Gmkasvit ja ymprist FT Liisa Kuusipalo Suomen luonnonsuojeluliitto

Gm-kasvit ja ympäristö FT Liisa Kuusipalo Suomen luonnonsuojeluliitto ja Kuopion Luonnon Ystäväin Yhdistys 13. 10. 2007

Riski eliökunnalle u jo geenitekniikan keksijät itse vaativat, että gm-eliöt on tehtävä sellaisiksi että ne eivät selviä laboratorion ulkopuolella u koko elollinen luonto käyttää samaa geneettistä koodia u luontoon karannutta synteettistä virusta ei voi poistaa sieltä

Gm-ainesta ympäristöön u Gm-kasvista erittyy gm-ainesta maaperään ja sen bakteereihin Nielsen et al. 2001 u erittymällä juurista De. Vries et al. 2003, u siitepölyn kautta Saxena et al. 2004 u jopa 24 km päähän Watrud et al. 2004. u viljelyjätteenä pellolle u huuhtoutumana vesistöihin jopa 82 km päähän Douville et al. 2007.

Gm-aines säilyy u muuntogeeni säilyy maassa neljä vuotta De. Vries et al. 2003 u gm-rapsin siemen maassa ainakin 5 v. u Saksassa yli talven Meier 2003 u Kanadassa yli talven Douville et al. 2007 u Gm-aines kestää kompostoinnin Guan 2004

Myrkkyjen käyttö ei vähene u Vastustuskykyiset rikkakasvit ja tuholaiset pakottavat lisäämään ruiskutusmääriä Benbrook 2004 myrkyn runsaan käytön vuoksi vastustuskyky leviää nopeasti weedscience. org -> uusia myrkkyjä kehitettävä u myrkkyjäämät tuotteissa ovat suuria, jopa 50 -kertaisia normaalituotantoon verrattuna. u pers. comm. Dr. Guazzelli

Nykyiset gm-lajikkeet u Bt-toksiinia erittyy kaikkiin kasvinosiin koko kasvukauden. Myrkkypitoisuus vaihtelee jopa 50 kertaisesti vierekkäisten kasvien välillä. Raps et al. 2001. u Gm-kasvin bt-toksiini säilyy maassa ainakin 7 kk. Myrkkyä on enemmän korjuutähteessä. Baumgarte & Tebbe 2005. u Vaikutuksia maan bakteerikantoihin. Baumgarte & Tebbe 2005

u Muutoksia gm-kasvien juuriston sienilajistossa, maahengityksessä ja maabakteerien kannoissa. Castaldini et al. 2005. u Bt-toksiini säilyy hyönteissyöjissä, ja sitä löytyi petopistiäisistä. Burgio et al. 2007. u Bt-maissin kasvinosien sisältämää toksiinia siirtyy myös seitsemään maakovakuoriaislajiin, jotka eivät ole kohdelajeja. Zwahlen & Andow 2005.

u Bakteereille ympäristössä oleva DNA on raaka-ainetta jota ne liittävät osaksi omaa perimäänsä. Meier & Wackernagel 2003 u Näin ne saavat uusia aineenvaihduntareittejä ja sopeutuvat paremmin ympäristöoloihin. Springael & Top 2004. u Tällä menetelmällä ovat kehittyneet moniresistentit sairaalabakteerit

Siirtogeenit siirtyvät u Kasvin DNA ja bakteerin DNA liitettynä kasvitaudin tehopromoottoriin ylittää lajirajat luonnossa Bertolla & Simonet 1999. u Laboratoriokokeessa gm-kasvin DNA kykenee plasmidilla tartuttamaan maaperäbakteerin, ja toimimaan siinä. Plasmidin mukana siirtyy myös kasvin dna: ta. Gebhard & Smalla 1998

u Geenit siirtyivät gm-kasvista bakteereihin, ja siirsivät bakteereihin antibioottiresistenssigeenejään. Kay et al. 2002. u Gm-tupakan lehti- ja juurikudos pystyi tartuttamaan siirtogeenisiä plasmidejaan (pieniä DNA-renkaita) maaperäbakteeriin. Siirrossa liittyi bakteeriin myös tupakan omia geenijaksoja. de Vries 2004.

Kenttäkoe on riski u jo useita kertoja kenttäkoekasvit ovat sekaantuneet ihmisten ruokaketjuihin, sillä eristys ei pidä u gm-kasveja löytynyt Japanissa ja Uudessa-Seelannissa, vaikka viljely on kielletty

Tarpeeton geenikoivukoe u kaikki metsäsertifikaatit ovat sanoutuneet irti gm-puista u mitään taloudellista hyötyä ei ole u mitään valtavaa tautiongelmaa koivulla ei ole u taloudellinen riski on suuri: jos kokeesta karkaa jotain, menetetään maine ja keski-eurooppalaiset ostajat

Koivu on elintärkeä luonnolle u Suomessa koivu on elintärkeä ravintokohde monelle nisäkkäälle (hirvet, jänikset, peurat, hiiret ja myyrät) u kanalinnuille (teeret, pyyt ja riekot) u pikkulinnuille: siemensyöjille kuten urpiaisille, vihervarpusille, peipolle, järripeipolle; tikoille, varsinkin valkoselkätikoille; hyönteissyöjille kuten kertuille, tiaisille, puukiipijöille, hippiäisille, kerttusille ja siepoille

u ravintoketjun alussa kirvoille, luteille, perhosille ja kovakuoriaisille sekä muurahaisille ravinto tai ruokailupaikka u kasvualustana sammalille, jäkälille ja naavoille, pesäpaikkana linnuille, karikkeen tuottajana maaperälle ja sen eliöille u koivun hajottajia esim. koivunpunikkitatti, sekä kääpiä, ruosteita ja homeita u sieniä hajottavat sienisääsket ja kuoriaiset päätyvät edelleen muiden ravinnoksi, joten vaikutukset tuntuvat koko ravintoketjussa

Onko tarvetta? Onko oikeutta? u aitauksessa geenikoivut ovat yhä osa ekosysteemiä u jos jotain menee pieleen, sitä ei helposti havaita eikä sitä voi perua u kukaan ei hallitse luontoon vapautettua geenitekniikkaa u on otettu riski jonka suuruutta emme tiedä