hispanialainen? gallialainen? ) abbedissa kertoo Pyhän maan matkastaan luostarisisarilleen

3. Romaanisten kielten evidenssi • • Yhteisiä elementtejä < peräisin vulgaarilatinasta 1) useimmissa romaanisissa kielissä *potere romania putea, it potere, , esp poder, ra pouvoir 2) tietyllä maantieteellisellä alueella *essere it sardi (logudorese) essere, retoromaani (engadin) eser oksitaani (provensaali) katalaani esser, ra être joitakin arkaaisen latinan elementtejä säilynyt, esim. Plautuksella interr/relat-pron. genetiivi cuius on adjektiivi: cuius, cuia, cuium vrt. logudorese kuyu, kuya, esp cuyo, cuya, port. cujo, cuja

4. Lainat muihin kieliin • esim. saksa: cellarium >Keller, Caesar > Kaiser, cista > Kiste Germaaninainen suremassa