Jukolakoulu Teoria 2 Tunnin sislt Edellisen tunnin kertaus

Jukola-koulu Teoria 2

Tunnin sisältö • Edellisen tunnin kertaus sekä yhteisiä ja yksittäisiä oivalluksia. • Kuulumisia Jukolan viestin tiimoilta. Suunnistuksen perusteet, osa 2. 1. Suunnassa kulku ja sijainnin määrittäminen 2. Korkeuskäyrät 3. Reitinvalinnat ja mitkä asiat niihin vaikuttavat 4. Rastinotto 5. Jokamiehenoikeudet ja suunnistajan liikkuminen luonnossa • Tärkeitä linkkejä

Suunnistuksen perusteet osa 2

Suunnassa kulku • Kompassi on apuväline suunnan määrittämistä ja suunnassa kulkua varten. • Suunnistaminen tulee kuitenkin perustua kartanluvun oppimiseen. Kompassi on apuväline. • Kartan ja kompassin kanssa maastossa kulkiessa on samanaikaisesti luettava karttaa, tarkistettava suuntaa, havainnoitava ympäröivää maastoa ja katsottava mihin astuu. Nämä taidot kehittyvät vähitellen suunnistusharjoittelun edetessä. 1.

Sijainnin määrittäminen 1. • Oman sijainnin määrittämisen edellytys on kartan oikea suuntaaminen ja karttamerkkien tunteminen. • Olinpaikkaa määrittäessä kiinnitetään huomio suuriin ja selkeisiin kohteisiin ja niiden suuntaan maastossa, kuten rakennukset, avoimet alueet, sähkölinjat, tiet ja ajourat. • Suunnistustaidon kehittyessä korkeuskäyrien lukeminen on tärkeässä roolissa.

Sijainnin määrittäminen • Tilanteissa, jossa maaston kohteet eivät täsmää kartalla oletetun paikan kohteiden kanssa, kannattaa • palata uudestaan takaisin paikkaan, jossa edellisen kerran oma olinpaikka oli varmistettu, • tai katsoa kartalta sijainti, jossa edellisen kerran oli varma sijainnistaan, ja etsiä oma sijainti kartanluvulla ”taakse päin” eli mihin suuntaan ja miten pitkän matkan olen sieltä kulkenut; etene sen jälkeen selkeään kohteeseen sijainnin varmistumiseksi, • tai etsiytyä (suunnalla) selkeään kohteeseen, jonka löytää kartalta, esim. mäen korkein kohta, polun risteys, tie ym. 1.

Sijainnin määrittäminen • Maaston pelkistäminen 1.

2. Korkeuskäyrät • Maaston muotojen eli korkeuskäyrien hahmottaminen kartasta on keskeinen osa suunnistusta. • Aloittelijalle korkeuskäyrien hahmottaminen on usein vaikein asia mutta sitä voi harjoitella. Maaston muoto, joka on kuvattu karttaan korkeuskäyrillä.

Korkeuskäyrät 2. • Korkeuskäyrien väli on yleensä korkeussuunnassa 5 metriä. • Usein käytetään myös apukäyriä ”puolittamaan” korkeuskäyrien väli. • 2, 5 metrin käyräväliä käytetään jos korkeuserot ovat vähäiset. • 2 metrin käyräväliä käytetään sprinttisuunnistuskartoissa. • Käyrillä kuvattuja kohteita käytetään usein myös rastipisteinä (notko, nenä, kumpare, suppa). • Korkeuskäyrien tutkiminen on hyvä aloittaa kukkulan ja supan eroavaisuuden hahmottamisella.

2. Korkeuskäyrät Kukkula, suppa ja pistekumpare kuvattuna maastossa ja kartalla.

Reitinvalinta 3. • Reitinvalinta on suunnitelma, miten etenet rastille. • Reitinvalintaan vaikuttaa: • • Maaston luonnolliset esteet, maastopohja ja kulku-urat, Tavoitekohteet eli ”stopparit”, Kiertävän reitin pituus, Omat taidot ja kyvyt. • Aloittelijan kannalta paras reitti on turvallinen ja luotettava valinta esimerkiksi polkua tai tietä pitkin. • Kokeneemmalle suunnistajalle suorempi reitti voi olla nopeampi, mutta virheen riski kasvaa.

Rastinotto 4. • Rasti on suunnistustehtävän kohde, päämäärä. Rasti on aina selvässä karttamerkkikohteessa, joten rastia lähestyessä on tärkeämpää etsiä tätä odotettavissa olevaa kohdetta kuin vain oranssivalkoista lippua. • Rastinotto eli rastin lähestyminen alkaa odotetusta kohteesta ”kirkontornilta”. • Kirkontornilla tarkoitetaan jotakin selkeää, maastosta erottuvaa kohdetta rastiympyrän reunalla tai hieman sen ulkopuolella. Oleellista kirkontornissa on se, että se on helppo havaita tai sen luokse pääsee jotakin johdattelevaa reittiä tai maastonmuotoa seuraten, esimerkiksi polkua tai mäen reunaa seuraamalla.

Rastinotto • Rastinotto kannattaa tehdä tarkasti 4.

Jokamiehenoikeudet ja suunnistajan liikkuminen luonnossa 5. • Jokamiehenoikeus on ainutlaatuinen järjestelmä, joka takaa oikeuden käyttää luontoa maksutta tietyin edellytyksin riippumatta siitä kuka alueen omistaja tai haltija on. • Jokamiehenoikeus on suunnistustoiminnan perusta. Se määrittää yksittäisen suunnistajan oikeudet ja velvollisuudet. • Jokamiehenoikeuksiin sisältyy vastuu elävästä luonnosta ja muiden luonnon käyttäjien tarpeiden huomioimisesta

Jokamiehenoikeudet ja suunnistajan liikkuminen luonnossa 5. Kielletyt alueet Näille alueille meno on aina kiellettyä, vaikka niitä ei olisi merkitty karttaan tai maastoon kielletyiksi alueiksi: • Piha-alueet, tonttimaat, • Viljellyt, eli kylvetyt, kasvavat ja orastavat pellot, • Istutukset (puutarhat, nuoret taimikot ym. ), • Moottoritiet, moottoriliikennetiet, junaradat ym. , • Luonnonsuojelualueet, joilla on voimassa liikkumisrajoitus, • Muut alueet, joilla on voimassa viranomaisen asettama liikkumiskielto.

Jokamiehenoikeudet ja suunnistajan luonnossa liikkuminen 5. Kielletyt alueet Maastoon ja/tai karttaan merkityt kielletyt alueet ovat: • piha-alueet, pellot ja istutukset (esim. nuoret taimikot), • riistan suoja-alueet, • maastoon viitoituksella rajatut arat kohteet ja alueet, • lintujen pesät, • uhanalaisten kasvien esiintymät, • luonnonsuojelualueet, • muut luonnonsuojelullisesti arvokkaat kohteet (lehdot, jäkäliköt ym. ). Suunnistustapahtumissa kielletyt alueet merkitään karttaan violetilla pystyviivoituksella. Karttamerkin mukaan kiellettyjä alueita ovat aina pihaalueet/tonttimaat (oliivinvihreä) ja viljelty pelto (pistepelto). Sprinttisuunnistuskartalla useat karttamerkit sisältävät lajisääntöjen mukaisen tiedon kielletystä kohteesta.

Tärkeitä linkkejä: • Opettele suunnistussanastoa: suunnistusliitto. fi/media/suunnistussanasto/ • Tutustu suunnistuksen lajisääntöihin: suunnistusliitto. fi/kilpailu/saannot-ja-ohjeet/lajisaannot/ • Lisätietoa jokamiehenoikeuksista: ymparisto. fi/fi-FI/Luonto/Jokamiehenoikeudet%2816989%29 • Suunnistajan fyysinen harjoittelu: suunnistusliitto. fi/2015/01/suunnistajan-fyysinen-harjoittelu/