Johdanto Tm on nettiversio kasvatustieteen pivill 20 21

Johdanto Tämä on nettiversio kasvatustieteen päivillä 20 -21. 11. 2003 pidetystä powerpoint esitelmästäni Mitä termit varhaiskasvatus ja esiopetus tarkoittavat? (Härkönen 2003 b). Tähän nettiversioon on lisätty suullista puhetta vastaavia dioja, joten esityskin on pidentynyt. Esitelmä perustuu laajaan tutkimukseeni (Härkönen 2003 a), jossa analysoitiin kolmenkymmenen vuoden aikana Suomessa julkaistujen varhaiskasvatuksen ja esiopetuksen keskeisten oppikirjojen ja kolmen artikkelin sisältämiä varhaiskasvatuksen ja esiopetuksen määritelmiä. Analysoidut teokset on mainittu tutkimuksen lähdeluettelossa (Härkönen 2003 a, 247 -260). Mainittujen teosten tarkat kontekstuaaliset tiedot ovat tutkimuksen liitteessä 1 (emt. , 261 -262) sekä mallintamisen tulokset tutkimuksen liitteessä 2 (emt. , 263 -267). Tässä esityksessä mainittavien muutamien muiden henkilöiden teosten lähdetiedot löytyvät mainitun teoksen lähdeluettelosta. Yksi kuvio (kuvio 21) viittaa tekijän tutkimukseen Esiopetus ja esiopetussuunnitelma varhaiskasvatuksen viitekehyksessä (Härkönen 2002). Lähteet diassa 43.

Johdantoa edelleen: Tutkimuksessa (Härkönen 2003 a) siis tutkittiin varhaiskasvatuksen ja esiopetuksen keskeisten oppikirjojen ja kolmen artikkelin sisältämiä varhaiskasvatuksen ja esiopetuksen määritelmiä. Määritelmät analysoitiin ja mallinnettiin ensimmäisen tason laajempaan ja toisen tason tiivistettyyn muotoon. Tässä esitelmässä olevat kuviot ovat kyseisiä tiivistettyjä t-malleja. Aluksi esitän tutkimuksen tavoitteet, aineiston ja analyysin, joitakin esimerkkejä yhden, kahden ja kolmen ulottuvuuden (ekstension) malleista ja omien tutkimusten tuottamia uudistuksia määritelmiin. Lopuksi esitän tutkimuksen antamia viitteitä meneillään olevassa opettajankoulutuksen tutkintorakenneuudistuksessa tehtävään varhaiskasvatuksen ja samalla esiopetuksen ydinainesanalyysiin.

Tutkimuksen (Härkönen 2003 a) ongelmat:

Aineisto ja aineiston analyysi Aineisto: 12 suomalaista varhaiskasvatuksen ja esiopetuksen yleisoppikirjaa ja 3 artikkelia (ks. Härkönen 2003 a, 261 -262), jotka käsittelevät varhaiskasvatuksen määrittelyä. Aineisto kattaa kolmenkymmenen vuoden aikajakson. Kyseessä on teksteissä olevien määritelmien sisällön analyysi ja kahden tasoinen mallintaminen. Malli on todellisuuden yksinkertaistettu ja idealisoitu kuvaus. Karvonen 2003 a (ks. Härkönen 2003 a, 72): ”Intensio eli sisältö: ne kriteerit tai tunnusmerkistö jota kulloinkin pidetään voimassa. ” ”Ekstensio eli sovellutusala. Mitkä oliot maailmasta kelpaavat käsitteen mukaisiksi eli täyttävät intensiossa annetut kriteerit. ” ”Ihmiset havainnoivat maailmaa käsitteiden tai siis intensioiden läpi. Tunnistavat maailmasta intensioiden mukaisia asioita. Maailman oliot jakautuvat eri tavoin. ” Härkönen (2003 a, 72): ”Tieteelliset päätelmät varhaiskasvatuksesta ovat riippuvaisia siitä, millaisia ilmiöitä (olioita) luetaan kuuluviksi varhaiskasvatuskäsitteeseen. ”

Seuraavan kuvion selityksiä: Kuvio (1 t) perustuu varhaiskasvatuksen määritelmiin, joissa varhaiskasvatus-käsite on tarkoittanut yhtä ekstensiota, ulottuvuutta, joka on käytäntö (lähteet: ks. Härkönen 2003 a, 263). Mallin keskeisimmät kriteerit, intensiot, ovat hoito, kasvatus ja opetus. Tämä tarkoittaa sitä, että käytännön kasvatusilmiössä on oltava näitä kolmea elementtiä, jotta ylimalkaan olisi kyse varhaiskasvatuksesta. Lisäksi niiden tulee kietoutua yhteen ja niissä on vallittava vuorovaikutuksellisuus. Todettakoon tärkeä asia, että kaikissa tekstien määritelmissä on mainittu ikä, mutta en toista sitä kuvioissa. Ikä vaihtelee hieman, mutta tavallisesti varhaiskasvatuksella tarkoitetaan alle kouluikäisten lasten kasvatusta, opetusta ja hoitoa. Joissakin määritelmissä varhaiskasvatuksella halutaan tarkoittaa 0 -8 -vuotiaiden lasten kasvatusta. Esiopetuksella on tarkoitettu samaa kuin varhaiskasvatuksella tai rajattu 3 -6 -vuotiaisiin tai pelkästään 6 vuotiaisiin.

Varhaiskasvatus käytäntönä · hoito · kasvatus · opetus · ne kietoutuvat yhteen · vuorovaikutusluonne KUVIO 1 t. Varhaiskasvatus-käsitteen tiivistetty yhden ulottuvuuden käytännön malli.

Seuraavan kuvion selityksiä: Kuviossa 3 t varhaiskasvatus-käsite tarkoittaa kahta ekstensiota, käytäntöä ja tiedettä (lähde: ks. Härkönen 2003 a, 263). Käytännöllä on kolme intensiota: perushoito, kasvatus ja opetus. Toisin sanoen varhaiskasvatuksessa on oltava nämä kolme tekijää, jotta se ylimalkaan on varhaiskasvatuskäytäntöä. Tieteen on omattava teoriaa ja tutkimusta, jotta olisi kyse varhaiskasvatuksesta tieteenä. Todettakoon, että tieteenkin ekstensioon sisältyy kohderyhmän ikärajaus, varhaiskasvatusikäisiin lapsiin kohdistuva tiede ja tutkimus. Tämä on voimassa kaikissa määritteissä, vaikka sitä ei ole toistettu kuvioissa. Tässä kuvion 3 t osoittamassa tulkinnassa nuoli osoittaa, että määritelmän mukaan käytäntö ja tiede ovat molemminpuolisessa vuorovaikutuksessa keskenään.

Varhaiskasvatus tieteenä · teoria · tutkimus Varhaiskasvatus käytäntönä · perushoito · kasvatus · opetus KUVIO 3 t. Varhaiskasvatus-käsitteen tiivistetty kahden ulottuvuuden tiedemalli.

Seuraavien kuvioiden selityksiä: Kuviot 5 t, 7 t, 9 t, 11 t, 13 t ja 15 t (lähteet: ks. Härkönen 2003 a, 264 -266) tuovat esiin varhaiskasvatuskäsitteeseen kolme ekstensiota, ulottuvuutta. Kaikissa on käytännön ulottuvuus. Käytännön intensioissa on muutosta. Hoito mainitaan kaikissa paitsi yhdessä mallissa, kasvatus mainitaan kaikissa, mutta kuviossa 15 t se merkitään vuorovaikutukseen kehityksen ja kasvamisen kanssa. Opetus-käsite muuntuu seuraavasti: keksivä oppiminen, opetus, oppiminen, opetus vuorovaikutuksessa oppimisen kanssa. Tärkeitä lisäkriteereitä on nähtävänä kuvioissa. Varhaiskasvatuksen tiede-ekstensio on kaikissa mainituissa malleissa. Kielellinen ilmaisu vaihtelee: tieteellinen perusta, tutkimusalue, tiede, tieteellinen ja akateeminen. Kuviossa 9 t mainitaan keskeisimmät tieteen intensiot; ne ovat samat kuin yleisen kasvatustieteen, mutta varhaiskasvatuksen alueeseen sovellettuna. Kaikissa määritelmissä tieteen intensiot eivät tule laajasti esiin; kuviossa 11 t esittäytyvät vain ekstensiot ilman intensioita.

Kuvioiden selitykset jatkuvat: Kyseessä ovat edelleen kuviot 5 t, 7 t, 9 t, 11 t, 13 t ja 15 t (lähteet: ks. Härkönen 2003 a, 264 -266). Kolmas, myöhimmin mukaan tullut ulottuvuus liittyy varhaiskasvatuksen alan koulutuksiin, koulutusohjelmiin ja oppiaineeseen. Kriteereissä ilmaistaan yhteyttä kahteen muuhun ulottuvuuteen, käytäntöön ja tieteeseen. Kuvioissa 13 t ja 15 t yhteyttä käytäntöön ei ole mainittu. Varhaiskasvatus-käsitteen ulottuvuuksien väliseen yhteyteen on kiinnitetty huomiota muissa paitsi kuvioissa 11 t ja 15 t. Perusteellisimmin yhteyksiä on kuvattu kuviossa 9 t: Perustan muodostaa varhaiskasvatuksen käytäntö, se vaikuttaa tieteeseen, ja oppiaine muodostuu käytännön ja tieteen - tässä teorian vuorovaikutuksesta.

Varhaiskasvatuksella on tieteellistä perustaa · perusteorioita (keksivän oppimisen teoriat) · kasvatustavoitteet teorian asemessa · tutkimus Akateeminen koulutusohjelma · tieteellis-ammatillinen Varhaiskasvatuksen käytäntö · kasvatus · keksivä oppiminen · vuorovaikutuksellisuus KUVIO 5 t. Varhaiskasvatus-käsitteen tiivistetty kolmen ulottuvuuden kasvatustieteellinen malli.

Varhaiskasvatus tutkimusalueena · ei itsenäinen tieteenala · pohjatieteiden hyväksikäyttö · systemaattista tietovarastoa on · tutkimus · teoria yleisesti rajoittunutta · tiedekäsitys: jatkuva muutos Varhaiskasvatus oppiaineena · yhteydessä tieteeseen · yhteydessä käytäntöön Varhaiskasvatus käytäntönä · hoito ja perushoito · kasvatus · opetus · hoito, kasvatus ja opetus muokattava lasten omaksi toiminnaksi KUVIO 7 t. Varhaiskasvatus-käsitteen tiivistetty kolmen ulottuvuuden avara malli.

Varhaiskasvatus tieteenä · kasvatustieteellisyys, didaktiikka · teorianmuodostusta · tutkimusmetodiikkaa · tutkimuskohde · käsitejärjestelmä · kehittymässä Varhaiskasvatus oppiaineena · strategiana teorian ja käytännön vuorovaikutus Varhaiskasvatus käytäntönä · hoito ja perushoito · kasvatus · opetus · ne yhteydessä toisiinsa · niiden pedagoginen tehtävä erilainen · toiminnassa kehittyminen · vuorovaikutusluonne KUVIO 9 t. Varhaiskasvatus-käsitteen tiivistetty kolmen ulottuvuuden didaktispedagoginen malli.

Varhaiskasvatus tutkimusalueena Varhaiskasvatus oppiaineena Varhaiskasvatus käytäntönä · hoito · kasvatus · opetus KUVIO 11 t. Varhaiskasvatus-käsitteen tiivistetty kolmen ulottuvuuden ns. perinteinen malli.

Tieteellinen varhaiskasvatus · tutkimus Varhaiskasvatus oppiaineena ja opetusalueena · akateeminen oppiaine · perustuu tieteelliseen tutkimukseen Varhaiskasvatus käytäntönä · hoito · kasvatus · oppiminen KUVIO 13 t. Varhaiskasvatus-käsitteen tiivistetty kolmen ulottuvuuden moderni malli.

Akateeminen varhaiskasvatus · tieteenala · tutkimusala Varhaiskasvatus oppiaineena · akateemisuus Varhaiskasvatus käytäntönä · perushoito · kasvatus · opetus kehitys, kasvaminen oppiminen KUVIO 15 t. Varhaiskasvatus-käsitteen tiivistetty kolmen ulottuvuuden akateeminen malli.

Seuraavan kuvion selityksiä: Kuviossa (17 t) kuvataan erityisesti esiopetus-käsitettä (lähde: ks. Härkönen 2003 a, 150, 266). Tässä mallissa esiopetuksella tarkoitetaan lähinnä 6 -vuotiaiden opetusta, joskin esiopetuksen käytäntöön katsotaan kuuluvan hoito, kasvatus ja opetus. Määritelmässä esitetään uusi käsite opettelu, jonka katsotaan opetuksen kanssa saavan aikaan oppimista. Mallissa esiopetus ankkuroidaan hyvin lähelle alkuopetusta. Esi- ja alkuopetus on kasvatustieteen osa ja tieteellinen perusta löytyy didaktiikan tieteenalasta. Tutkimuskohteena on opetus. Didaktiikkatieteen käsitteistö kuljetetaan alkuopetuksen kautta esiopetukseen. Mallissa on kolme ulottuvuutta: esi- ja alkuopetus kasvatustieteen osana, opettajankoulutuksissa ja esiopetus didaktisena käytäntönä. Ulottuvuuksien keskinäisiä suhteita ei määritelmässä ole esitetty, joten ne jäävät irrallisiksi.

Esi- ja alkuopetus kasvatustieteen osana · esi- ja alkuopetuksen didaktiikka osana didaktiikan tieteenalaa · osana kasvatustiedettä · soveltavaa · tutkimuskohteena opetus Esi- ja alkuopetus opettajankoulutuksissa · yleisdidaktiikka · ainedidaktiikka · ikäkausididaktiikka · kehityspsykologinen aines Esiopetus didaktisena käytäntönä · hoito · kasvatus · opetus, opettelu oppiminen KUVIO 17 t. Esiopetus-käsitteen tiivistetty kolmen ulottuvuuden didaktinen malli.

Kahden seuraavan kuvion selityksiä: Kuvioissa 18 t ja 19 t olevissa malleissa varhaiskasvatus-käsite ja esiopetus-käsite esittäytyy jälleen kahden ulottuvuuden kautta. Vastaava oppikirja on kuitenkin varsin uusi, vuodelta 2002. (Lähde: ks. Härkönen 2003 a, 156 -157, 266. ) Kuviossa 18 t puhutaan varhaiskasvatustieteestä eli tieteellisestä varhaiskasvatuksesta. Tieteen ulottuvuuden kriteereinä mainitaan lähtökohtatieteeksi kasvatustiede sekä muutama yleinen kriteeri; käsitteistön maininta puuttuu. Varhaiskasvatusta (käytäntöä) ei eritellä hoidon, kasvatuksen ja opetuksen tai muun kriteerin suhteen. Tieteen ja kasvatuksen suhde on yksisuuntainen: tiede vaikuttaa kasvatukseen mutta ei päinvastoin. Kolmatta ulottuvuutta, oppiainetta tai koulutusohjelmaa, ei mainita tässä mallissa. Kuviossa 19 t on esiopetuksen perustaksi todetaan varhaiskasvatustiede; ei esimerkiksi didaktiikkaa kuten kuviossa 17 t. Tässä mallissa esiopetus on kaikkea varhaiskasvatusta, se asettuu varhaiskasvatuksen sisään monipuoliseksi ilmiöksi. Määritelmissä voisi miettiä ekstensioiden suhteita ja ottaa kantaa myös oppiaineeseen/koulutukseen.

Varhaiskasvatustiede eli tieteellinen varhaiskasvatus · varhaiskasvatustiede oma erityisalueensa kasvatustieteiden piirissä · tutkimus · teoria · tutkimuskohde on olemassa Varhaiskasvatus • kasvatuskäytäntö KUVIO 18 t. Varhaiskasvatus-käsitteen tiivistetty kahden ulottuvuuden uudistuva malli.

Esiopetuksella tieteellinen perusta varhaiskasvatustieteessä • tieteellinen tieto • teoreettista perustaa Esiopetus kaikkea varhaiskasvatusta • esiopetus sisäänrakennettu varhaiskasvatukseen • varhaiskasvatuksen pedagogiikkaa • esikoulua • opettamista • tukemista • ohjaamista • perushoitoa • arkipäivän toimintaa • löytämistä • kasvamista • oppimista • yhteistyöprosessia KUVIO 19 t. Esiopetus-käsitteen tiivistetty kahden ulottuvuuden uudistuva malli.

Seuraavan kuvion selityksiä: Kuviossa 20 t käsitellään esiopetusta tarkoittaen 6 -vuotiaiden opetusta, vaikka tekijä (Hakkarainen 2002) haluaisi laajentaa varhaiskasvatuksen aina 8 ikävuoteen asti (lähde: ks. Härkönen 2003 a, 162, 266). Mallissa on kolme ekstensiota, joskin katson niiden asettuvan ikään kuin sisäkkäin. Niitä ei ole teoksessa eikä määritelmissä eroteltu selkeästi, mutta kyseisistä alueista on tekstiä. Esiopetuksen tiedeperusta painottuu tulkintani mukaan tässä mallissa kehityspsykologiaan ja psykologiaan, mutta käsittää myös didaktiikan ja ”kehityspedagogiikan” (Pramling 1994; ks. Härkönen 2003 a, 159). Kyseessä on jonkinlainen tieteiden integroitu symbioosi. Koulutuksissa katsotaan tarvittavan tieteellisempää kehityskäsitystä, joista voi saada ”käyttöteorioita”. Tässä ilmenee jotenkin teorian ja käytännön yhteys. Mallissa kuvataan myös esiopetusta (käytäntöä itseään). Mallissa kaikki kolme ekstensiota voidaan ikään kuin painaa sisäkkäin, jolloin saadaan tieteellisesti analysoitua kuvausta käytännöstä, tai ne voidaan erottaa näkyviin, jolloin havaitaan paremmin teorian, koulutuksen ja käytännön erillisyys.

Esiopetuksessa tiedeperusta · kehityspsykologia · didaktiikka ”kehittävä didaktiikka” · ”kehityspedagogiikka” Opiskelijat opiskelevat esiopetusta koulutuksissa · ”tieteellisempi” kehityskäsitys · ”käyttöteoriat” kehityksestä Esiopetus • Hakkarainen: ”kehittävä didaktiikka”: juonellinen toiminta, tarinat, draama, kuvallinen ja motorinen ilmaisu, projektit, leikki erityisen tärkeä • opettaja leikkimaailmojen rakentaja, ohjaaja • viidennen dimension toimintaympäristö • Pramling: ”kehityspedagogiikassa” aikuinen seuraa lapsen ajattelua ja sitä mitä tapahtuu, ei tarkkoja metodeja, vain didaktisia periaatteita KUVIO 20 t. Esiopetus-käsitteen tiivistetty kolmen ulottuvuuden kehittävä malli.

Yhteenvetoa edellisistä kuvioista: Edellisten kuvioiden ja mallien mukaan oppikirjojen ja artikkeleiden määritelmissä ja käsitteissä käyvät ilmi varhaiskasvatus-käsitteen ja myös esiopetus-käsitteen ekstensiot eli alat (ulottuvuudet) ja niiden intensiot eli kriteerit sekä myös joitakin kriteerien välisiä suhteita ja varsinkin ekstensioiden välisiä suhteita. Ekstensioita on esiintynyt malleissa yhdestä kolmeen. Määritelmien epämääräisyys ja vähäinen suhteiden ilmaisu aiheuttaa ongelmia varhaiskasvatuksen ja esiopetuksen kriteerien käsittämiselle.

Varhaiskasvatuksen ja esiopetuksen määritelmien kehittäminen Tutkimusteni pohjalta olen jo kauan hahmottanut varhaiskasvatusta ja esiopetusta systeemisenä ilmiönä. Viimeisimmissä tutkimuksissa (Härkönen 2002, 2003 a) on osoitettu, että systeemisyys koskee sekä käytäntöä, oppiainetta kuin tiedettä. Näitä yhdistäväksi tekijäksi olen löytänyt varhaiskasvatus- ja esiopetusajattelun. (Härkönen 2003 a, 222. ) Ajattelun merkityksen oivallus perustuu filosofipedagogien (esim. Fröbel, Steiner, Montessori, Freinet, Dewey, Neill, Malaguzzi jne) kasvatusnäkemysten analyyseihin ja saatuihin tutkimustuloksiin. Ajattelun merkitys on löytynyt myös lähiajan suomalaisista esiopetuksen teksteistä ja henkilöiden haastatteluista (seuraavassa).

Varhaiskasvatuksen ja esiopetuksen määritelmien kehittäminen Kuvio 21 perustuu tutkimukseeni Esiopetus ja esiopetussuunnitelma varhaiskasvatuksen viitekehyksessä (Härkönen 2002). Useita tutkimuksia, kirjoituksia ja haastatteluja analysoimalla päädyin tutkimuksessa puumalli-kuvioon (emt. , 81), jolla on yhtymäkohtia edellä esitettyihin malleihin: esiopetuksen ekstensiot ovat käytäntö, oppiaine ja tiede, mutta lisäksi olen löytänyt esiopetusajattelun. (Mainittakoon yksityiskohtana, että oppiaineista kuviossa mainitaan vain ns. akateemiset aineet, koska aineistona olleissa yleistä mielipidettä kuvaavassa kirjallisuudessa oppiaineista eli sisältöalueista puhuttaessa esimerkkinä tavallisesti käytettiin vain näitä aineita, ei koko aineiden skaalaa). Kuviossa 21 näkyy myös suomalaisen esiopetuksen pohjaaminen varhaiskasvatukseen ja sen periaatteisiin, joista koostuu olennainen ominaisuus, monipuolisuus. Teoksessa on haluttu osoittaa, että suomalainen varhaiskasvatus ja esiopetus on lapsiin monipuolisesti vaikuttavaa. Lisäksi on haluttu esittää kannanotto siitä, että esiopetustamme ei pidä kaventaa eikä yksipuolistaa.

KUVIO 21. Esiopetus ja esiopetussuunnitelma varhaiskasvatuksen viitekehyksessä.

Varhaiskasvatuksen ja esiopetuksen määritelmien kehittäminen Seuraavissa kuvioissa 22 -25 kuvaan tutkimusteni (Härkönen 2003 a, 226 -227) pohjalta tuottamiani varhaiskasvatuksen ja esiopetuksen malleja. Ne pohjautuvat alkujaan filosofipedagogien, kuten esimerkiksi Fröbel, Steiner, Montessori, Freinet, Neill, Dewey, Malaguzzi, kasvatusajattelun analysoinnissa saatuihin oivalluksiin heidän näkemystensä keskeisistä kategorioista ja niiden välisistä suhteista. Keskeiset uudet käsitteet ovat kasvatusajattelu ja systeemisyys. Kasvatusajattelu on tarkennettavissa varhaiskasvatus- ja esiopetusajatteluksi. Systeemisyys on ominaispiirre, joka kuvaa sitä, miten kasvatus muodostaa kokonaisuuden eri osista. Laatimiani malleja olen arvioinut myös suomalaisen varhaiskasvatuksen asiantuntijoiden kirjoittamien näkemysten kautta. Nämä tekstit kuuluvat lähihistoriaan, kolmeenkymmeneen viimeiseen vuoteen, kun taas historian pedagogit kuuluvat lähimpään pariin sataan vuoteen, joskin samalla aivan nykyaikaan ja virallisesti suomalaiseenkin kasvatukseen mm. opetussuunnitelmien kautta.

Seuraavien kahden kuvion selityksiä: Kuvioissa 22 -25 varhaiskasvatus- ja esiopetusajattelu kohdistuu kaikkiin ekstensioihin ja niiden kriteereihin erikseen, mutta myös kahden tai kolmen tai neljän (ajattelu mukaan lukien) ulottuvuuden yhtäaikaiseen käsittelyyn ja niiden välisiin suhteisiin. Puun varsi kuvaa tieteellistä tutkimusta, joka kohdistuu tieteen, käytännön, oppiaineen ja ajattelun systeemiseen kokonaisuuteen tai mihin tahansa yksittäiseen ilmiöön tai niiden muodostamaan mahdolliseen yhdistelmään. Yhdistelmät ovat yhden, kahden, kolmen tai neljän tekijän kombinaatioita. Edellisten seikkojen ilmeneminen on kuvattu tapahtuvan elämän kontekstissa sitä tarkemmin tässä rajaamatta.

KUVIO 22. Varhaiskasvatus-käsitteen neljän ulottuvuuden systeeminen malli.

KUVIO 23. Esiopetus-käsitteen neljän ulottuvuuden systeeminen malli.

KUVIO 24. Esiopetus-käsitteen suhde esiopetuksen opetussuunnitelmaan.

KUVIO 25. Varhaiskasvatus-käsitteen suhde varhaiskasvatuksen opetussuunnitelmaan.

Viitteitä varhaiskasvatuksen ydinainesanalyysiin Seuraavissa dioissa esitetään muutamia - ei kaikkia - tärkeitä asioita, joita tutkimusteni pohjalta voidaan asettaa pohdittaviksi suunniteltaessa varhaiskasvatuksen ja esiopetuksen ydinainesta opetussuunnitelmien uusiksi sisällöiksi. Vokke-keskusteluissa puhutaan varhaiskasvatuksesta ja esiopetuksesta. Mitä silloin tarkoitetaan? Kaikilla diskurssiin osallistuvilla on käsityksensä, ja niiden julkilausuminen on tarpeen. On aivan eri asia, jos varhaiskasvatuksella tarkoitetaan vain käytäntöä tai jos sillä tarkoitetaan tiedettä ja käytäntöä tai jos lisäksi sillä tarkoitetaan oppiainetta. Entä ajattelun, käsitysten ja tulkintojen sekä systeemisyyden osuus? Myös sillä, mitä katsotaan kuuluvan kunkin mainitun käsitteen sisään, eli mitkä ovat ekstensioiden kriteerit, on olennainen merkitys.

Lisää ydinainesanalyysiin liittyviä kysymyksiä Kysymykset voisivat kulkea seuraavien mielestäni aiheellisten esimerkkien kaltaisesti: Onko hoito esiopetus-käsitteeseen kuuluva intensio vai ei? Sen tulee olla, muutoin ei ole kyse varhaiskasvatuksesta. Miten määritellään opetus-, opettelu- ja oppiminen-käsitteet ja niiden suhteet? Mitkä ovat hoidon, kasvatuksen ja opetuksen merkitykset ja keskinäiset suhteet? Millainen on varhaiskasvatustieteen tieteellisyyden intensio: mitkä kriteerit vaaditaan sekä mitkä niistä täyttyvät ja mitkä eivät? Millainen suhde varhaiskasvatuksella ja esiopetuksella on mihinkin tieteen alaan? Miten varhaiskasvatuksen käytäntö ja tiede ovat suhteessa toisiinsa? Miten käytännön ja tieteen suhde ja sisällöt vaikuttavat oppiaineeseen/koulutukseen/ydinaineksiin?

Varhaiskasvatuksen oppiaineen, opetussuunnitelman / koulutuksen ydinaines (1/4) Varhaiskasvatuksen ydinainekset muodostuvat keskeisten käsitteiden ymmärtämisen ja niiden toteuttamisen avulla. Niitä ovat ekstensio, intensio ja systeemi. • ekstensiot ovat: varhaiskasvatuskäytäntö, varhaiskasvatusoppiaine, varhaiskasvatustiede, varhaiskasvatusajattelu. • intensiot (kriteerit, ominaisuudet, suhteet) ovat: lasten ikä (0 -7 -v): varhaisuus ja esiopetusikäisyys; institutionaalisuus; vuorovaikutuksellisuus (aikuinen-lapsi); hoito, kasvatus ja opetus (ne vuorovaikutuksessa toisiinsa, ne on muokattava lapsen toiminnaksi, niiden kunkin pedagoginen tehtävä on erilainen); toiminnallisuus • systeemi: kokonaisuuden ja keskenään vuorovaikutuksessa olevien osien vuorovaikutus

Varhaiskasvatuksen oppiaineen, opetussuunnitelman / koulutuksen ydinaines (2/4) * Mikä on ensisijainen systeemin osa? Mikä on perusilmiö, lähtökohtailmiö? Varhaiskasvatuksen intensioiden analyysi antaa seuraavanlaista vastausta. *Lähtökohta on varhaiskasvatuksen todellisuus, käytännön varhaiskasvatusilmiö, elämä varhaiskasvatuksessa. Sen kokonaisvaltainen tuntemus on oleellinen peruslähtökohta niin tieteen kuin koulutuksen ja ajattelun rakentumisessa. Kasvatuskäytännössä on kriteereitä: mm. kasvatuksen vuorovaikutuksellisuus ja toiminnallisuus. Kasvatus-käsite tarkoittaa aina vuorovaikutusta: siinä on lapsen/lasten ja aikuisen/aikuisten osuudet kokonaisuudesta. Lapsen kehitys, toiminta, oppiminen sekä aikuisen kasvatustietoisuus ja toiminta ovat tärkeitä. Hoito, kasvatus ja opetus sekä niiden muokkaaminen lapsen omaksi toiminnaksi ovat kasvattajan tehtäviä. Asioiden systeemisyyden tiedostaminen antaa ymmärryksen kasvatuksesta.

Varhaiskasvatuksen oppiaineen, opetussuunnitelman / koulutuksen ydinaines (3/4) *Oppiaine on yksi ekstensio (varhaiskasvatus-käsitteen sovellusala), sen tulee olla systeemisessä suhteessa muihin ekstensioihin: varhaiskasvatuksen käytäntöön, varhaiskasvatustieteeseen ja varhaiskasvatusajatteluun. *Varhaiskasvatuksen oppiaine onkin laaja: Sen tulisi sisältää varhaiskasvatustieteeseen kuuluvat asiat ja tiede on vuorovaikutuksessa käytäntöön, sen tulisi sisältää käytännön tuntemusta ja siihen perehtymistä, sellaistakin, josta ei ole tutkimusta, sen tulisi sisältää tulkintateoreettinen näkemys erilaisista näkemyksistä, ajattelutavoista ja käsityksistä. Tarkemmin kriteereihin perustuen olennaisia asioita ovat lapsen kehityksen ja oppimisen tietämys sekä hoidon, kasvatuksen ja opetuksen tietämys. Nämä sisältävät mm. kasvatusfilosofian, pedagogiikan, didaktiikan, menetelmällisen ja sisällöllisen osan (siis esim. sisältöalueet, oppiaineet). Mahdollinen profilaatio ja tiedejaottelu muuntaa ilmiön hahmotusta.

Varhaiskasvatuksen oppiaineen, opetussuunnitelman / koulutuksen ydinaines (4/4) *Opetussuunnitelma on vain asiakirja, joka ei sinänsä määrää ydinainesta. Opetussuunnitelman tulee sisältää oleelliset osailmiöt ja niiden väliset suhteet varhaiskasvatuskäytännöstä, vastaavasta tieteellisestä tiedosta, tutkimuksesta ja teoriasta sekä vastaavasta ajattelun ulottuvuudesta. Opetussuunnitelma osoittaa myös yhteiskunnan salliman opiskelun ajan, syvyys- ja laajuusasteen. Uusimmat merkitsemistavat opintopisteitä yms. * Koulutus on laajempi käsite ja sisältää alueita, jotka ovat yhteydessä varsinaiseen varhaiskasvatus-käsitteeseen ja sitä vastaavaan systeemiin. Mm. varhaiskasvatustieteen lähitieteenalat, yhteiskunnan tuntemukseen, hallintoon ja yleissivistykseen kuuluvat sisällöt ovat näitä osia koulutuksessa.

Muutamia tärkeitä haasteita varhaiskasvatuksen laiminlyötyjen alueiden huomioimiseen • varhaiskasvatuksen käytännön tuntemusta tulisi lisätä kaikille tahoille, erityisesti sellaisille, jotka vaikuttavat suoraan varhaiskasvatuksen ilmiöön. Tieteen ja oppiaineen sekä ajattelun sisältö on oltava yhteydessä elämänläheiseen todellisuuteen, sen muutosmahdollisuuksiin ja rajoituksiin • perushoidon, hoidon sekä hoivan osuutta on nostettava, koska nämä alueet eivät ole saaneet niille kuuluvaa huomiota oppikirjoissa ja teksteissä eikä myöskään oppiaineissa • samoin kaikkein pienimpien lasten arvo ja tarpeet on tunnustettava; nämä alueet ovat jääneet liian vähälle huomiolle kirjallisuudessa ja oppiaineissa, siten myös alan koulutuksissa

Muutamia tärkeitä haasteita varhaiskasvatuksen kehittämiselle • kasvatus- ja opetus-käsitteiden yksityiskohtaisempi analyysi on vielä tarpeen, lisäksi niiden ja hoidon keskinäiset suhteet olisi määriteltävä ennen opetussuunnitelmien suunnittelua • varhaiskasvatuksen käytännön asema kokonaissysteemissä tulisi selvittää teoriaopetuksen ja harjoittelujen suhteen • esiopetuksen asema varhaiskasvatuksen systeemissä selvitettävä • teoreettisesti osien ja kokonaisuuden systeemisyyden tiedostaminen voi johtaa uuteen, eheään, monipuoliseen, kehittyvään ja luovaan tieteeseen • merkitysten semioottisen tulkinnallisuuden anti varhaiskasvatukselle voi avata aivan uuden tason näkemystä ja ymmärrystä. • Uudet ytimet löytyvät perusilmiön, käytännön, uudenlaisten ja kehittyneiden tulkintojen kautta.

Lähdeteokset: Härkönen, U. 2003 a. Mitä termit varhaiskasvatus ja esiopetus tarkoittavat? Savonlinnan opettajankoulutuslaitos. Joensuun yliopiston kasvatustieteiden tiedekunnan tutkimuksia 86. Härkönen, U. 2003 b. Esitelmä valtakunnallisilla Kasvatustieteen päivillä Helsingissä 20. 11. 2003: Mitä termit varhaiskasvatus ja esiopetus tarkoittavat? Sisältää johtopäätöksiä varhaiskasvatuksen ydinainekseen. Power. Point-esitys. Koordinaattorit professori Juhani Hytönen ja professori Mikko Ojala. Härkönen, U. 2002. Esiopetus ja esiopetussuunnitelma varhaiskasvatuksen viitekehyksessä. Joensuun yliopisto. Savonlinnan opettajankoulutuslaitos. Kasvatustieteiden tiedekunnan selosteita 84. Teoksia myy: Joensuun yliopiston kirjasto / Julkaisujen myynti PL 107, 80101 Joensuu, p. 013 -251 2652, fax: 013 -251 2691, email: joepub@joensuu. fi Yhteystiedot: Ulla Härkönen Savonlinnan opettajankoulutuslaitos PL 55, 57101 Savonlinna; p. 015 -511 7620 tai 050 33 19 327; Email: ulla. harkonen@joensuu. fi; kotisivut: http: //sokl. joensuu. fi/harkonen