Karjalan Tykansan Kommuunin perustaminen 12 3 12 3

Karjalan Työkansan Kommuunin perustaminen (12. 3. ) 12. 3. 08 Markku Kangaspuro 1

Neuvostoliiton perustaminen federaationa 1922 • Kansallisten neuvostotasavaltojen perustaminen myönnytys vähemmistökansoille • Institutionalisoi keskus-periferian hierarkkisen suhteen • Teki tasavalloiksi ja autonomioiksi organisoiduista kansallisuuksista poliittisia subjekteja – HUOM. Neuvostoliiton hajoaminen • Etnisti poliittiset ja politisoi kansalliset ristiriidat 12. 3. 08 Markku Kangaspuro 2

12. 3. 08 Markku Kangaspuro 3

12. 3. 08 Markku Kangaspuro 4

Neuvostoliiton subjektit 12. 3. 08 Markku Kangaspuro 5

Kaksoishallinto ? • Kansallisten neuvostotasavaltojen ja autonomisten alueiden valtionhallinto – Institutionalisoitu etnisyys – Instressiristiriitojen etnistäminen • Puolueorganisaatio – Institutionalisoitu yleisvaltakunnallisuus, jossa etnisyys ja sosiaaliryhmät (intressit) henkilöityivät – Instressiristiriitojen henkilöityminen • Henkilösuhteiden ja -ristiriitojen korostuminen hallinnossa • Edesauttoi ei-institutionalisoituneen hallintokulttuurin kehittymistä – Verkostot, ”hyvä toveri” järjestelmä • Vrt Putinin Pietarin verkosto 12. 3. 08 Markku Kangaspuro 6

Keskitetty ja yhtenäistetty hallinto • 1930 –luvulla kävi ilmeiseksi, että myös bolshevikit ymmärsivät modernin hallinnon luomisen välttämättömyyden – Lainsäädännön yhtenäistäminen – Talous- ja veropolitiikan yhtenäistäminen – Yhteisen hallintokielen luominen • Kansallisuuskysymys osa ulkopolitiikkaa! – Hitlerin valtaannousu – Pakkokollektivisoinnin ja –teollistamisen aiheuttama legitimiteettikriisi 12. 3. 08 Markku Kangaspuro 7

Karjalan Työkansan Kommuuni Venäjän takamaasta maailmansodan näyttämöksi • Karjalan strateginen asema muuttui merkittävästi vuonna 1916, kun sen läpi rakennettiin rautatie Muurmannin satamasta Pietariin – alusta asti osaksi Venäjän sotilasstrategista suunnittelua – yhdistää pohjoiset alueet Venäjän ydinalueisiin • Jo pitkään suunnitellun Muurmannin radan rakentamista vauhditti kaksi seikkaa – 1910 -luvulla alkanut metsätalouden korkeasuhdanne: pohjoisten metsien hyödyntäminen taloudellisesti houkuttelevaksi – I maailmansodan syttyminen: Saksa sulki Venäjän Itämeren yhteyden ja Turkin liittyminen keskusvaltoihin sulki Dardanellien kautta menevän väylän. • Avoimeksi jäi enää Vologdan-Arkangelin rata, jonka kuljetuskykyä hallitus ryhtyi vahvistamaan. Sen kuljetuskapasiteetti ei kuitenkaan riittänyt pohjoisen väylän ulkomaankaupan tarpeisiin • Muurmannin rata ratkaisuksi 12. 3. 08 Markku Kangaspuro 8

Suurvaltapolitiikka • Englanti ilmoitti 1915 pitävänsä välttämättömänä radan rakentamista Aleksandrovskin (Murmanskin) satamasta Sorokan kautta Petroskoihin. – Venäjän muutti alkuperäistä suunnitelmaansa, jonka mukaan ratoja ei oltaisi yhdistetty toisiinsa. – Muurmannin rata valmistui englantilaisten avustamana kevättalvella 1916. – Muurmannin rannikosta tuli sotilaallisesti merkittävä kohde, jonne englantilaiset joukot varastoivat mm. runsaasti sotamateriaalia. 12. 3. 08 Markku Kangaspuro 9

Vallankumous, Saksa, Englanti ja Suomi & Karjalan kysymys • Lokakuun vallankumous ja saksalaisten joukkojen sekaantuminen Suomen kansalaissotaan vetivät Karjalan tapahtumien polttopisteeseen. – Karjalassa kansalaissodassa oli kysymys ennen kaikkea taistelusta pohjoisen satamien ja rautatien hallinnasta. – Saksan yhteistyö Karjalan valloittamista suunnitelleiden suomalaisten kanssa hermostuttivat Lontoon amiraliteetin, joka pelkäsi Muurmannin joutuvan saksalaisten käsiin. – Englantilaiset miehittivät kaupungin jo maaliskuun puolivälissä 1918, samaan aikaan kuin saksalaiset etenivät Baltiassa ja valmistautuivat nousemaan maihin Suomessa. 12. 3. 08 Markku Kangaspuro 10

Englanti-Saksa • Kenraali von der Goltzin Itämeren divisioona hyökkäsi huhtikuussa 10 000 miehen voimin Hankoon ja aloitti marssin kohti punaista Helsinkiä. • Kesäkuussa 1918 Englanti lähetti kenraali Charles Maynardin johdolla lisäjoukkoja Muurmanskiin. – Niitä tarvittiin Lontoon arvion mukaan estämään saksalaisten ja valkoisten suomalaisten aikomus edetä Muurmannin radalle ja valloittaa Muurmanskin kaupunki. • Sen menettäminen olisi eristänyt Venäjän liittolaisistaan, jonka lisäksi alueen satamiin koottu sotamateriaali olisi joutunut saksalaisten käsiin. • Englanti vastusti tästä syystä myös Petsamon luovuttamista Suomelle 12. 3. 08 Markku Kangaspuro 11

Mannerheim ja Karjalan valloitus • Suomen valkoisen armeijan ylipäällikkö kenraali Mannerheim antoi Antreassa 23. 2. 1918 kuuluisan päiväkäskynsä, jossa maailmalle julistettiin Suomen tavoitteena olevan Vienan ja ilmeisesti koko ItäKarjalan valloitus. – Tämä olisi tuonut Suomen armeijan Muurmannin radalle. • Päiväkäsky vastasi Mannerheimin ja päämajan suunnitelmia. – tarkoituksena oli paitsi Itä-Karjalan, myös Pietarin valtaus yhdessä saksalaisten kanssa. – Suomalaisten Itä-Karjalaa koskevat vaatimukset tulivat kansainvälisesti tunnetuksi myös Saksan lehdistön kautta, kun Svinhufvud vaati haastattelussaan Kuolan ja Itä-Karjalan liittämistä Suomeen siten, että alue olisi sisältänyt myös osa Muurmannin radasta. – C. W. Malmin retkikunta hyökkäsi Mannerheimin käskystä Itä-Karjalaan 21. 3. 1918, sattumalta samaan aikaan kuin Saksa aloitti suurhyökkäyksen länsirintamalla • Britannia, Yhdysvallat ja Venäjä reagoivat – Britannia varoitti huhtikuussa 1918 Suomea kahteen otteeseen siitä, että Muurmannille tapahtuvasta hyökkäyksestä seuraisi Ententen sodanjulistus 12. 3. 08 Markku Kangaspuro 12

Saksan sodan tavoitteet • Saksan alkuvuodesta 1918 laatimissa suunnitelmissa Suomi muodosti Saksan johtaman Itä-Euroopan pohjoisen pilarin. – Suomesta tulisi Jäämereltä Mustaanmereen ulottuvan Saksan johtaman valtioketjun pohjoisin rengas. – Venäjän osalta Saksan tavoitteena oli hankkia itselleen määräävä asema Baltian maissa ja irrottaa Suomi Venäjän vaikutuspiiristä uhkaamalla Pietaria ja Muurmannia – kun Saksa olisi saavuttanut Narvan ja Karjalan kannaksen, se voisi saarrostaa Pietarin. – Saksa auttoi myös Ukrainan hallitusta bolshevikkeja vastaan. Keskusvallat olivat varmistaneet Ukrainan rauhansopimuksessa itselleen huomattavat poliittiset ja taloudelliset edut (aivan kuten myös Suomessa), ennen muuta viljan saannin. • Euroopan suurpolitiikka liitti Suomen, Pietarin ja Karjala-Muurmannin alueen osaksi samaa aina Atlantilta Mustanmeren rannoille ulottuvaa sotilaspoliittista kokonaisuutta 12. 3. 08 Markku Kangaspuro 13

Brest-Litovski rauhansopimus maaliskuussa 1918 • Venäjä irrottautui Saksan vastaisesta liittoumasta ja Saksa vapautui sodasta itärintamalla. – Saksa ymmärsi hyvin, että erillisrauha olisi voimassa vain niin kauan kuin bolshevikit pysyivät vallassa. – Ympärysvaltojen intressit olivat päinvastaiset. Ne pyrkivät säilyttämään Saksan vastaisen itärintaman ja tukivat taloudellisista ja poliittisista etunäkökohdista johtuen valkoisia Venäjän sisällissodassa. – Liittoutuneiden toimet Muurmannilla huolestuttivat Saksan ulkoministeriötä. Se ei ollut kuitenkaan valmis vaarantamaan juuri solmittua rauhansopimusta Venäjän kanssa tukemalla suomalaisten tunkeutumista Karjalaan. 12. 3. 08 Markku Kangaspuro 14

Karjalan valloitus ja suurpolitiikka • Suomen toivoma Saksan tuki aluelaajennuksilleen idässä jäi pelkäksi toiveeksi • Liittoutuneiden karkottaminen Muurmannilta ja Muurmannin radan kontrollointi kuuluivat Saksan päämääriin, mutta juuri sillä hetkellä sille oli enemmän hyötyä rauhan ylläpitämisestä Venäjän kanssa. – Suomalaisten tukeminen Itä-Karjalassa olisi johtanut väistämättä sotatoimien puhkeamiseen saksalaisten ja venäläisten joukkojen välillä. – Saksan hallitus pelkäsi, että se voisi synnyttää myös sisäpoliittisia ongelmia. • Britannia taas vastusti Suomen Karjalaa koskevia vaatimuksia, koska se tuki Venäjän jakamattomuudesta tiukasti kiinni pitäneitä valkoisia venäläisiä. 12. 3. 08 Markku Kangaspuro 15

Venäjän kansalaissota ja interventio • • Venäjän sisäinen voimasuhde muuttui keväällä 1919 valkoisten menestyksen myötä. Kenraali Maynard aloitti huhtikuussa etenemisen pohjoisesta Muurmannin rautatietä pitkin kohti Petroskoita. – Hänen johtamiensa joukkojen päämääränä oli vallata Pohjois-Venäjän hallitukselle mahdollisimman laaja ja edullinen alue ennen kuin Entente vetäytyisi Venäjältä. • • • Aktivistien ja Mannerheimin silmissä kansainvälinen tilanne näytti kypsältä Pietarin ja Karjalan valloittamiseen. Suomen hallitus ei suostunut Pietaria vastaan tehtävään hyökkäykseen koska venäläiskenraalit ja Entente eivät antaneet takeita Suomen itsenäisyydelle. Pietarin valloituksen sijaan hallitus myöntyi ns. pienemmän Aunuksen ohjelman toteuttamiseen. – tavoitteena oli Itä-Karjalan valtaus vapaaehtoisin joukoin ja paikallisen kansannousun tuella. – Aktivistit uskoivat, että liittoutuneet ja valkoiset venäläiset voitaisiin asettaa tapahtuneen tosiasian eteen ja pakottaa heidät hyväksymään Karjalan liittäminen Suomeen sen jälkeen kun Aunus, Petroskoi ja Lotinanpelto oli valloitettu 12. 3. 08 Markku Kangaspuro 16

Aunuksen retki • Mannerheimin ja pääesikunnan laskelmissa huhtikuussa 1919 käynnistynyt Aunuksen retki liittyi myös Pietarin valloitussuunnitelmaan. – suomalaiset saisivat valkoiset venäläiset tunnustamaan Suomen itsenäisyyden ja Karjalan liittäminen Suomeen valtaamalla Pietarin. – Pietarista tulisi Suomen valtti bolshevikkien kukistumisen jälkeisissä neuvotteluissa. – Hyökkäyksen aloittamisen ajankohtaan vaikutti myös se, että suomalaiset pelkäsivät Petroskoin ja Aunuksen joutuvan Maynardin joukkojen ja sitä myötä valkoisten venäläisten käsiin. – Sen jälkeen haaveet suur-Suomesta olisi voitu unohtaa. Aunuksen sotaretkestä tuli siten sekä valloitussota suur-Suomen luomiseksi että Suomen kansalaissodan jatko Karjalassa • • Hyökkäys epäonnistui mm. paikallisen väestön haluttomuuteen liittyä heimosotajoukkoihin ja puna-armeijan vastatoimiin Myös Suomen sisäpoliittinen tilanne muuttui ratkaisevasti, kun K. J. Ståhlberg valittiin heinäkuussa Mannerheimin sijaan presidentiksi. – Ståhlberg suuntautui Entente-maihin ja vastusti hyökkäävää Venäjän politiikkaa 12. 3. 08 Markku Kangaspuro 17

Uusi vaihe kansainvälisessä politiikassa • Ehkä eniten tilanteen kehitykseen vaikutti Englannin ja Ranskan päätös vetäytyä Venäjältä. • Baltian maat ja suomalaiset ymmärsivät, että niiden on järjestettävä suhteensa Venäjään ilman ulkopuolista apua. • Baltian maat solmivat rauhansopimuksen Venäjän kanssa alkuvuoteen 1920 mennessä ja Entente lopetti Venäjän saarron tammikuussa 1920. • Venäjän ja lännen suhteissa alkoi uusi vaihe. 12. 3. 08 Markku Kangaspuro 18

Gyllingin Karjala-suunnitelma • Tässä tilanteessa, ilmeisesti vuoden 1920 alussa Edvard Gylling kirjoitti Tukholmassa suunnitelman Karjalan Työkansan Kommuunin perustamisesta. • Asia ei ollut uusi: Hän oli ollut punaisen Suomen Kansanhallituksen valtuuskunnan jäsen vuoden 1918 neuvotteluissa Neuvosto-Venäjän kanssa. • Kun punaisten tappio kävi väistämättömäksi, Gylling laati yhdessä Oskari Tokoin ja Yrjö Sirolan kanssa suunnitelman punakaartilaisten evakuoimisesta Karjalaan perustettavaan autonomiseen tasavaltaan 12. 3. 08 Markku Kangaspuro 19

Rajajoen rauhanneuvottelut 1920 • Maaliskuussa 1920 nimitetty Rafael Erichin hallitus asetti tärkeimmäksi tehtäväkseen rauhan solmimisen Neuvosto -Venäjän kanssa. • NL: n ulkoasiain kansankomissariaatti (Narkomindel) hyväksyi 8. 4. 1920 Suomen tekemän ehdotuksen neuvottelujen aloittamisesta. Rajajoen (Sestra) neuvottelut alkoivat neljä päivää myöhemmin. – näkemykset rauhansopimuksen ehdoista olivat kuitenkin liian kaukana toisistaan: • keskeinen kiistakysymys oli Suomen vaatimus Itä-Karjalaan luotavasta neutralisoidusta demarkaatiolinjasta: pääpiirteissään karjalaisten asuttamat alueet Muurmannin rautatien länsipuolella. • Puna-armeijalle ehdotuksen hyväksyminen oli täysin mahdotonta. Se korosti rautatien strategista merkitystä. 12. 3. 08 Markku Kangaspuro 20

Sattuma puuttuu peliin • Rajajoen neuvottelut kaatuivat tuloksettomina • Kansainvälisessä tilanteessa tapahtui kuitenkin äkkikäänne vain kaksi päivää myöhemmin, kun Puola hyökkäsi yllättäen Ukrainaan ja valloitti Kievin. • Neuvostojohto epäili, että hyökkäyksen takana oli laajempi, Englannin johtama interventio-suunnitelma. • Se uskoi, että salaliitto selitti myös suomalaisten taipumattoman asenteen Rajajoen neuvotteluissa. • Todellisuudessa hyökkäys oli yllätys myös Suomelle ja Englannille. • Virhetulkinta tuotti kuitenkin positiivisen tuloksen. – Koska Venäjä pelkäsi Suomen yhtyvän kuvitellun suunnitelman mukaiseen hyökkäykseen, sille tuli kiire käynnistää rauhanneuvottelut uudelleen. Uusi keskusteluyhteys syntyi 11. 5. 1920. 12. 3. 08 Markku Kangaspuro 21

Gyllingin suunnitelma • • • Edvard Gyllingin Moskovaan SKP: n puheenjohtaja Yrjö Sirolalle lähettämä suunnitelma Karjalan kommuunista oli käännetty Narkomindelille jo 24. 3. , hyvissä ajoin ennen Rajajoen rauhanneuvotteluja Ehdotuksen mukaan Karjalan kommuuni muodostettaisiin Kuolan niemimaan suomalaisalueista (Aleksandrovskin ujesti) sekä Kemin ja Aunuksen kuvernementeista. Kommuunista tulisi taloudellinen kokonaisuus, Venäjästä erillinen kansallinen autonomia ja skandinaavisen vallankumouksen alku Karjalan kommuunin olisi oltava taloudellisesti ja hallinnollisesti autonominen. Sen johtoon oli valittava alusta asti ”vain horjumattomasti” kansallista autonomiaa kannattavia henkilöitä. – vähintäänkin puolet kommuunin väestöstä oli oltava karjalaisia ja suomalaisia. – Karjalaisten keskuudessa havaitun nationalismin vuoksi siellä olisi sallittava “määrätyissä rajoissa tietty karjalainen nationalismi ja suomalainen ideologia”. • toimisi vastalääkkeenä rajan takaa tehtävälle suomalaisagitaatiolle. • vaikuttaisi positiivisesti suomalaisiin pienviljelijöihin, jotka olisivat avainasemassa tulevassa vallankumouksessa. 12. 3. 08 Markku Kangaspuro 22

Tarton rauhansopimusneuvottelut • Gylling sai kutsun saapua Moskovaan Puolan Ukrainaan tekemän hyökkäyksen jälkeen. – matkusti Tukholmasta huhtikuun lopulla 1920 selvittämään tarkemmin suunnitelmaansa Neuvosto. Venäjän johtaja V. I. Leninille • Ulkoasiain kansankomissaari Georgi Tshitsherin oli tullut jo Rajajoen rauhanneuvotteluissa siihen johtopäätökseen, että ellei Karjalan kysymystä ratkaistaisi paikallista väestöä tyydyttävällä tavalla, rauhansopimus Suomen kanssa jäisi syntymättä 12. 3. 08 Markku Kangaspuro 23

Ratkaisu kypsyy • • Tshitsherinin tietojen mukaan neuvostovastainen mieliala oli yleistä karjalaisten keskuudessa. Pietarin puoluejohtaja Zinovjevin kuukautta myöhemmin Pohjois-Karjalaan lähettämä Jaakko Mäen (ent. sd-kansanedustaja) johtama retkikunta vahvisti tietojen pitävän paikkansa: – raportin mukaan venäjänkieliset propagandistit valittivat, että väestö suhtautui heihin paikoin jopa vihamielisesti • • • Narkomindel ryhtyi valmistelemaan Karjalan kysymykseen ratkaisua, joka mahdollistaisi rauhan solmimisen Suomen kanssa. Perusratkaisu kypsyi ilmeisesti Gyllingin Moskovassa käymien keskustelujen aikana toukokuun alussa, viimeistään kuitenkin 11. 5. jolloin Narkomindel ehdotti Suomelle uusia rauhanneuvotteluja Politbyro kokoontui 18. 5. ja asetti toimikunnan valmistelemaan ehdotusta Karjalan Työkansan kommuunin perustamisesta Myös Vienan Karjalan (Pohjois-Karjalan) sotilaallinen tilanne oli muuttunut toukokuun aikana. Puna-armeija miehitti alueen ja Uhtuan väliaikainen hallitus pakeni Suomeen. Narkomindel ilmoitti 23. 5. Suomen ulkoministeriölle lähettämässään nootissa, että tilanne oli neuvostojoukkojen kontrollissa ja että neuvostohallitus oli ryhtynyt toimenpiteisiin Karjalan autonomian perustamiseksi Suomi hyväksyi rauhanneuvottelujen aloittamisen 27. 5. ja päiväksi sovittiin 10. 6. 12. 3. 08 Markku Kangaspuro 24

Poliittiset ristiriidat Neuvosto. Karjalan perustamisessa • VKP(b): n Aunuksen kuvernementin aluekonferenssi valitsi 25. -28. 5. oman viisimiehisen organisaatiokomiteansa järjestämään Karjalan asioita. • Pietarin (Zinovjev) ja Aunuksen kuvernementin neuvostoja puolue-organisaatiot toimivat omalla tahollaan ja Moskova omallaan. • Politbyro kokoontui 1. 6. , mutta ei päässyt yksimielisyyteen Karjalan vallankumouskomitean kokoonpanosta orgbyron päätettäväksi • Orgbyro kykeni nimeämään vallankumouskomitean viidestä jäsenestä vain kolme. – Pj Gylling ja jäseniksi Jaakko Mäki sekä VKP(b): n Aunuksen aluekomitean sihteeri Vasili Kudzhijev. Kaksi paikkaa jäi myöhemmin täytettäväksi. 12. 3. 08 Markku Kangaspuro 25

Ulkoministeriö vs NKVD • Karjalassa kahden viikon ajan sekava tilanne. • Moskova oli valtuuttanut Gyllingin johtaman vallankumouskomitean toimimaan Karjalan Työkansan Kommuunin perustavan neuvostojen edustajakokouksen koollekutsujana, • mutta Aunuksen kuvernementin organisaatiokomitea valmisteli samaan aikaan täyttä päätä omaa Petroskoihin 1. 7. koolle kutsuttua yleiskarjalaista neuvostojen edustajakokousta. • Valtakiista ratkesi vasta ulkoministeri Tshitsherinin puututtua asiaan. Hän vaati kesäkuun puolivälissä NKVD: n Vladimirskia panemaan alaisensa järjestykseen. • Tshitsherin lähetti seuraavana päivänä sähkeen Aunuksen kuvernementin organisaatioille ja tshekalle, jossa hän ilmoitti, että vain Gyllingin johtamalla vallankumouskomitealla oli oikeus kutsua koolle neuvostojen edustajakokous KTK: n perustamiseksi. 12. 3. 08 Markku Kangaspuro 26

Päätöslauselma KTK: n perustamisesta • Vladimirskin komitean ensimmäinen perustelu kommuunin perustamiseksi oli Suomen uhka. – – KTK perustettiin bufferi -valtioksi Suomen ja Venäjän välille hillitsemään vaatimuksia Karjalan Suomeen liittämisestä. tarkoitus hillitä suomalaisten aktivistien hyödyntämää karjalaista nationalismia. • • Toinen perustelu oli se, että itsehallinto auttaa karjalaisten elintason ja sivistyksen kohoamista. – – – • Karjalaisten elinolosuhteiden parantaminen nähtiin alueen rauhoittamisen perusedellytykseksi. Karjalassa vallinnut jatkuva nälänhätä, Suomen parempi tilanne ja valkoisten aktiivinen propaganda, mm. lupaukset elintason välittömästä paranemisesta jos Karjala liitettäisiin Suomeen, olivat eräs kaikkein kiistattomimpia karjalaisten tyytymättömyyden aiheuttajia. Venäjän reunamaiden taloudellinen kehittäminen ja niiden kansojen kulttuurin edistäminen kuului tietenkin myös yleisiin puolueen kansallisuuspolitiikan perustehtäviin. Kolmas Vladimirskin perustelu oli se, että Karjalan autonomiasta tulisi vallankumouksen levittämisen tukikohta Suomeen ja muihin Skandinavian maihin. – – • Vladimirsk viittasi Uhtuan hallituksen perustamiseen ja sen toimintaan mm. Rajajoen rauhanneuvottelujen yhteydessä. Valtiorajat ylittävien etnisten siteiden käyttäminen sosialismin aatteiden levittämiseen kuului myös muilla alueilla Neuvostoliiton politiikkaan. Tyypillisiä esimerkkejä tästä ovat Puolan ukrainalaisiin (länsiukrainalaisiin) vetoaminen Ukrainan esimerkin avulla ja Moldavian autonomian perustaminen bessarabialaisiin vaikuttamiseksi. Tässä suhteessa tapahtui selvä muutos kaksikymmentäluvun lopulla, kun neuvostoviranomaisten epäluuloisuus rajan takaa tulevaa porvarillista vaikutusta kohtaan lisääntyi. Kommuunin kansallisesta koostumuksesta (60 % suomalaisia ja karjalaisia) johtuen sen johtaminen annettiin Vladimirskin ehdotuksen mukaan Venäjällä toimineille suomalaisille puoluejärjestöille (Suomalaisjärjestöjen Keskustoimikunta) yhdessä Karjalan bolshevikkien kanssa 12. 3. 08 Markku Kangaspuro 27

Tarton rauhansopimus ja KTK • Ratkaiseva syy KTK: n perustamiseen oli neuvostohallituksen halu rauhoittaa Suomen vastainen raja ja vakiinnuttaa neuvostovalta Karjalassa. • Kysymys ei ollut vain Suomesta, vaan laajemminkin Neuvostoliiton ulkopolitiikasta Itämeren alueella. • Tshitsherin totesi Rajajoen epäonnistuneiden rauhanneuvottelujen jälkeen, että Neuvostoliiton ulkopoliittisten suhteiden normalisoiminen Itämeren alueen valtioihin riippui ratkaisevasti rauhansopimuksen syntymisestä Suomen kanssa. Se vaati ratkaisun aikaan saamista Karjalan kysymyksessä. 12. 3. 08 Markku Kangaspuro 28

Tarton rauhansopimus • VTs. IK antoi julistuksen Karjalan Työkansan Kommuunin perustamisesta 8. 6. 1920 • Tarton rauhanneuvottelut alkoivat 12. 6. 1920. • Rauhansopimuksen lopullinen versio allekirjoitettiin 14. 10. 1920. • Karjalan Työkansan Kommuunin perustaminen antoi neuvostovaltuuskunnalle edun, mutta neuvottelujen onnistumista se ei vielä taannut. • Kiistakysymykseksi jäi lopulta se, miten Karjalalle myönnetty autonomia otetaan huomioon rauhansopimuksessa 12. 3. 08 Markku Kangaspuro 29

Autonomian määrittäminen • • • 22. 9. 1920, vain päivä sen jälkeen, kun neuvostovaltuuskunta oli antanut Itä-Karjalan itsehallintoa koskevan ilmoituksen, VTs. IK: n puhemiehistö hyväksyi Tshitsherinin ja Gyllingin vaatiman päätöslauselman, jossa Karjalalle määrättiin perustettavaksi kaikki sen itsehallinnon toteuttamiselle ja vapaalle kehitykselle tarpeelliset elimet. Gyllingin yhdessä Narkomindelin kanssa Tarton rauhansopimusneuvottelujen tarpeisiin valmistelemat julkilausumat loivat perustan KTK: n itsehallinnolle. Neuvosto-Venäjän tarve saada aikaan rauhansopimus Suomen kanssa pakotti sen poikkeuksellisiin järjestelyihin Karjalan autonomian muodostamisessa. – Ilman Suomen muodostamaa uhkaa ennen kaikkea Muurmannin rautatietä kohtaan Karjalan autonomia ei olisi missään tapauksessa syntynyt ainakaan toteutuneessa laajuudessa. – Moskova määritteli Karjalan autonomian laajuuden tarkemmin kuin se muuten olisi todennäköisesti tehnyt. • Karjalaiset eivät olisi vähälukuisuutensa ja suhteellisen kehittymättömän poliittisen valmiutensa vuoksi kyenneet yksin muodostamaan riittävää painostustekijää keskusvaltaa kohtaan. – Ilman ulkopoliittista ulottuvuutta myöskään suomalaiset punaiset eivät olisi saaneet niin keskeistä roolia Karjalassa kuin mihin he nyt joutuivat – Rauhanneuvotteluilla oli ratkaiseva vaikutus siihen, että Karjalalle myönnettiin Gyllingin vaatima laaja taloudellinen autonomia ja että sille perustettiin kansantalousneuvosto. • selvä poikkeama yleisestä linjasta. – Gylling arvioi neuvostovaltuuskunnan Tartossa antaman lausuman takaavan KTK: lle niin laajan kansallisen itsehallinnon taloudessa, hallinnossa ja kulttuurissa, että se riittäisi ainakin 50 vuodeksi eteenpäin 12. 3. 08 Markku Kangaspuro 30