IHO Iho on ihmiskehon suurin elin jolla on

IHO Iho on ihmiskehon suurin elin, jolla on painoa nelisen kiloa. Iholla on monia tehtäviä ja se myös peittää koko kehon.

Iholla on monta tehtävää: � 1. Iho toimii kemiallisena ja fysikaalisena suojana. Iho estää vieraiden aineiden ja mikro-organismien pääsyn elimistöön. Iho suojaa elimistöä UV-valolta, liialliselta kuumuudelta ja kylmyydeltä. Iho estää nesteen haihtumista elimistöstä. � 2. Iho toimii tuntoaistimena. Ihossa on reseptoreita kosketukselle, paineelle, kivulle ja lämmölle. � 3. Iho osallistuu elimistön lämmänsäätelyyn. Karvat ja ihossa oleva rasva estävät lämmönhukkaa. Hikoilu ja verrenkierron vilkastuminen ihossa lisää lämmönpoistumista elimistöstä. � 4. Ihossa tapahtuu aineenvaihduntaa. Iho toimii rasvavarastona. Ihossa tuotetaan auringonvalon vaikutuksesta D-vitamiinia. � 5. Ihossa olevien tali- ja hikirauhasten kautta poistetaan kuonaaineita.

Yleistä ihosta Iho on ihmisen suurin elin. Se käsittää 15 -20 % ruumiinpainosta, jos myös ihonalaiskudos lasketaan mukaan. Ihon pinta-ala ihmisellä on noin 1, 2 -2, 3 m 2. � Iho muodostuu erilaisista kudoksista, jotka yhdessä muodostavat kehon perussäätelyjärjestelmän. Iho osallistuu kehon lämmönsäätelyyn. Lämpimässä pintaverisuonet laajenevat ja hikoilukin osaltaan viilentää kehon lämpötilaa. Viileässä ihon pintaverisuonet supistuvat ja säilyttävät lämmön elimistössä. � Iho on myös aistinelin. Ihossa olevat hermopäätteet keräävät aistimuksia ulkomaailmasta aivoihin välitettäviksi. Aivot tulkitsevat hermoimpulssit, kuuman-, kylmän-, kosketuksen-, paineen- tai kivun aistimuksiksi. � Ihossa sijaitsevat Langerhansin solut auttavat suojaamaan ihoa infektioilta. Langerhansin solut kuuluvat immuunijärjestelmään, joka suojaa elimistöä taudinaiheuttajia vastaan. Ihossa syntyy myös Dvitamiinia, jota tarvitaan tärkeisiin tehtäviin elimistössä, mm. kestävän luukudoksen muodostamiseen. �

Ota esille sivu 131

Erilaisia ihotyyppejä: � Perusihotyypit voidaan luokitella neljään ryhmään: normaali iho, kuiva iho, rasvainen iho ja sekaiho. � Herkkä iho ei ole ihotyyppi, vaan jokainen neljästä edellä mainitusta ihotyypistä voi olla myös herkkä. � Herkkää ihoa tulee hoitaa ihotyypin mukaisesti, mutta myös suojata ihoa haitallisilta tekijöiltä: välttää voimakkaita käsittelyjä, kuten ihon kuorintaa, välttää alkoholipitoisia ihonhoitotuotteita ja suojata iho äärilämpötiloilta (sauna/pakkanen).

� Normaali iho � � Kuiva iho � � � Kuivan ihon rakenne on ohut, iho näyttää usein karhealta ja laikukkaalta sekä tuntuu kireältä. Epäpuhtauksia kuivalla iholla ei juuri ole, mutta sillä on taipumus hilseilyyn, punoitukseen ja kutinaan. Kuivassa ihossa sarveiskerroksen ja muun epidermiksen vesipitoisuus on tavallista pienempi ja ihon kyky sitoa kosteutta on heikentynyt. Syntymekanismiltaan poikkeava kuivan ihon muoto on atooppinen kuiva iho. Atooppisen ihon peruspiirteet ovat kutina ja kuivuus. Ihon kuivuuden katsotaan johtuvan osittain siitä, että ihossa on liian vähän keramideja. Rasvainen iho � � Normaalissa ihossa kaikki toiminnot, tali- ja hikirauhaset, ovat tasapainossa. Ihon huokoset ovat hienorakenteisia, verenkierto toimii ja iho on heleä sekä tasaisen läpikuultava, kimmoisa ja pehmeä. Ihossa ei juuri esiinny epäpuhtauksia, vain nenässä ja leuassa voi olla muutama mustapää. Rasvaiseen ihoon perussyynä on talirauhasten liikatoiminta. Tälle ihotyypille ovat ominaisia laajentuneet ihohuokoset, mustapäät ja näpyt. Iho kiiltää, kuultaa epätasaisesti läpi ja näyttää usein kalpealta ja kellertävältä. Rasvaisessa ihossa puhutaan usein niin sanotusta T-alueesta, jossa otsan, nenän ja poskien alueen iho on öljymäisen kiiltävä. Rasvainen iho voidaan jakaa öljyisen rasvaiseen ihoon ja pintakuivaan rasvaiseen ihoon. Sekaiho � Sekaiho on edellä mainittujen ihotyyppien yhdistelmä, jossa tyypillisesti juuri T-alue on rasvainen ja kasvojen reuna-alueet normaalit tai kuivat. Suomalaisilla sekaiho on tyypillinen ihotyyppi.

Ihotyypit: � Ihotyypit voidaan jakaa myös auringon sietokyvyn mukaan. � � Ihotyyppi I � � • vaalea iho, jossa hiukan pisamia, vaaleahko tukka, siniset tai vihreät silmät • suuri taipumus palamiseen, ruskettuu hitaasti ja vain hyvin suojattuna Ihotyyppi III � � � • hyvin vaalea iho, usein pisamia, punertava tukka • palaa äärimmäisen herkästi, ei rusketu koskaan Ihotyyppi II � � Eurooppalaiset kuuluvat useimmiten johonkin neljästä alla olevasta ihotyypistä. Kolmannes suomalaisista kuuluu tyyppeihin I ja II ja noin puolet tyyppiin III. • normaali iho, ei pisamia, ruskea tukka, harmaat tai ruskeat silmät • palaa harvoin, ruskettuu helposti Ihotyyppi IV � � • tumma iho, tumma tukka • palaa tuskin koskaan, ruskettuu erittäin hyvin

Pigmentti: � Ihonvärimme määrää pigmentti eli melaniini, joka myös suojaa ihoa UV-säteiltä. Melaniini muodostuu melanosyyttisoluissa, joita on kaikilla ihmisillä yhtä paljon. Rodun mukainen ihonvärin vaihtelu johtuu melanosyyttisolujen ominaisuuksista. Esimerkiksi tummaihoisilla ihmisillä melanosyyttisolut ovat jakautuneet tasaisemmin ja ne ovat suurempia ja aktiivisempia kuin vaaleaihoisilla � Tuotanto saattaa myös häiriintyä, mikä näkyy paikallisina värimuutoksina ihollamme. Melaniinintuotannon häiriöitä aiheuttavat lähinnä solunsisäiset muutokset, mutta niihin vaikuttavat myös esimerkiksi ikä, hormonitoiminnan muutokset ja UV-säteily. Epätasainen pigmentoituminen on yleensä vain kosmeettinen haitta, eikä siitä ole vaaraa terveydelle. � Liikapigmentoitumisen tutuimpia esimerkkejä ovat maksaläiskät. Ne ovat ruskeita pyöreähköjä läiskiä iholla, yleisimmin kasvoilla. Maksaläiskien syntyyn vaikuttavat perintötekijöiden lisäksi hormonaaliset tekijät ja auringonvalo. Paras maksaläikkien ennaltaehkäisykeino onkin suojata iho auringolta jo varhain kevätauringon paistaessa � Vajaapigmentoitumisen tyypillinen esimerkki on vitiligo eli valkopälvi. Siinä melanosyyttisolut häviävät kokonaan joiltakin ihoalueilta muodostaen valkoisia läikkiä. Läikät tulevat selkeämmin näkyviin kesällä terveen ihon ruskettuessa niiden ympäriltä. Vitiligo-läikät eivät rusketu, mutta ne palavat herkästi, joten huolellinen suojaaminen auringolta on tärkeää

s. 136: 2 & 4 � 2) kudostyyppi missä? Merkitys? epiteelikudos Ihon pintakerroksessa Peittää ja suojaa elimistön pintoja lihaskudos Ihon alla poikkijuovaisena, sileänä- tai sydänlihaskudoksena Liikkeiden tuottaminen side- ja tukikudos Ihon alla: sidekudos, rusto-, luu-, rasva-, verineste ja imuneste Tukevat kehon eri osia, jotta pysyy kasassa hermokudos Ihon alla, melko pinnassa Välittää informaatiota solujen välillä rasvakudos Ihon alla Tehokas lämmöneriste rauhaskudos Ihon alla Esim. sen erite tekee ihosta vettä hylkivän ja notkean

4) Valon vaikutuksia: a. Tropiikin ihmiset ovat tummaihoisia, koska melanosyyttisolut ovat jakautuneet tasaisemmin ja ne ovat suurempia ja aktiivisempia kuin vaaleaihoisilla. Ja myös siksi, koska he altistuvat enemmän UV-valolle kuin pohjolan ihmiset. b. Pohjolan ihmiset ovat vaaleaihoisia, sillä melanosyyttisolut ovat jakautuneet harvakseltaan, ne ovat pieniä ja tehottomampia kuin tropiikin ihmisillä. c. (& d. ) Etelässä aurinko paistaa paremmin kuin pohjoisessa. Iho tarvitsee D-vitamiinia, joka myös virkistää. Lisäksi valolla on virkistävä vaikutus. e. Koska ihmisen sisäinen, biologinen kello, jätättää helpommin kuin edistää vuorokausi rytmissä. f. Maito toimii luonnonmukaisena unilääkkeenä, sillä siinä on melatoniinia, joka säätelee ihmisen unirytmiä. Melatoniini on siis pimeässä aivojen käpylisäkkeen vereen tuottama hormoni eli pimeähormoni, joka säätelee viretilaa.