Jumalan kaikkitietvyys ja kaitselmus Mikko Posti mikko postihelsinki

Jumalan kaikkitietävyys ja kaitselmus Mikko Posti mikko. posti@helsinki. fi

Eteenpäin - Kolminaisuusaihe on nyt tämän luentosarjan osalta paketissa. Jos et saanut vielä tarpeeksesi, niin kurssin verkkosivulla on muutama kirjallisuusvinkki.

Pari sanaa vapaasta tahdosta ja moraalista - Vapaata tahtoa on yleensä filosofiassa pidetty moraalisen vastuun edellytyksenä. Puu ei ole moraalinen agentti, ihminen on. - Keskiajan teologit: ihmiselle oltava vapaa tahto. Mm. teologiset syyt. - Voluntaariset vs. luonnolliset syyt. - Vapaa tahto kykynä valita toisin. Kaksi tapaa ymmärtää tämä: kyky toimia eri tavoin eri aikoina vs. kyky toimia eri tavoin samana aikana. - Modernissa terminologiassa libertarianismi vs. kompatibilismi. Ensimmäisen mukaan vapaus ei ole yhteensopivaa determinismin kanssa, jälkimmäisen mukaan on. - Keskiajalla voluntaristit yleensä libertarianisteja.

Jumalan kaikkitietävyys I - Kaikkitietävyys (omniscientia) yksi Jumalan klassisista attribuuteista eli ominaisuuksista antiikin filosofiasta lähtien. - Kaikkien klassisen teismin edustajien hyväksymä oppi. Myös juutalaisessa ja islamilaisessa traditiossa. - Tässä traditiossa kaikkitietävyys ymmärretään kirjaimellisesti. Jumala tietää kaiken. - Kuka muistaa Platonin tiedon määritelmän? Eli mitä on tieto?

Jumalan kaikkitietävyys II - Ongelmakohtia: 1. täydellisen olennon tieto epätäydellisistä asioista. Voiko Jumalalla olla epätäydellisiä ajatuksia? Miten Jumala tietää esim. ihmisten synnit tai muut huonot asiat? - Skolastiikassa ajateltiin usein, että Jumala tietää luotuja olentoja koskevat asiat omaa olemustaan koskevan tiedon kautta. - 2. Jumalan tieto futuurisista kontingenttilauseista, eli tulevaisuuteen suuntautuvista lauseista, jotka voivat olla niin tai näin.

Futuurikontingentit ja kaikkitietävyys I - Modaalikäsitteet: välttämätön, mahdollinen tai kontingentti, mahdoton. Määrittävät lauseen tai asian ”moodin”. - Tehtävä: Keksi esimerkkejä, eli väitelauseita jotka edustava näitä kolmea tyyppiä. - Jos Jumala on kaikkitietävä, Jumalan on tiedettävä kaikki välttämättömät asiat, kontingentit asiat ja mahdottomat asiat. Muotoile mikä tahansa väitelause, niin kaikkitietävän Jumalan on erehtymättömästi tiedettävä onko se tosi vai ei. - Modaalikäsitteet soveltuvat sekä lauseisiin että asioihin.

Futuurikontingentit ja kaikkitietävyys II - Mutta entä sellaiset lauseet kuin: ”Ensi viikon keskiviikkona Helsingissä sataa. ” tai ”Kuolemansa jälkeen William Ockham saa ikuisen pelastuksen” tai ”Huomenna syön jäätelön. ” - Mitä seuraa siitä jos Jumala tietää ikuisesti ja erehtymättömästi ovatko nämä lauseet tosia vai eivät? - Tässä on skolastisen teologian keskeisin kaikkitietävyyteen liittyvä ongelma. - Aika ja modaliteetti: menneet ja nykyiset tapahtumat ovat välttämättömiä (Aristoteles). Tulevat tapahtumat ovat (usein mutta eivät aina) kontingentteja.

Boethius & futuurikontingentit I Ongelma: ”Jos Jumala näkee ennalta kaikki asiat eikä voi erehtyä millään tavalla, silloin se minkä kaitselmus on nähnyt ennalta tapahtuvan, tapahtuu välttämättä. Jos siis Jumala tietää ennalta ikuisuudesta lähtien, ei vain mitä ihmiset tulevat tekemään, vaan myös heidän suunnitelmansa ja tahtomuksensa, mitään vapautta valita ei voi olla olemassa. Näin on koska ei voi olla mitään tekoa tai minkäänlaista tahtomusta, jota Jumalan erehtymätön kaitselmus ei olisi nähnyt ennalta. Sillä jos ihmisten tahtomukset voisivat toteutua toisella tavalla kuin ne on ennalta nähty, ei kyseessä olisi varma esitieto tulevaisuudesta, vaan pikemminkin epävarma mielipide. Ja minkään tällaisen uskominen Jumalasta olisi jumalatonta. ” (Boethius De consolatio philosophiae V. 3. ) Tehtävä: selitä omin sanoin mikä tässä on ongelmana?

Boethius & futuurikontingentit II Karkea versio Boethiuksen ratkaisusta esitieto-ongelmaan: 1. Jumala on transsendenttina ja muuttumattomana oliona ajan ulko- tai yläpuolella. Aikamääreet kuten nyt, eilen tai huomenna eivät koske Jumalaa samalla tavalla kuin meitä.

Boethius & futuurikontingentit II Karkea versio Boethiuksen ratkaisusta esitieto-ongelmaan: 1. Jumala on transsendenttina ja muuttumattomana oliona ajan ulko- tai yläpuolella. Aikamääreet kuten nyt, eilen tai huomenna eivät koske Jumalaa samalla tavalla kuin meitä. 2. Kaikki mikä meidän näkökulmastamme tapahtuu menneessä tai tulevassa ajassa tapahtuu Jumalan näkökulmasta ikuisessa nykyhetkessä (nunc aeternitatis)

Boethius & futuurikontingentit II Karkea versio Boethiuksen ratkaisusta esitieto-ongelmaan: 1. Jumala on transsendenttina ja muuttumattomana oliona ajan ulko- tai yläpuolella. Aikamääreet kuten nyt, eilen tai huomenna eivät koske Jumalaa samalla tavalla kuin meitä. 2. Kaikki mikä meidän näkökulmastamme tapahtuu menneessä tai tulevassa ajassa tapahtuu Jumalan näkökulmasta ikuisessa nykyhetkessä (nunc aeternitatis) 3. Se mitä me tiedämme tapahtuvan nykyhetkessä on välttämätöntä (Aristoteles), mutta tästä ei seuraa determinismiä. Esim. jos minä näen ja tiedän, että te istutte, teidän istumisenne on kyllä jossain mielessä välttämätöntä mutta ei siksi, että minä tiedän teidän istuvan. Ts. Minun tietoni asioista ei tee mitään välttämättömäksi (does not necessitate).

Boethius & futuurikontingentit II Karkea versio Boethiuksen ratkaisusta esitieto-ongelmaan: 1. Jumala on transsendenttina ja muuttumattomana oliona ajan ulko- tai yläpuolella. Aikamääreet kuten nyt, eilen tai huomenna eivät koske Jumalaa samalla tavalla kuin meitä. 2. Kaikki mikä meidän näkökulmastamme tapahtuu menneessä tai tulevassa ajassa tapahtuu Jumalan näkökulmasta ikuisessa nykyhetkessä (nunc aeternitatis) 3. Se mitä me tiedämme tapahtuvan nykyhetkessä on välttämätöntä (Aristoteles), mutta tästä ei seuraa determinismiä. Esim. jos minä näen ja tiedän, että te istutte, teidän istumisenne on kyllä jossain mielessä välttämätöntä mutta ei siksi, että minä tiedän teidän istuvan. Ts. Minun tietoni asioista ei tee mitään välttämättömäksi (does not necessitate). 4. Vastaavasti Jumalan ikuisesti nykyhetkinen varma tieto maailman tapahtumista ei tee kontingenteista tapahtumista välttämättömiä. - Ehdollinen välttämättömyys (necessitas conditionalis, necessitas ex suppositione) ≠ ehdoton välttämättömyys (necessitas simplex, necessitas absoluta) - Tieto ei ole kausaalista

Tuomas & futuurikontingentit Teksti: Summa theologiae 1 a, q. 14 a. 13 ”Koskeeko Jumalan tieto futuurisia kontingentteja? ”, respondeo. - Mitä Boethiukselta tuttuja elementtejä Tuomaan vastauksessa on? - Miksi Tuomas erottelee toisistaan tällä hetkellä aktuaaliset kontingentit asiat ja asiat, jotka ovat kontingentteja suhteessa niiden syihin? - Miksi Tuomaan mukaan Jumalan esitieto ei johda siihen, että kaikki tapahtuisi välttämättömästi?

Jumalan kaitselmus I - Jumalan kaitselmus (providentia divina): Jumala välittää luomakunnasta ja ohjaa luomakuntaa hyvän suunnitelmansa mukaisesti. Jumalan ulospäin suuntautuva (ad extra) toiminta ei jää luomiseen. - Koska Jumala on kaikkitietävä, täydellisen hyvä, ja kaikkivoipa Jumala 1. tietää menneet, nykyiset ja tulevat tapahtumat; 2. haluaa ohjata luomakuntaa hyväntahtoisesti hyvään suuntaan; 3. kykenee toteuttamaan suunnitelmansa pienintä yksityiskohtaa myöten. - Jumalan suunnitelma toteutuu kuitenkin (osittain) luotujen syiden kautta. - Kaikkien valtavirran kristillisten teologien hyväksymä oppi. Juuret antiikin filosofikouluissa, etenkin stoalaiset, keski- ja uusplatonistit, myös peripateetikot. - Ulottuuko kaitselmus partikulaarisiin olioihin? Antiikin filosofian ja kristillisen teologian välinen vuorovaikutus. - Matteus 10: 29 -31 ”Varpusia saa kolikolla kaksi, mutta yksikään niistä ei putoa maahan, ellei teidän Isänne sitä salli. Teidän jokainen hiuskarvannekin on laskettu. Älkää siis pelätkö. Olettehan te arvokkaampia kuin kaikki varpuset. ” -

Jumalan kaitselmus II - Kaitselmuksen päämääränä järjestyksen toteuttaminen ja ylläpitäminen luomakunnassa - Jumalan kaitselmus (providentia) ja hallinta (gubernatio). Ensimmäinen on vain Jumalan toimintaa, jälkimmäinen toteutuu alempien syiden kautta. Causa remota vs. causa proxima. - Miten oppi Jumalan kaitselmuksesta voidaan sovittaa yhteen kontingenttien tapahtumien kanssa? - Kysymys: Miten tämä ”kaitselmusongelma” eroaa ”esitieto-ongelmasta”? - Entä miten Jumalan kaitselmus voidaan sovittaa yhteen maailmassa tapahtuvien pahojen asioiden kanssa?

Jumalan kaitselmus – Tuomas Akvinolainen - Kysymys: Miten Akvinolainen selittää kommentaarissaan Aristoteleen Metafysiikkaan Jumalan kaitselmuksen ja kontingenssin yhteensopivuuden? - Akvinolaisen teoria on selvästi Augustinus-vaikutteinen. De civitate Dei V. Toisaalta Akvinolaisen tavoitteena on totuus eikä omaperäisyys…

Jumalan kaitselmus – Tuomas Akvinolainen - Jos Jumala on asettanut meidät toimimaan juuri tietyllä tavalla kontingentisti, ja Jumalan suunnitelma toteutuu varmasti, olemmeko me vapaita? - Erottelu ylemmän ja alemman tason syiden välillä, vrt. romaani ja sen kirjoittaja. - Modernissa filosofiassa kompatibilistit ajattelevat, että determinismi on yhteensopivaa tahdon vapauden kanssa. Onko Akvinolainen kompatibilisti?

Pahan ongelma keskiajalla - Toinen filosofis-teologinen pulma liittyen Jumalan kaitselmukseen. Miksi maailmassa on pahaa jos Jumala on hyvä, kaikkivoipa ja kaikkitietävä? Ns. pahan ongelma tai teodikea. - Modernissa filosofiassa tuttu etenkin Leibnizilta. - Adams: keskiajan teologiassa Jumala ei ole moraalisesti vastuussa ihmisille, koska Jumala on ontologisesti ja eettisesti ihmisen yläpuolella. Tässä mielessä pahan ongelma keskiajalla eroaa moderneista keskusteluista.

Pahan ongelma keskiajalla: kaksi strategiaa - Aksidentaalinen strategia: Jumala antaa ihmiselle vapaan tahdon, joka on erittäin hyvä asia. Jotkut ihmiset käyttävät vapauttaan huonoihin valintoihin, joka on ikävää. Silti maailma on parempi paikka kun on olemassa vapaita luotuja olioita. Paha on ikävä sivutuote, joka seuraa Jumalan hyvästä suunnitelmasta. - Instrumentaalinen strategia: ihmisten huonot valinnat ovat osa Jumalan kokonaissuunnitelmaa. Ihmisten näkökulmasta nämä teot ovat syntejä ja pahoja tekoja, mutta Jumalan kokonaisnäkökulmasta ne tekevät maailmasta paremman paikan.

Pahan ongelma keskiajalla kaksi strategiaa Petrus Auriol, Sentenssikommentaari d. 40, a. 2, 919 a, B ”Eräät asiat kuuluvat kaitselmuksen alaisuuteen, vain siten että ne liittyvät siihen aksidentaalisesti (per accidens) ja tästä huolimatta kaitselmus ohjaa ne oikeaan suuntaan jälkikäteen. Esimerkkejä tällaisista asioista ovat pahat teot ja synnit, jotka eivät kuulu kaitselmuksen alaisuuteen itsessään (per se) niin että ne olisivat kaitselmuksen määräämiä. Ne seuraavat kuitenkin kaitselmuksen ennalta määräämien asioiden vapaudesta ja toiminnasta, ja tulevat myöhemmin oikaistuiksi rangaistusten avulla. ” Kysymys: kumpaa strategiaa Auriol edustaa?

Pahan ongelma keskiajalla kaksi strategiaa Matteus Aquaspartalainen, Quaestiones disputatae de productione rerum et de providentia, q. 2. (ed. Gal, p. 260) Onko parempi, että Jumalan kaitselmus hallitsee maailmaa sallimatta pahaa vai sallien pahan? Näyttää siltä että on parempi, että Jumalan kaitselmus sallii pahan koska 10. ”Universaalisen hallitsijan tulee suhtautua universaaliseen valtakuntaan samoin kuin partikulaarinen hallitsija suhtautuu partikulaariseen valtakuntaan. Mutta partikulaarinen hallitsija ei millään tavalla voi sallia tietoisesti pahan tapahtuvan osassa ilman että kyseessä on suuri epäjärjestys, pahuus tai välinpitämättömyys. Niinpä samalla tavalla universaalinen hallitsija ei voi sallia pahan tapahtuvan kokonaisuudessa ilman että kyseessä on suuri epäjärjestys, pahuus tai välinpitämättömyys. Mutta Jumala on universaalinen hallitsija: näin ollen Jumalan kaitselmus ei voi missään nimessä sallia pahuutta maailmassa. ”

Pahan ongelma keskiajalla kaksi strategiaa Matteus Aquaspartalainen, Quaestiones disputatae de productione rerum et de providentia, q. 2. (ed. Gal, p. 274– 275) ”Tilanne on erilainen jos kyseessä on partikulaarinen hallitsija, joka hallitsee jotain osaa, ja jos kyseessä on universaalinen hallitsijaa, joka hallitsee kokonaisuutta. Sillä jos partikulaarinen hallitsija sallii pahan tapahtuvan, hän ei kykene eikä tiedä kuinka voisi saada aikaan hyvää pahasta. Mutta universaalinen hallitsija sallii jonkin pahan asian tapahtuvan, voidakseen saada aikaan jotain hyvää. Ja kuten on sanottu, universaalinen hallitsija ei salli pahaa tapahtuvan kokonaisuudessa. Päinvastoin, jos jotain pahaa tapahtuu osassa, hän johtaa sen kokonaisuuden hyväksi. ” Kysymys: kumpaa strategiaa Aquaspartalainen edustaa?